Kokeeko suurin osa ihmisistä jonkinlaista hellyyttä, kun näkee pienen söpön vauvan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmettelijä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ihmettelijä

Vieras
Luulen, että suurimmalle osalle ihmisistä tulee jonkinlainen hellyydentunne, kun näkee söpön pienen vauvan tai taaperon...minusta tuntuu jotenkin oudolta, kun tunnen myös monia ihmisiä, jotka eivät pidä yhtään vauvoista eivätkä ole mielestään koskaan nähneet vauvaa joka olisi söpö tai herttainen :o Minusta tuo ei ole normaalia, onhan se jo biologiassa, että pienempää kohtaan tunnetaan hellyyttä ja suojelunhalua, pienellä lapsellahan on sen vuoksi suuri pää, korkea otsa, pulleat posket ja suuret silmät, jotta he herättäisivät helliä tunteita ja hoivaamisen halua aikuisissa.

Suurin osa ihmisistä kokemukseni mukaan tunteekin näin, mutta moni ei, suurin osa heistä on miehiä...kai naisilla on luonnostaan suurempi hoivavietti tai vauvakuume.
 
No mä en tunne. Paitsi omiani kohtaan. Vauvat on ihan jees, mutta niin on monet muutkin asiat. Sen sijaan jotkut taaperot ja isommatkin lapset ovat hellyttäviä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
No mä en tunne. Paitsi omiani kohtaan. Vauvat on ihan jees, mutta niin on monet muutkin asiat. Sen sijaan jotkut taaperot ja isommatkin lapset ovat hellyttäviä.


Mutta olet kai joskus nähnyt televisiossa tai kadulla söpön vauvan? Vauvalla tarkoitan vielä 1-vuotiaitakin.
 
Usein ainakin jotain hellyyden tapaista.

Ihmisrodun inhimillisyys muuten on riippuvainen tuosta tuntesta, ja koskapa se alkaa pikkuhiljaa ihmisiltä kadota, niin taitaa olla katoavainen rotukin. :)
 
Kyllä pienen vauvan pitäisi aiheuttaa aikuiselle enemmän hellyyden tunnetta kuin toisen aikuisen näkeminen, onhan vauva nyt aina söpömpi kuin aikuinen ihminen. Lapsi on niin kovin viaton ja avuton, niin pienen kokoinen, kyllä yleensä ihminen pitää ainakin joitakin vauvoja suloisina.
 
Luulenpa, että se, että sitä hellyydentunnetta ei synny johtuu useimmiten pelosta. Koska jos et oo täysin tunteeton, niin jotain tunteita se vauva sussa herättää. Jos jos se ei herätä helliä tunteita, niin se herättää useimmiten vain tunteita tyyliin " onneksi ei ole minun", "miten se on noin avuton ja pieni=pelottavaa" "rääkyy, enkä osaa lohduttaa, kakkaa, enkä osaa/halua vaihtaa" jne. Väitän, että ihminen, joka ei koe vauvaa suloisena ja koe hoivaamisen tarvetta kokee niitä tunteita, jos jostakin syystä joutuu vauvaa hoivaamaan ja kokee sen kanssa onnistumisen tunteita ja yhteenkuuluvuutta, eli uskaltaa antaa niitten positiivisten tunteiden tulla. Tän takia ensikodit on hirveen hyvä vaihtoehto esim. hirveen nuorille äideille, päihderiippuvaisille tai jos äiti ei koe hellyydentunteita lasta kohtaan. Siellä on apua ja tukea, ne ihmiset siellä auttaa saamaan niitä onnistumisen kokemuksia "hei, minähän osaan rauhoittaa sinut, saan sinut tyytyväiseksi". Eli jokaisella norm. empaattisella ihmisellä kyllä on näitä helliä tunteita, mutta ne pääsevät esiin vain, jos negatiivisia tunteita/miellehtymiä ei ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mutta olet kai joskus nähnyt televisiossa tai kadulla söpön vauvan? Vauvalla tarkoitan vielä 1-vuotiaitakin.
Mä en ole koskaan ollut mikään vauvahullu eikä mulla ole koskaan ollut vauvakuumettakaan. Pidän enemmän lapsista, joilla on "jo jotain korvien välissä". Eli sellasista 2+. Vauvat on kuitenkin lähes kaikki aivan samannäköisiä (mun mielestäni :D ), joten ei ne näytä söpöiltä eikä ei-söpöiltä, ne näyttää ainoastaan vauvoilta.

 
Eihän kaikki pidä eläinvauvojakaan söpöinä. Minä en pidä kaikkia vauvoja söpöinä, on nimittäin ihan rumiakin vauvoja. En ole sen tyyppinen ihminen joka kaupungilla lapsen nähdessään hymyilee ihailevasti lapselle ja sitten vanhemmille.
 
Ei mulle koskaan mitään hellyydenpuuskaa tule vauvoista.
Jos näen vieraan vauvan yksin huutamassa, voi tullakin huoli huutajan puolesta.
Kyllä äitiyden myötä olen selvästi alkanut kohdella vieraitakin lapsia äitimäisesti, en siis mitään lässytä, vaan voin esim huolehtia pääseekö lapsi hyvin tien yli tms.
Vauvoista en ole koskaan erityisemmin pitänyt noin niinkun ennen äitiyttä enkä sen jälkeen. Eivät aiheuta mitään söpöys-reaktiota mussa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mankell:
Usein ainakin jotain hellyyden tapaista.

Ihmisrodun inhimillisyys muuten on riippuvainen tuosta tuntesta, ja koskapa se alkaa pikkuhiljaa ihmisiltä kadota, niin taitaa olla katoavainen rotukin. :)
No enpä tiedä. En mä tunne mitään hellyyttä spugejakaan kohtaan, mutta autan, jos ovat apuni tarpeessa, koska se nyt vaan on inhimillistä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Kyllä äitiyden myötä olen selvästi alkanut kohdella vieraitakin lapsia äitimäisesti, en siis mitään lässytä, vaan voin esim huolehtia pääseekö hyvin tien yli tms.
Tätä samaa on mullakin =)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Mankell:
Usein ainakin jotain hellyyden tapaista.

Ihmisrodun inhimillisyys muuten on riippuvainen tuosta tuntesta, ja koskapa se alkaa pikkuhiljaa ihmisiltä kadota, niin taitaa olla katoavainen rotukin. :)
No enpä tiedä. En mä tunne mitään hellyyttä spugejakaan kohtaan, mutta autan, jos ovat apuni tarpeessa, koska se nyt vaan on inhimillistä.

Korvaat siis empatian tunteen älyllä. Se on käypä tapa sekin. Mutta ei pelasta koko ihmiskuntaa, kun suurimmalla osalla se kapasiteetti ei sitten riitä kompesoimaan empatian tunteen katoamista. B)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mankell:
Korvaat siis empatian tunteen älyllä. Se on käypä tapa sekin. Mutta ei pelasta koko ihmiskuntaa, kun suurimmalla osalla se kapasiteetti ei sitten riitä kompesoimaan empatian tunteen katoamista. B)
Jos multa puuttuisi empatiakyky, en olisi koskaan lähtenyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Enkä ainakaan olisi pitänyt työstäni potilaiden parissa. En myöskään olisi koskaan toiminut tukiperheenä enkä avustanut vähäosaisia. Siitä huolimatta en pidä vauvoja mitenkään erityisen hellyttävinä =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Mankell:
Korvaat siis empatian tunteen älyllä. Se on käypä tapa sekin. Mutta ei pelasta koko ihmiskuntaa, kun suurimmalla osalla se kapasiteetti ei sitten riitä kompesoimaan empatian tunteen katoamista. B)
Jos multa puuttuisi empatiakyky, en olisi koskaan lähtenyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Enkä ainakaan olisi pitänyt työstäni potilaiden parissa. En myöskään olisi koskaan toiminut tukiperheenä enkä avustanut vähäosaisia. Siitä huolimatta en pidä vauvoja mitenkään erityisen hellyttävinä =)

Ok. :D Yksi puute sallittakoon.
 
Itse olen aina ollut "vauva-hullu" eli pidän kaikkia suloisina, joitain sitten vielä enemmän kuin toisina. Suloisuuden lisäksi vieläkin enemmän liikuttavina tuhisijoina.

Joskus näistä on juteltu parinkin kaverin kanssa jotka ovat omasta tahdosta lapsettomia. Molemmat sanovat ettei koskaan ole vauvakuumetta ollut eivätkä halua lisääntyä velvollisuudentunteesta. Sanovat myös etteivät koe vauvoja sen ihmeellisempinä kuin mitään muutakaan. Siis joku vauva voi olla suloinen, ihan kuin vaikka koiranpentu tms mutta ei herätä sen isompia tunteita. Toteavat vielä että voisi olla helpompikin herätellä liikutuksen tunteita jos ihmisten suhtautuminen lapsettomiin olisi jotain muuta.
 
Kyllä vauvan kuuluisi saada jotakin tunnetta aikuisessa ihmisessä aikaan, ainakin silloin, kun vauva on tämän aikuisen mielestä söpö. Sen ymmärrän, että kaikki leikki-ikäiset lapset eivät tätä tunnetta aiheuta, sillä sen ikäinen voi jo olla ärsyttäväkin, kun luonne yms. näkyy. Mutta onhan se biologista, että pieni ihminen näyttää aikuisen silmissä hellyyttävältä ja herttaiselta ja kyllä samaa tuntee yleensä myös joitakin eläinvauvoja kohtaan, minä ainakin. Eikä se hellyydentunne tarkoita mitään ihastuksen kiljahduksia, lässyttämistä tms.
 
Keittiönoita, etkö ihan tosi koskaan ole jostain vauvasta ajatellut, että opas söpö tai ihanan pieni tms.? :D Tuntuuko mielestäsi hymyilevän/nauravan pikkuvauvan näkeminen ihan samalta kuin aikuisen ihmisen? Eikö pieni lapsi herätä enemmän hoivatunnetta tai edes pikkiriikkisen enemmän helliä tunteita kuin jonkun vanhemman ihmisen näkeminen? :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Keittiönoita, etkö ihan tosi koskaan ole jostain vauvasta ajatellut, että opas söpö tai ihanan pieni tms.? :D Tuntuuko mielestäsi hymyilevän/nauravan pikkuvauvan näkeminen ihan samalta kuin aikuisen ihmisen? Eikö pieni lapsi herätä enemmän hoivatunnetta tai edes pikkiriikkisen enemmän helliä tunteita kuin jonkun vanhemman ihmisen näkeminen? :D
Omiani lukuunottamatta voin sanoa, että en tosiaankaan =) Mutta just eilen oli bussipysäkillä nuori isä noin parivuotiaan tytön kanssa ja se pikkulikka alkoi vaalenpunainen tupsupipo heilahdellen hyppiä tasajalkaa ja sanoi "iti, kato olava". Musta se pikkulikka oli syötävän suloinen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Keittiönoita, etkö ihan tosi koskaan ole jostain vauvasta ajatellut, että opas söpö tai ihanan pieni tms.? :D Tuntuuko mielestäsi hymyilevän/nauravan pikkuvauvan näkeminen ihan samalta kuin aikuisen ihmisen? Eikö pieni lapsi herätä enemmän hoivatunnetta tai edes pikkiriikkisen enemmän helliä tunteita kuin jonkun vanhemman ihmisen näkeminen? :D
Omiani lukuunottamatta voin sanoa, että en tosiaankaan =) Mutta just eilen oli bussipysäkillä nuori isä noin parivuotiaan tytön kanssa ja se pikkulikka alkoi vaalenpunainen tupsupipo heilahdellen hyppiä tasajalkaa ja sanoi "iti, kato olava". Musta se pikkulikka oli syötävän suloinen.

No voiko lauseita puhuva 1v olla suloinen? ;)

 

Yhteistyössä