kokemuksia alkoholismista

isäni ollut kymmenisen vuotta.. paljon tapahtunut ja kerran vaan sillä ollut 1kk tauko kun oli hoidossa(siitä 4v)

tuntuu etten ite jaksa enää seurata ja pelätä.. tänään viimeinen pisara oli kun hänet oli löydetty ojasta makaamasta(sammunut..??)täällä 23c helle,aurinko porotti kuumasti.. noh joku soittanut ampparin ja viety sairaalaan,kahden tunnin kuluttua karannut sieltä(lääkärit sanoivat että oli todella humalassa,ei ollut laskenut humala tila yhtään, ja muutenkin ihan tööt-> liekkö jotain nestevajausta ym ollut..)

en tiedä mitä tehdä,en jaksa huolehtia,enkä kyllä ole etsimään lähtenyt,enkä haluaisi enää kuulla hänestä,enkä tietää miten menee....mutta koko ajan tämän 10v ajan kokoajan tuntuu niin pahalta ja kokoajan ajattelen mitä tekee, entä jos sammunut jonnkekkin, entä jos henkihieverissään makaa eikä pysty soittamaan apua ym ym...

hoitoon ei lähde,äitinsä viimevkolla yrittänyt..

nytkin tuntuu kokoajan että hällä on varmaan hätä..sit mietin vaan alitajuntaisesti että kuolisi pois,ei kukaan jaksa tätä enää..

 

isäni ollut kymmenisen vuotta.. paljon tapahtunut ja kerran vaan sillä ollut 1kk tauko kun oli hoidossa(siitä 4v)

tuntuu etten ite jaksa enää seurata ja pelätä.. tänään viimeinen pisara oli kun hänet oli löydetty ojasta makaamasta(sammunut..??)täällä 23c helle,aurinko porotti kuumasti.. noh joku soittanut ampparin ja viety sairaalaan,kahden tunnin kuluttua karannut sieltä(lääkärit sanoivat että oli todella humalassa,ei ollut laskenut humala tila yhtään, ja muutenkin ihan tööt-> liekkö jotain nestevajausta ym ollut..)

en tiedä mitä tehdä,en jaksa huolehtia,enkä kyllä ole etsimään lähtenyt,enkä haluaisi enää kuulla hänestä,enkä tietää miten menee....mutta koko ajan tämän 10v ajan kokoajan tuntuu niin pahalta ja kokoajan ajattelen mitä tekee, entä jos sammunut jonnkekkin, entä jos henkihieverissään makaa eikä pysty soittamaan apua ym ym...

hoitoon ei lähde,äitinsä viimevkolla yrittänyt..

nytkin tuntuu kokoajan että hällä on varmaan hätä..sit mietin vaan alitajuntaisesti että kuolisi pois,ei kukaan jaksa tätä enää..

kokemuksia on, mutta voisitko ajatella meneväsi al-anoniin itsesi takia. Isääsi ei kukaan voi auttaa, ennenkuin hän itse on siihen suostuvainen.

 

Niinpä.

Siinä syy, miksen ole tavannut omaani pian kolmeen vuoteen.

Kun ei voi auttaa ja tietää että toinen kärsii ja se sattuu enemmän mitä kestää.

 

Et siä voi olla isäs vartija
Lapsen ei tartte olla "vanhempi" vanhemmilleen

Vaikka se niin pirun vaikeelle tuntuukin, niin itse he tekevät päätöksensä

*huoli omasta juoppo isästään*

 

mä elin tota 28v. vanhemmat eros sen takia ku isä oli juoppo. en enempiä selittele mut nyt on rauha koska isä sairastu alkoholidementiaan ja on hoidossa laitoksessa eikä luultavasti enää pääse kotiin koska ei pysty huolehtimaan itsestään. mäkin aina ajattelin et kuolema ois paras pelastus isälle ja helpotus suvulle..

 

Valitettavasti ei voi tehdä toisen puolesta mitään. Mullon velipoika holisti, äiti holisti ja isä kuollut viinaan

 

Valitettavasti ei voi tehdä toisen puolesta mitään. Mullon velipoika holisti, äiti holisti ja isä kuollut viinaan

Asiaan puuttumatta, loistava nikki

 

ja mun isä oli juoppo tasan siihe asti et sai aivoinfarktin 6v sit ja sen jälkee o ottanu tippaakaa,mut sairauksia tulee sit koko ajan lisää ja töissäkää o ollu enää siihe 6v ja se sitä stressaa eniten,mut sitä saa mitä tilaa on mun mielipide =)

 

Joo minunki isäni on juonut ainakin sen 20 vuotta... En jaksa enää edes huolehtia sen perään itse on valintansa tehnyt... :ashamed:

 

Valitettavasti ei voi tehdä toisen puolesta mitään. Mullon velipoika holisti, äiti holisti ja isä kuollut viinaan

Asiaan puuttumatta, loistava nikki

On niin lähellä sydäntä juuri tällähetkellä tämä asia :/

 

Kokemusta juu. Isäni kuoli kun olin 14v, oli alkoholisti. Isäpuolelle olen aikanaan soitellut monta kertaa kyytiä kun on löytynyt maasta sammuneena juuri esim auringon paahteesta jne. Nyt selvänä ollut vuosia ja ei olla tekemisissä(ei johdu minusta). Rankkaa tuollainen kun toinen sairas ja joutuu olemaan huolissaan :/ :hug:

 

Kokemusta myös. Isä kuoli huumeisiin olessani 10. Äiti muuten vaan sekaisin, veli narkkari ja sisko yritti viimeksi eilen itsaria, nyt siis sairaalassa. Veljeen katkaisin välit pari vuotta sitten, kun olin ihan väsynyt auttamaan. Nyt koitan vaan selvitä sisko taakasta. Voimia sinulle ap... Tunnen ajatuksen, jossa ajattelee oman voimattmuuden vuoksi, että olisiko parempi, että ne ongelmaiset kuolis pois.

 

minun vanhemmat ovat alkoholisteja tai isä oli (kuollut) äiti on edelleen. Ei sellaista voi eikä tarvitse jaksaa..en minä ainakaan..koko pienen ikäni huolehtinut niistä ja nyt aikuis iällä osannut "luovuttaa" se on paha katsoa vierestä mutta kun et voi asialle mitään..minkäs teet..oman tiensä ovat valinneet kulkekoot sitä yksin..minä en taluta

 

Mä huolehdin itseni melkein hengiltä äitin kanssa. Aina sille sattui ja tapahtui, sairaalareissuja tuli monta. Mä pelkäsin melkein 20 vuotta sydän kurkussa aina kun äiti joi. Se on niin kuluttavaa |O Sitten huomasin että multa lähtee joko järki tai henki jos en löysää hihnaa sinnepäin. Se ei ole sinun asiasi huolehtia ja pelätä itsesi järjiltä aikuisen ihmisen puolesta. Se ei auta kun päättää muuttaa omaa asennettaan ja se ei ole helppoa. Äiti ymmärsi itsekkin, yritti muuttaa elämäänsä, lopetti polttamisen ja vähensi juomista. Liian myöhään kai, äiti kuoli pari vuotta sitten

 

Itsellä välit aika viileät isään ehkä juts vaan sen takia että en kestä vierestä katsella sen sekoilua. On ryypänny mun lapsuudessa ja jatkaa edelleen ja välillä vaan toivoin että kuolisi pois. Mutta kun kaverin isä kuoli ja kertoi kuinka kauheaa se oli niin en enää toivonut sitäkään. Joo eli vaslitettavasti pois silmistä ja pois mielestä. Ja itse oon käynyt terapiassa. Voimia ap:lle.