Kokemuksia adhd-aikuisen (ja lapsen) kanssa elämisestä?

Missä päin Suomea asut?

Turun seudulta tiedän mahtavan hyvän lasten neuropsykkarin, jolle dgn on sivuseikka, mutta hän on aika velho löytämään lapsen vahvuudet ja keksimään, kuinka niillä kompensoida heikompia osa-alueita. eli häneltä saa todella hyviä ohjeita ja vinkkejä, kuinka helpottaa arkea.

Pk-seudulla.

Meil on tosiaan just tulossa esikoisen 4v (laajennettu) tarkastus. Mut koko syksyn oon miettinyt että pitäiskö mennä yksityiselle, mutten oo saanut aikaiseksi. Jos neuvola ei tuota tulosta, luultavasti mennään sit yksityiselle.

Paljon on ittelläki tekemistä. Oman kasvatuksen kun oon saanut adhd-vanhemmilta (ainakin toinen varma) niin ei oo kovin hyvin eväät omien lasten kasvattamiseen. Yhteydenottoa perheneuvolaankin oon suunnitellut pitkään, mut sekin on jäänyt suunnitelmaksi...

 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Pehre- ja kasvatusneuvolan kautta pääsette ainakin perussetin testejä vääntämään ja tuloksethan voit ottaa mukaan yksityiselle, jos tuntuu, että tie nousee pystyyn julkisella. Sillä tavalla kolme neljästä lapsestani on tutkittu... neljäs tekee saman kierroksen kevään aikana.

 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Pehre- ja kasvatusneuvolan kautta pääsette ainakin perussetin testejä vääntämään ja tuloksethan voit ottaa mukaan yksityiselle, jos tuntuu, että tie nousee pystyyn julkisella. Sillä tavalla kolme neljästä lapsestani on tutkittu... neljäs tekee saman kierroksen kevään aikana.

Muuten hyvä, muttei oo ees hyvin suunniteltua.

Mut joo, lasten mahd. dg vuoksi aattelin ottaa yhteyttä yksityiseen tahoon (siis jos perus neuvolasetin jälkeen ei asia etene). Perheneuvolaan meinasin ottaa yhteyttä kasvatusneuvoja tiedustellaankseni (oho, miten tuo kirjoitetaan?). Mutta pelkään että siellä leimautuu. Onko sulla hyvät kokemukset?

Minkä ikäisenä oot lähtenyt lapsiasi tutkituttaa?

 

Toisen luokan aikana nuo on tutkittu, nuorin on siis nyt toisella luokalla ja minusta mahdolliset ongelmat tulevat esiin siinä paikkeilla... Siis sellaiset, joihin on hyvä saada opettajallekin vinkkejä.

Enkä koe, että olisimme joutuneet mitenkään "leimatuiksi". Itseasiassa asiakassuhde kasvatus- ja perheneuvolaan on jatkoa ajatellen hyvä asia: jos joskus tulee akuutti tilanne, tietää hakea apua ja toisessa päässä osataan hieman arvioida kokonaistilannetta.

Kannattaa varautua pitkäänkin jonotukseen, käsittääkseni liki kaikkialla resurssit ovat minimaaliset.

 

Mitenköhän paljon tutkimukset ja mahdolliset lääkkeet maksavat?

Olen opiskellut 10 vuotta, ahdistunut useassa työpaikassa, diagnosoitu jossain vaiheessa masentuneeksi ja unihäiriöiseksi. ADD-kuvaus sopii yleiseen olotilaani aivan täysin. Nyt olen työtön ja rahaton. Kova halu olisi saada elämä raiteille. Mietin vain että onko varattomalla edes varaa ADD-hoitoihin?

 

Minulla lääkkeet maksavat reilu 2000 € vuodessa. Ja niistähän ei saa mitään korvauksia, eivätkä kerrytä maksukattoa. Dgn ei tullut kovin kalliiksi, Tyksissä tutkivat ja tulosten kanssa kävin yksityisellä neurologilla, joka taputteli dgn:n valmiiksi.

Että ei tähän oikeasti varaa olisi...

 

No se siitä sitten. Pitää keksiä joku työ jossa pärjään vaivoineni.

 

No se siitä sitten. Pitää keksiä joku työ jossa pärjään vaivoineni.

Yleensä lääkitys on paljon halvempi... minulla vain menee paljon nappuloita, 2-3 krt keskivertoa enemmän. Mutta niillä pysyn sekä työkykyisenä että -haluisena.

 

Minulla menee töissä noin kaksi viikkoa hyvin. Sitten menen aivan lukkoon. Tuijottelen monitoria ja hommailen jotain asiaan liittymätöntä. Kuukaudessa olen jäänyt töistä jälkeen ja ahdistun pelkästä paikalle menemisestä niin paljon että huomaan jääneeni kotiin. Kahdesti olen saanut kenkää. Muina kertoina irtisanonut itseni. CV on kuin haulikolla ammuttu. Ihme jos kelpaa kellekkään. Osaamista ja haluja kyllä olisi. Ei vain pinna kestä kuukautta pidemmälle.

Olisi pitänyt pysyä aikoinaan Nokialla. Ei siellä kukaan olisi juttua edes huomannut.

Alan vaihto se on edessä. Jotain öisin tehtäviä lapiohommia kun löytyisi..

 

Salaojitusta kuutamourakkana?

 

Todella ärsyttävää nyt ymmärtää mikä isässä oli pielessä. Sitä vain ajatteli että se on alkoholisti ja sen vuoksi elämästä irti. Noh, minä en juo ollenkaan ja olen aivan samalla tavalla rauhallisen levoton ja asiat hoitamatta. Ois voinut tajuta ennen kuin se joi itsensä hengiltä.

Pitäis kehitellä add-jengille joku kiertävä työpaikka. Aina 2 viikkoa kerrallaan jotain erilaista yksinkertaista työtä.

 

Tai sitten sellainen järjestely että kaksi kertaa viikossa on ehdottoman pakollinen deadline tai henki pois.

Saan viimeisenä iltana aina itsestäni irti ihan älyttömästi. Gradun esimerkiksi tein kahdessa päivässä kun olin ensin kuusi vuotta suunnitellut sen aloittamista. Ilman tutkintorakennemuutoksen luomaa deadlinea aikoisin varmasti edelleen.

 

Minulla lääkkeet maksavat reilu 2000 € vuodessa. Ja niistähän ei saa mitään korvauksia, eivätkä kerrytä maksukattoa. Dgn ei tullut kovin kalliiksi, Tyksissä tutkivat ja tulosten kanssa kävin yksityisellä neurologilla, joka taputteli dgn:n valmiiksi.

Että ei tähän oikeasti varaa olisi...

Mulla dg maksoi 3x ykstiyslääkärin käynti. Mulla lääkkeet maksaa vuodessa Kelan maksukaton verran eli onkos se nyt 670€ tjsp. Mun lääke (dexe) on sellainen, joista korvauksen saa yli 25-vuotiaatkin. Edellisellä läääkkeellä olisi tullut hintaa saman väh. saman verran kuin sulla.

 

Toisen luokan aikana nuo on tutkittu, nuorin on siis nyt toisella luokalla ja minusta mahdolliset ongelmat tulevat esiin siinä paikkeilla... Siis sellaiset, joihin on hyvä saada opettajallekin vinkkejä.

Enkä koe, että olisimme joutuneet mitenkään "leimatuiksi". Itseasiassa asiakassuhde kasvatus- ja perheneuvolaan on jatkoa ajatellen hyvä asia: jos joskus tulee akuutti tilanne, tietää hakea apua ja toisessa päässä osataan hieman arvioida kokonaistilannetta.

Kannattaa varautua pitkäänkin jonotukseen, käsittääkseni liki kaikkialla resurssit ovat minimaaliset.

Ok. Meillä noilla ipanoilla on vähän matkaa vielä tokaan luokkaan, mutta eiköhän me mahd. aikaisessa vaiheessa lähetä dg metsästää jos siltä näyttää.

 

Minulla menee töissä noin kaksi viikkoa hyvin. Sitten menen aivan lukkoon. Tuijottelen monitoria ja hommailen jotain asiaan liittymätöntä. Kuukaudessa olen jäänyt töistä jälkeen ja ahdistun pelkästä paikalle menemisestä niin paljon että huomaan jääneeni kotiin. Kahdesti olen saanut kenkää. Muina kertoina irtisanonut itseni. CV on kuin haulikolla ammuttu. Ihme jos kelpaa kellekkään. Osaamista ja haluja kyllä olisi. Ei vain pinna kestä kuukautta pidemmälle.

Olisi pitänyt pysyä aikoinaan Nokialla. Ei siellä kukaan olisi juttua edes huomannut.

Alan vaihto se on edessä. Jotain öisin tehtäviä lapiohommia kun löytyisi..

Kuulostaa tutulta. Tosin mä oon pystynyt kärvistelee vähän pidempään duuneissa. Täs viimeises olin kyl jo kahden viikon jälkeen ahistunut, mut kun sain lääkkeet kokeiluun niin sain jatkoaikaa ja nyt mennyt siellä reilu vuosi. Tosin viimeiset puol vuotta on ollut henkisesti ihan hiton raskasta aikaa. Nyt jokainen päiväkin on yhtä tuskaa-odotan päätöstä et pääsisinkö vuorotteluvapaalle duunista nopee, muuten irtisanon itteni.

 

Tai sitten sellainen järjestely että kaksi kertaa viikossa on ehdottoman pakollinen deadline tai henki pois.

Saan viimeisenä iltana aina itsestäni irti ihan älyttömästi. Gradun esimerkiksi tein kahdessa päivässä kun olin ensin kuusi vuotta suunnitellut sen aloittamista. Ilman tutkintorakennemuutoksen luomaa deadlinea aikoisin varmasti edelleen.

Kuulostaa just niin tutulta. Sit kun motivaatioita tai ihan pakkodeadline, niin löytyy kummallista kykyä toteuttaa asiat vauhdilla. Sit huhkitaan yötä päivää ja viimeisellä minuutilla on valmista. Onneksi on viime tippa.

 

Indigolapsilla diagnosoidaan virheellisesti ADD ja / tai ADHD, koska lääkärit ja suuri osa väestöstä ei ole tietoisia tästä ilmiöstä ja sen laajuudesta. Ongelmaa pahentaa vielä se, että hyvin usein tällaista ilmiötä pidetään ortodoksaalisessa maailmankatsomuksessa ”huuhaana” ja siitä ei uskalleta puhua tai se tehdään naurunalaiseksi.

Starseed – Wanderer | Tietoisuuden Laajentuminen
Indigot – Tulevaisuuden ihmisen prototyyppi | Tietoisuuden Laajentuminen

 

Indigolapsilla diagnosoidaan virheellisesti ADD ja / tai ADHD, koska lääkärit ja suuri osa väestöstä ei ole tietoisia tästä ilmiöstä ja sen laajuudesta. Ongelmaa pahentaa vielä se, että hyvin usein tällaista ilmiötä pidetään ortodoksaalisessa maailmankatsomuksessa ”huuhaana” ja siitä ei uskalleta puhua tai se tehdään naurunalaiseksi.

Starseed – Wanderer | Tietoisuuden Laajentuminen
Indigot – Tulevaisuuden ihmisen prototyyppi | Tietoisuuden Laajentuminen

Vaikka tuntuisi kuinka mukavalta ajatella että oma lapsi tai itse olisi erityinen sanansaattaja ja tulevaisuuden ihminen neurologisen poikkeavuuden sijaan, niin se ei tee siitä totta.

Kenet tällainen oikein vakuuttaa? Energia – Kvanttifysiikka | Tietoisuuden Laajentuminen