Kokemuksia/ajatuksia yhden lapsen perheestä

["Sinna"]

Meillä on yksi koululainen ja toista lasta ei vain ole kuulunut. Aluksi asia harmitti ja teki kipeää, mutta nyt olemme tottuneet siihen, että lapsemme jää ehkä ainokaiseksi. Onko muilla vastaavaa tilannetta? Mielestäni perheemme on ihana tällaisenaan, mutta välillä kaipaan lisää lapsia ja lapsi kaipaa aika ajoin sisaruksia. Kuinka suuria ikäeroja on perheissä, jossa toista lasta on odotettu kauan? Miten elämä muuttui toisen lapsen myötä jos sisaruksilla on suuri ikäero? Toisaalta yhden lapsen kanssa on niin helppoa ja arki sujuu ihanasti. Välillä on huvittavaa kuunnella monilapsisten perheiden arjen säädöistä ja lasten jatkuvista riidoista. En sano, että mikään perhe on toista parempi, mutta yhden lapsen kanssa on melko mutkatonta. Perheen menoja on helppo sovitella niin, että aina toinen vanhemmista on kotona lapsen kanssa ja vie harrastuksiin ym. Lisäksi teemme myös todella paljon asioita yhdessä perheen kanssa ja sekin on helppoa, sillä ei tarvitse sovittaa yhteen kuin kolmen ihmisen tarpeet.

 

["Mima"]

Ystävälläni ja hänen pikkuveljellään on ikäeroa 11 vuotta, ja ystäväni on kokenut ikäeron positiivisena. Hänen vanhempiensa mielestä oli hyvä hankkia toinen lapsi paljon myöhemmin koska he muuttivat usein suomesta venäjälle ja toisten päin koska työskentelevät medialle. Ystäväni pystyi auttamaan vanhempiaan lapsenhoidossa paljon, koska oli jo hieman vanhempi. Ystäväni myös koki että ainoana lapsena oleminen oli välillä ahdistavaa. Hän sai kaiken minkä halusi, eikä joutunut oikeastaan tekemään mitään minkään eteen, paitsi kun veli syntyi.

 

[Rähinä-Reetta]

Mä olen yksilapsinen, ja nyt kun sisko sai toisensa niin kyllä se jollain tasolla kaivelee.

 

[leijona76]

Mä olen yksilapsinen. Tätäkin ekaa odotettiin niin pitkään että jotenkin sen myötä jäi haaveet useammasta kun edes se yksi onnistuttiin saamaan.

 

[yyy]

 

[silvioo...]

miks sää nyt joka ketjuun...