Meillä oli ihana beaglepoika. Beaglet on kyllä metsästyskoiria, joten se ei ole mikään paras mahdollinen seurakoira. Niitä ei voi päästää irti, eikä ne opi siihen ollenkaan, koska niillä vietti vie metsälle. Ne on melko itepäisiä, mutta kun on sitkeä oppivat ja muistavat hyvin. Lapsirakas rotu se noin pääsääntöisesti on. Ja todella ahne. Paras opettaja onkin ruoka, ne tekee sen takia mitä vain =)
Minusta sopii hyvin lapsiperheeseen. Ja iso + ois se, että kävisitte metsällä jänisjahdissa mieluiten. Se ilo, mikä koiralla on kun se saa huomaa, että nyt pääsee metsästämään on sellaista, että huomaa mihin se koira on jalostettu.
Meillä se beagle oli oikein suojeleva meitä kohtaan, vaikka se nyt ei rotukuvauksessa näykään.
Kerran istuttiin isän tykönä ja vanhempi poika oli silloin alle 1v. Sinne tuli sisälle sellanen vanha mies, joka haisi pahasti viinalle ja puhu möreästi. Se mies istu sohvalle, niin tää meidän beagle istui vahtimaan tätä miestä ja jos mies liikkui vähänkin lattialla leikkivää poikaa kohden, niin alkoi murisemalla varottamaan, että ei tarvi tulla lähemmäs poikaa.
Beaglen haukku muistuttaa ulisemista ja se voi yksinäisenä pitää melkoista mekkalaa ja raivostuttavaa sellasta. Eli melkeinpä sisäkoiraksi pitää ottaa, koska ne ei oikein pidä yksin pihalla istumisesta.