Kokemuksia Alzheimerista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja &&
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
ei nyt silleen oo omakohtasta tietoa, mutta mitä nyt töiden puolesta on alzheimeitä nähnyt, niin sen pohjalta jotain tietoa.

yleensä alkaa hitaasti edeten, mutta jos alkaa nuorena, niin saattaa edetä nopeesti. varhain alotettu lääkitys voi hidastaa taudin etenemistä.

alkaa pikku asioita unohtelemalla, puhuu höpöjä, yrittää salata muistamattomuutta ja selitellä unohduksia, oma hygienian hoito huononee. alkaa lopuksi elämään"omassa"maailmassa, yleensä omassa lapsuudessa.
 
mulla olisi kummisetä ja isä molemmat sairastivat alzheimeria. isä kuoli 68v ja kummisetä 70v. huomattiin ihan perus asioista lähimuisti ei pelannut mutta muisti kyllä mitä tapahtu 40v sitten,isä meni huonoksi 3vuodessa mutta kummi varmaan 10vuodessa.
 
työikäinen kaveri muuttui ärtyneeksi, ei halunnut opetella uusia systeemejä ja järjestelmiä. ja kun opetteli, ei niitä oppinut. kotona oli kova stressi kaikesta uudesta ja hän koki myös työelämän kovin vaikeaksi. huolestuimme, kun hän alkoi unohdella sanoja. kyseessä 45-vuotias mies. tutkimuksissa todettiin harvinainen kolmen erilaisen dementian yhdistelmä. taudin toteamisesta on nyt viisi vuotta ja tauti etenee nopeasti noin nuorella henkilöllä. mies ei enää puhu, kävely onnistuu vain tukien jne.

vanhemmalla henkilöllä taudin tunnistaminen voi viivästyä; vedotaan "vanhuuden höperyyteen" (jota ei todellisuudessa ole olemassakaan!). eikä lääkäritkään välttämättä reagoi omaisten huoleen potilaan muistamattomuudesta. tästä on omakohtainen rankka kokemus, jota en unohda koskaan ...

fyysisesti hyväkuntoinen alzheimer-potilas voi elää parikymmentä vuotta sairautensa kanssa. potilas itse ei tunne itseään sairaaksi ja alzheimer'n sanotaankin olevan omaisten sairaus. omaisia ko. sairaus rasittaa, sillä potilaan lähimuisti katoaa ja omaisen/hoitajan osa on se samojen asioiden toistaminen, ohjaaminen arkiaskareissa yms.

rankka on tauti! paljon olisi kerrottavaa, mutta en vaan jaksa kirjoittaa ... isäni sairastaa :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja kokemusta on:
työikäinen kaveri muuttui ärtyneeksi, ei halunnut opetella uusia systeemejä ja järjestelmiä. ja kun opetteli, ei niitä oppinut. kotona oli kova stressi kaikesta uudesta ja hän koki myös työelämän kovin vaikeaksi. huolestuimme, kun hän alkoi unohdella sanoja. kyseessä 45-vuotias mies. tutkimuksissa todettiin harvinainen kolmen erilaisen dementian yhdistelmä. taudin toteamisesta on nyt viisi vuotta ja tauti etenee nopeasti noin nuorella henkilöllä. mies ei enää puhu, kävely onnistuu vain tukien jne.

vanhemmalla henkilöllä taudin tunnistaminen voi viivästyä; vedotaan "vanhuuden höperyyteen" (jota ei todellisuudessa ole olemassakaan!). eikä lääkäritkään välttämättä reagoi omaisten huoleen potilaan muistamattomuudesta. tästä on omakohtainen rankka kokemus, jota en unohda koskaan ...

fyysisesti hyväkuntoinen alzheimer-potilas voi elää parikymmentä vuotta sairautensa kanssa. potilas itse ei tunne itseään sairaaksi ja alzheimer'n sanotaankin olevan omaisten sairaus. omaisia ko. sairaus rasittaa, sillä potilaan lähimuisti katoaa ja omaisen/hoitajan osa on se samojen asioiden toistaminen, ohjaaminen arkiaskareissa yms.

rankka on tauti! paljon olisi kerrottavaa, mutta en vaan jaksa kirjoittaa ... isäni sairastaa :/


Aika pelottava tuo eka tarina. Minä olen alkanut epäillä, että isälläni olisi jotain muistin kanssa ongelmia. Näen häntä harvoin, kun asumme kaukana toisistamme. Puolessatoista vuodessa kovasta työmiehestä on tullut ihan köpö, ja huumori on tipotiessään. Tuntuu, ettei se aina tajua mistä puhutaan, eikä itse puhu juuri mitään oma-aloitteisesti. Hänellä on pitkä historia viinan kanssa, että tokihan tämäkin voi aiheuttaa aivojen rappeutumista, mutta silti mieti tuota sairautta myös.
 
Se sairaushan alkaa ja etenee hyvin monin eri tavoin. Minä näen äitiäni harvoin, ja tuntuu että tajuan muutokset paremmin kuin muut perheenjäseneni jotka asuvat lähempänä. Voimia!
 
isäsi oireet kuulostavat hyvinkin dementian oireilta. lääkärissäkäynti olisi tarpeen.

eräs sukulaiseni on juopotellut koko ikänsä, mutta selvisi mm. rintasyövästä (tuli mieleeni ns. juopon hyvä tuuri).
eräänä päivänä hän sitten liukastui kotonaan, kolautti päänsä ja dementoitui muutamassa kuukaudessa ihan köppänäksi ... on nyt hoitolaitoksessa, kun ei voi enää yksin kotonaan asua.
 

Similar threads

T
Viestiä
22
Luettu
5K
T
V
Viestiä
29
Luettu
16K
V
V
Viestiä
3
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä