Kokeeko suurin osa ihmisistä jonkinlaista hellyyttä, kun näkee pienen söpön vauvan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmettelijä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ap:lle tiedoksi, että emot yleensä hyljeksivät vieraita pentuja... eläinmaailmassa.. ja ihminen on myös eläin.
Että ei se nyt mitenkään epänormaalia sentään ole, jos toisten vauvoja ei pidä söpöinä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Ap:lle tiedoksi, että emot yleensä hyljeksivät vieraita pentuja... eläinmaailmassa.. ja ihminen on myös eläin.
Että ei se nyt mitenkään epänormaalia sentään ole, jos toisten vauvoja ei pidä söpöinä.

Todellakin... Hassua ettei tullut tuo edes mieleen. :D
 
Mun mielestä vauvat eivät todellakaan näytä kaikki samannäköisiltä, mainoksissa esim. näkee usein tosi söpöjä vauvoja. Vauva voi myös olla ns. kaunis lapsi, kuten esim. Tomin ja Katien Suri-vauva. Kyllä vauvan pieni koko jo aiheuttaa edes jonkinlaisen pienen hellän tunteen, vai kuinka moni ei tunne yhtään mitään, kun näkee vaikkapa valokuvan, jossa aikuisen iso käsi ja vastasyntyneen pikkuruinen käsi ovat vierekkäin? :) Sekä eläin-että ihmisvauvan pitäisi herättää ihmisissä erilaisia tunteita kuin aikuisen tai teini-ikäisen. Kyllähän lapsiin/vauvoihin kohdistuva pahakin koetaan paljon voimakkaampana, koska lapset ovat niin viattomia ja puolustuskyvyttömiä. Jotenkin tuntuu oudolta, jos joku ei pidä yhtään vauvaa/taaperoa söpönä, ei ikinä halua silittää/pitää sylissä eikä näe mitään positiivista näissä pienissä ihmisissä :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Ap:lle tiedoksi, että emot yleensä hyljeksivät vieraita pentuja... eläinmaailmassa.. ja ihminen on myös eläin.
Että ei se nyt mitenkään epänormaalia sentään ole, jos toisten vauvoja ei pidä söpöinä.

Ei se todellakaan noin mene, muutenhan orvot lapset menehtyisivät, jos kukaan ei niistä huolta pitäisi? Ihmiset adoptoivat ja kyllä eläinmaailmassakin voi nähdä, kun emo hoitaa vieraitakin poikasia.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Ap:lle tiedoksi, että emot yleensä hyljeksivät vieraita pentuja... eläinmaailmassa.. ja ihminen on myös eläin.
Että ei se nyt mitenkään epänormaalia sentään ole, jos toisten vauvoja ei pidä söpöinä.

Ei välttämättä. Moni emo ottaa mielihyvin hoiviinsa myös vieraat pennut, riippuen toki lajista. Sitäpaitsi moni eläin hyljeksii myös omaa lastaan erinäisistä syistä ja saattaapa jopa syödä sen suihinsa esim. säikähtäessään tai muuten vaan moukaroida sen hermostuessaan. Useat eläimet myös ajavat poikasensa pesästä heti kun imetys loppuu ja jotkut jopa synnyttävät ne tekemäänsä pesään ja hylkäävät saman tien. Esim. rusakot jättävät poikasensa hyvinkin kauaksi aikaa yksin ruuanhakureissuilla ja monet elukat jättävät poikasensa oman onnensa nojaan vaaran uhatessa. Eli ehkä ei verrata noihin elukoihin niin yks oikoisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No voiko lauseita puhuva 1v olla suloinen? ;)
Hyvä kysymys =) Mä en kuitenkaan lähtisi siitä, että pitää osata puhua lauseita ollakseen suloinen. Pikemminkin mulle kyse on siitä, että pystyy luomaan jonkinlaisen vuorovaikutussuhteen lapseen. Omiin lapsiinsahan pystyy luuomaan jo heti laitoksella, mutta vieraiden lasten kanssa tilanne on toinen. Mutta ei mun mielestäni kaikki taaperotkaan ole suloisia. Ihan mukavia ne on, kuten on teinitkin, mutta sen hellyydentunteen herättämiseksi mussa tarvitaan jotain enemmän kuin pelkkä lapsuus tai alaikäisyys. Nyt kyllä saattaa olla tässä sellainenkin asia sekoittamassa, että mä saatan käsittää termin "hellyydentunne" eri tavalla kuin joku muu. Se, etten tunne hellyyttä vieraita vauvoja kohtaan (tosin mä lasken vauvoiksi ne, jotka vaan sätkii paikallaan, sitä isommat on mulle jo taaperoita) tai ylipäätään monia vieraita ihmisiä - lapsia ja aikuisia - kohtaan, ei suinkaan tarkoita, että pitäisin heitä jotenkin vastenmielisinä tai täysin merkityksettöminä.

 
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen EI.
Mä en ole koskaan ollut "vauvatyyppiä".
Toki muutama joukosta on suloisia ja vastasyntyneet silmät kiinni köllivät nyytit ihan kivoja, mutta suurinosa taaperoista on kammottavia.
Ne kuolaa ja läpertelee töhnäisillä käsillä naamaa, tai ne kiskoo kakkamaisella naurulla höystettynä hyllyistä kaiken mihin ylettävät, alas (kuten tänään yks taapero Jyskissä )

Vauvat myös huutaa paljon ja sitäkään harvemmin kauaa jaksan kuunnella.
Tulen paremmin toimeen noiden eskari-ikäisten ja siitä ylöspäin, kanssa...Ne ymmärtää kun niille puhuu, eikä ne ole enää sillä tavalla riippuvaisia aikuisesta kuin pienet vauvat.

Minusta ihminen EI OLE epänormaali, vaikkei jokainen mukelo kadulla saakaan sen suuta kääntymään maireaan hymyyn tai jokatoinen kassalla samaan aikaan oleva taapero saa sen aikuisen suusta jotain lässytys sanaa ulos.
 
Noup...Mä en ole mitenkään lapsirakas kuin omia lapsiani kohtaan. En kyllä näytä sitä mitenkään ulospäin, mutta läheiseni tietävät sen. Omiani rakastan yli kaiken, mutta en muiden lapsia...Onko se niin outoa?

Minulla on myös sisaruksia, jotka ovat paljon vanhempia kuin minä. Olen hoitanut yhden sisarukseni lapsia pienempänä ja ne lapset ovat myös minulle hyvin rakkaita ja läheisiä. Tämä sisarukseni on myös ollut minulle hyvin tärkeä. Kamalaa ehkä joistakin, mutta muut sisarustenlapset eivät ole minulle kovin läheisiä/rakkaita...tätä en kyllä heille ole koskaan sanonut tai suoranaisesti ilmaissut. Tietysti väkisinkin se näkyy siten, että olen hoitanut näitä lapsia enemmän ja ollut heidän kanssaan.

Kaikki eivät ole lapsirakkaita yms. eivätkä välttämättä pidä pienistä sievistä äidin ja isin palleroista ylettömän paljon. Tämä tulisi ottaa kyllä huomioon ja olla myös loukkaantumatta, jos joku ei välttämättä tahdo ottaa palleroa syliin, leikittää yms.
 
Minä olen varmaan outo kun minä en helly vieraalle vauvalle, siis jos jossain vauvan näen. Jotkut vauvat saavat minut kyllä lämpenemään kun pidän sylissä, mutta ei kaikki. Sama juttu koiranpennuissa, vaikka olen todella eläinrakas, niin en lämpene kaikille pennuille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saiccu:
Minä olen varmaan outo kun minä en helly vieraalle vauvalle, siis jos jossain vauvan näen. Jotkut vauvat saavat minut kyllä lämpenemään kun pidän sylissä, mutta ei kaikki. Sama juttu koiranpennuissa, vaikka olen todella eläinrakas, niin en lämpene kaikille pennuille.

Tuokin johtuu muuten yhteenkuuluvuudentunteesta tuo koiranpentuhomma. Että sellanen pentu, mitä ymmärtää ja jonka kanssa kokee yhteydentunnetta ja sellasta vuorovaikutusta, niin tuntuu "omalta", tulee tiukka hellyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne. Pysyn alkuperäisessä väitteessäni, että jokainen "normaali" ihminen kokee jonkinasteisia empatian ja hellyydentunteita ja hoivaviettiä pientä vauvaa kohtaan, jos saa vauvan kanssa sen yhteyden tunteen. Jotkut saavat sen helpommin ja jotkut taas tarvitsevat apua omankin vauvan kanssa. Joku voi tietää jo vieraan vauvan inahduksesta että mitä se on vailla ja kokea suurta hoivaamisen tarvetta, tarvetta tyydyttää tämä vauvan tarve, mutta joku toinen taas tunnistaa vaan oman vauvansa viestit, jos niitäkään. Kaikki on kiinni yhteenkuuluvuudentunteesta. Isompiin lapsiin on helpompi tuntea yhteenkuuluvuutta, kun ne osaavat jo kertoa mitä ovat vailla.
 
No enpä tiedä omalla kohallani.
Tää vauvakuume on menny jo liian pitkälle, tunnen lähinnä katkeruutta ja surua kun näen pieniä lapsia, tai sitten en mitään. :'(
Syliin en ole pitkään aikaan kyllä saanutkaan, enkä ehkä ottaiskaan..
 

Yhteistyössä