Kokemukset perätilasynnytyksestä

Eli itsellä tilanne tämä. Toista lasta lähdössä synnyttämään viikkoja nyt 37+5 ja tänään yrittettiin kääntää, mutta ei onnistunut ja nyt pitäis päättää sektio vai alakautta.

Esikoisen synnytys nopea, hyvä kokemus, vauvan pitus ja paino oli 53 cm ja 3280 g ja nyt näyttäis tulevan lähes samankokoinen, maha ja mun paino lähes identtiset esikoiseen verrattuna.

Lääkärin mukaan minä ideaalinen perätilasynnyttäjä koska olen pitkä ja hoikka ja lantio kuin "ladon ovi" heh... näin sanoi tänään, rtg kuvat kertoo kuitenkin vielä sitten lantion ylä aukeaman koon.

Kuitenkin nyt olen epävarma lähdenkö yrittämään alakautta vai valitsenko suunnitellun sektion. Toivoisin kokemuksia samassa tilanteessa olleilta tai juuri olevilta mitä aikovat tehdä.

Ja jos vielä kokemus synnytyksestä perätilassa PHKS:ssä, kun sairaalakohtaisia erojakin on ilmeisesti aika paljon.

 

itse synnytin ensimmäisen ja tällähetlekkä ainoan lapseni perätilassa. lantio kuvattiin ja painoarvio tehtiin ja lääkärit sanoivat et hyvin mahtuu ja kannustivat siihen. Lapsi oli 3400g ja 48cm.. Hyvin meni koko synnytys. repeymiä tuli kyllä hirveästi ja tikkejä sen mukaisesti 30.. Mut nopeasti niistä parantui ja ehkä nopeammin kuin sektiosta. Olen itse vaan 155cm ja 48kg joten en hirveän iso.. päätin heti että jos on hyvät edellytykset alateitse synnyttämään niin tottakai menen.. Siellä on kuitenkin paljon tarkempi seuranta ja kätilöitä mulla 3 ja lääkäreitä 2 ja 1 lastenlääkäri. Olo oli todella turvallinen koko ajan. 3 asteen repeymä ja peräsuolirepeymä johtuio myös siitä kun olin ensisynnyttäja ja siitä kun loppujej lopuksi ponnistin kuulemma liian lujaa vaikka niin minua neuvottiinkin.. Ponnistus vaíhe oli 5 minuuttia. Jouduin siihen lupaa vielä kysymään, kun paikat olivat olleet jo 4 tuntia auki kokonaan eikä mitään tapahtunut vaikka supistukset olivat kauheat.. Joten jos ajattelet synnyttää, niin siinä yklsi vinkki jos näyttää siltä ettei laps itsestään ala laskeutumaan.. Se on kuulemma vielä perätilassa aika yleistä.. Koska päällähän ne yleensä "aukoo" paikkoja.. Mutta heti kun aloin ponnistamaan, niin sieltä se alkoi vauhdilla laskemaankin.. Puudutuksia ei saa ihan niin nopeasti eikä lopussa kuin normaali synnytyksessä.. Onnea synnytykseen! =)

 

Minulla myös ensimmäinen lapsi oli perätilassa. Koko arvioitiin ja lantiot kuvattiin. Lapsi oli alle 3 kg ja hyvin mahtui tulemaan. Synnytyksessä oli mukana kätilön lisäksi synnytyslääkäri ja lastenlääkäri. Itsellä synnytys sujui hyvin ja ensi synnytykseksi nopeasti, alle 6 tuntia.
Minulle tehtiin välilihan leikkaus ja puudutteeksi sain spinaalin. Loppuvaiheessa hengittelin ilokaasua. Juomista en saanut koko synnytyksen aikana, mikä taisi olla ainoa miinus
Uskaltaisin kyllä toistekin synnyttää perätilavauvan jos oikean kokoinen.

 

lisää kokemuksia kaipaillaan...

 

minuakin kiinnostaisi, todnäk vauveli perätilassa "istuvassa" asennossa loppuun saakka.

Avautumisvaihe on varmasti samanlainen, mutta miten se ponnistusvaihe... Minkälaisessa asennossa se vauva on syntynyt? Jalat edellä? Pylly edellä? Entäs jos vauvalla on napanuora kaulan ympärillä...

Kysymyksiä miljoona, toisaalta sektio ois helppo, mutta toipuminen hitaampaa. Toisaalta hirvittää ajatuskin synnyttää vauva pylly edellä.

Käydäänkö ne tulevat keskustelut mahd synnytystavasta aina jonkun pätevän synnytyslääkärin kanssa vai neuvolantätin kanssa??

 

Edessä taitaa olla sama homma Kysymyksiä pyörii päässä, pelottaa ja ahdistaa.
Onko teillä synnytys alkanut itsekseen vai onko käynnistetty? Milloin käynnistettiin?
Oliko vauva mustelmilla? Oliko lonkissa ongelmia? Kauanko ponnistusvaihe kesti? Missä asennossa vauva syntyi? Kauanko oli koko synnytyksen kesto? Eroaako RT synnytyksestä, jos joillain kokemusta?

Kertokaa KAIKKI mitä mieleen tulee, kiitos :flower:

 

Synnytin esikkoni -05 perätilassa. Synnytys käynnistyi ihan itsestään. Suppareita oli tullut edell. päivänä. Seuraava päivä oli hiljainen, jossa vaavi kai lataili akkujaan tulevaa varten. Seuraavana iltana ja yönä oli todelliset kivuliaat supparit. Mä kyllä tunsin, kun pyllyä tugettiin yhä alemmaksi.
Vedet meni kotona, jonka jälkeen vasta uskalsin lähteä synnyttämään. Synnytyksessä alku oli helppo, kun peppu ja jalat tulivat yhtenä suppilona. Loppu oli hiukan vaikeampi, kun piti työntää pää ulos.
Ensisynnyttäjällä leikataan pt-synnytyksessä aina väliliha. Synnytys oli mielestäni turvallinen, koska paikalla on niin paljon henkilökuntaa ja muutenkin heillä alhainen kynnys siirtyä sektion puolelle, jos siltä vähääkään vaikuttaa.
Ultrassa varmaan katsotaan vielä raajojen asento. Eli jos jalat on eri suuntiin tai muuten epämääräisesti, tehdään sektio. Napanuora oli vauvallani yllättävän lyhyt (alle 30 cm), joka saattoi olla yksi syy, miksi vauva ei kääntynyt. Lyhyt napanuora ei ainakaan kietoudu mihinkään.
Pelästyin suunnattomasti, kun kukaan ei ollut kertonut miltä vastasyntynyt vauva näyttää. Sehän oli sininen ja veltto ainakin aluksi. KAnnattaa varautua myös siihen. Kätilöt kyllä seuraavat ja kertovat vauvan voinnista koko ajan. Zemppiä synnytykseen valitsit minkä tavan hyvänsä! =)

 

Kiitos sulle kertomuksesta =) :flower: Saisko vielä udella että minkäkokoisen vauvelin pukkasit ulos?
Tuntuu että monet perätilavauvat ovat jotain max 3kg...itsellä masussa lähes 4 kiloinen tulossa...

 

Lisään vielä (kysymykset unohtui)
- vauvan takapuolessa oli iso nyrkin kokoinen mustelma. Ajattele nyt jos itse istuisit tiukassa potassa ja tunget vielä pyllyä alemmas... Hävisi noin viikon kuluessa. Vauvan jalat olivat jonkin aikaa hassun kippurat (muistuttivat sammakon reisiä) ja sojottivat aina ylös vaippaa vaihtaessa. Pian ne laskeutuivat "normaaleiksi".
- lonkissa ei mitään vikaa. Joillakin voi olla. Sitten laitetaan sellaiset lonkkatuet joksikin aikaa. Aika tavallista.
- synnytys nopea n.4 tuntia vesien jälkeen. Ponnistusvaihe n.20 min. Määräsivät huilaamaan välillä, vaikka olisin jaksanut nopeampaakin tahtia. Säästelivät ensisynnyttäjää. Henk.kunta muutenkin ystävällistä.
- otin kyl epiduraalin loppuvaiheessa, vaikka luomuna meinasin. Ei tullut ponnistamisen tarvetta, mutta tein työtä silloin kun käskettiin.

Nyt mulla on seuraava vauva syntymässä (rv38) normaalisti ja sekös jännittää. Tämä raskaus ollut hiukan vaikeampi ja työläämpi jalkovälissä olevan pallon takia.

 

Vauvan koko oli 3290g ja 51cm. Syntyi rv 38.
Onko tuo 4kg kokoarvio tehty ultrassa? Hui!
En mä sitten ehkä uskalla lämpimästi suositella pt-synnytystä alakautta.
Ellei lonkat ole todella väljät ja lääkäritkin sitä mieltä, että sopii.
TAys on aika turvallinen paikka pt-synnytykseen. JA jos haluat kokeilla alakautta niin muista, että he tosiaan siirtyvät sektioon kesken kaiken, jos näyttää siltä että ei mahdu tulemaan. Mua ainakin tuo ajatus helpotti huomattavasti.

 

Kyllä tuo painoarvio on ihan ultralla tehty, jos laskettuun aikaan menee, niin vauvan paino on 3700-4000g että pelottaa...!! :ashamed:

Ilmeisesti kuitenkin älyävät käynnistää synnytyksen ennen laskettua...?

 

Tsemppiä mitä sitten päätätkin!

Itse olen normaalikokoinen, normilantioinen ja synnytin esikoiseni keväällä 06. lapsi oli yliaikainen ja painoarvio ekassa kontrollissa n 3,5 kg. Mutta mutta... toisessa uä-kontrollissa 14 päivää yli lasketun ajan lääkäri totesi että todellinen paino onkin 4-4,5 kg, ja 4,4 kiloinen jössikkä sieltä sitten piti tuupata ulos. Kätilö onnitteli erikseen lantiosta, kun oli kuulema leveäharteinen vaavi eikä jäänyt kiinni. Tuli kyllä raivotarjonnassa, mutta työn takana oli. Hän ei meinannut myöskään kääntyä, mutta suostui sitten kuitenkin tulemaan "normaalisti" maailmaan. En uskaltaisi lähteä n. nelikiloiseksi arvioutua yrittämään perätilassa, sektioarvesta paranee kuitenkin nopeammin (jotkut onnekkaat ovat parissa viikossa jo aika ok) kuin mahdollisista pahoista repeämistä. Tarkoitus ei missään nimessä ole pelotella, mutta ei se sektiokaan kuitenkaan mikään maailmanloppu tai epäonnistuminen suinkaan ole!

Ystäväni on synnyttänyt esikoisensa perätilassa, ja kaikki meni hienosti, mutta jos oikein muistan niin vauva oli 3,2 kg eli aikas siro hänkin.

 

Mun kommentista jäi pois että se oli tarkoitettu "Minä myös" nimimerkille :wave:

 

Kiitos hissu!! =) :flower:

Kyllähän tuo vauvan paino laittaa miettimään, että mitä tässä joutuu oikeen vielä kokemaan :ashamed: Pian pitäisi päättää synnytystapa...

Kertokaa lisää kokemuksia!! Mielelläni kuulisin lisää

 

Minä sain esikoiseni sektiolla perätilan vuoksi. Painoarvio oli noin 3kg ja lantio olisi ollut sopiva. Minua suositeltiin synnyttämään normaalisti. Valitsin kuitenkin sektion,kun olin ensi synnyttäjä. Jälkeenpäin mulle sanottiin,että oli hyvä valinta kun vauva olikin 3960g ja pää oli 36cm eikä se olisi mahtunut tulemaan eli olisin kuitenkin joutunut sitten sektioon.

 

mulla itselläni meinas olla sama edessä ja olisin ehdottomasti halunnut synnyttää alakautta. mua kammottaa ajatuskin siitä ajasta, mikä menee sektiosta toipumiseen. mä en voi sietää kipeänä oloa.
toisaalta ajatuksia on varmaan muokannut sekin että oma äiti on synnyttänyt kaksoset joista toinen oli perätilassa. mun lantiossa on reippaasti tilaa ja pari alatiesynnytystä kokeneena luulisin että lähtisin alakautta yrittämään.

mut onneksi siis meillä tää vauva käänty muutama päivä sitten raivotarjontaan, ja tuskin enää takasin toisin päin kääntyy.

 

Toinen lapseni (v.-96) pysyi perätilassa käännösyrityksestä(rv 36+5) huolimatta ja koska halusin yrittää alakautta synnyttämistä, niin synnytys siirrettiin aluesairaalasta Taysiin.

Lantio kuvattiin tarkasti ja todettiin erittäin tilavaksi, joten esteitä alatiesynnnytykselle ei siinä mielessä ollut.

Vauvan painoarvio tehtiin viikolla 38+4 ja se oli 3.7kg, jonka vuosi synnytys päätettiin käynnistää, rv:t käynnistyspäivänä 39+3.

Aamulla 8 aikaan laitettiin ensimmäinen kohdunsuuta kypsyttävä puikko, sillä ei mitään vaikutusta ja yhden aikaan iltapäivällä toinen puikko. Miehen kanssa käveltiin ylös alas Taysin portaita ja johan alkoi hiukan supistella.

Siinä illan mittaan siirryttiin synnytyssaliin (joka tapahtuu aina mielestäni viime tingassa) ja siellä yllätyksenä tuli se, että heti piti maata sängyssä, jalat "telineissä"... liikkuminenhan auttaa kestämään supistuksia, mutta ehkä nyt piti olla varovaisempi.

Tipalla vauhditettiin supistuksia ja kätilö puhkaisi kalvot. Paikalla oli lääkäri, joka auttoi vauvaa ulos ponnistusvaiheessa, joskin poika tuli vauhdilla ulos muutamalla työnnöllä. Vauva tuli toinen jalka koukussa ulos,eli ensin jalka ja sitten pylly. Onneksi ei mitään ollut vialla, vauva tosin painoi 4,2 kg, hiukan oli ultraus antanut liian pienen painoarvion.

Synnytysvastaanotolla sain kipuihin petidiiniä ja itse salissa ilokaasua. Vauva syntyi klo 22.20, eli aika pitkä päivä, itse synnytyksen kestoksi kirjattiin 9h5min.

Episiotomia tehtiin ja tikkejä tuli runsaanlaisesti, toipuminen sujui kyllä hyvin.

Nyt odotan viidettä lastani (rv 28+4), vielä ei vauva ole asettunut, mutta potkuja tulee suurimmaksi osaksi alaspäin...

Jos nyt pitäisi valita sektion tai alatiesynnytyksen väliltä, saattaisin kallistua sektion puoleen. Neljästä synnytyksestäni tuo perätila oli kyllä kivuliain ja itse ei pysynyt oikein "vauhdissa" mukana. Voi olla, että osasyynsä oli sillä, että synntys jouduttiin käynnistämään, muuta ovatkin tulleet ihan "omia aikojaan".

 

Perätilakaksoset ja sektio. Toipuminen oli kyllä nopeaa ja ei erityisemmin kipuja, ei siis haavaan liittyen, vaan vatsan toimimattomuuteen. Ei kaikista sektioista toivuta hitaasti, suunniteltu voi mennä hyvinkin.

 

hiiop ylös

 

Kiitos kaikille kokemuksiaan jakaneille!
Minullakin tod.näk. edessä perätilasynnytys. Oma äiti pelotteli, minä kun olen syntynyt perätilassa, ja synnytys ollut hyvin vaikea.
Mutta siihen aikaan ei ollut ultraa, eikä hänestä tietääkseni otettu rtg-kuviakaan.
Joka tapauksessa olin ihan paniikissa juteltuani äidin kanssa, kun luin nämä teidän jutut, rauhoituin, ainakin vähän. Aion yrittää alakautta.
Kiitos! :flower:

 

Onnea kaikille joilla synnytys edessä :flower:
Oli ihan pakko tulla lukemaan tätäkin ketjua ja tungen itseni tänne :ashamed:
Eli itse olen menossa parin viikon päästä sektioon perätilan vuoksi.
Kohdun malli ja vauvan asento sekä jokin lantion ylämitta puhuvat hieman enemmän leikkauksen puolesta, en uskalla alkaa yrittämään alakautta..

esikoinen syntyi normaalisti alakautta,painoi 2980g ja jäi hieman jumiin synnytyskanavaan matkan varrella, tiukassa oli tuon kohdun muodon vuoksi saada pois vaikka noepa synnytys olikin! =)
En jotenkin vain uskalla sitten tätä normaalisti synnyttää, kyllähän tuo sektio suorastaan v*tuttaa mutta kyllä se turvallisempi vaihtoehto taitaa minulle olla :heart:

 

Meillä vauvan perätila huomattiin vasta yliaikaiskontrollissa, jolloin raskausviikkoja oli kasassa täydet 42. Jep, lantionkuvat otettiin ja painoarvio tehtiin, joka sitten loppujen lopuksi heitti 0,7 kg Vauva oli siis paljon kuviteltua kookkaampi! Kaksi päivää sain aikaa miettiä päätöstäni ja lääkärin todella kovasta painostuksesta huolimatta päädyin sektioon. Lääkäri oli ehdottomasti alatiesynnytyksen kannalla.
Päivääkään en ole katunut, että päädyin sektioon, koska vauvan mitat olivat 53,5 cm ja 4,1 kg! Itse olen n.163cm ja 50 kg. Eli lantioni olisi ollut sopiva ainakin 3,4 kiloiselle vauvalle,mutta mitenköhän lie olisi käynyt tämän möhkäleen kanssa! Sitä en halua edes ajatella! Ja olin vieläpä ensisynnyttäjä.

Kyllä se lääkäri vähän sitten nolona oli


Aluksi tunsin "epäonnistuneeni", kun en "synnyttänyt oikeasti", mutta nyt tajuan ,että kyse olisi voinut olla vauvan turvallisuudesta! (krhm, ja toisekseen myös omasta alapäästä.. )
Sektiosta toivuin täysin ongelmitta ja nopeasti, ja maitokin nousi paremmin kuin hyvin.