Koirista puheenollen.. Mitä voin enää tehdä?

Mulla siis on koira, tavallaan. Koirani asuu äitini luona, lapsuuden kodissani jossa asunut koko ikänsä ja se koti sille tärkeä, siksi ei asu meillä. Koira on 11- vuotias ja sairas. Lonkissa on vika, mitä ei lääkärin mukaan enää kannata lähteä leikkaamaan eikä se välttämättä edes hyödyttäisi mitään. Toinen silmä vuotaa koko ajan, siihen on tippoja mutta vaiva selvästi haittaa koiraa, lääkäri ei tarkalleen tiennyt mitä se on. On ollut sillä koko ikänsä tuo silmävaiva mutta ennen pysynyt aisoissa lääkkeillä, ei enää. Nyt koira on kuukauden sisällä alkanut käyttäytyä agressiivisesti mun 1- veetä kohtaan kun äidin luona kyläillään. Emme anna pojan kiusata koiraa tai koskea tähän tietenkään ja antaa kyllä koiran olla omissa oloissaan, koskaan ei ole päässyt tätä kiusaamaan. Silti koira itse tulee sinne missä lapsi leikkii, ja ilman syytä saattaa yhtäkkiä ärähtää ja yrittää näykätä. Koira on muutenkin alaknut käyttäytymään omituisesti, vaikea tässä selittää mitä tarkoitan mutta omitusesti ja tapojaan vastaan. En enää tiedä mitä tehdä, tuntuu niin pahalta. Tiedän että tuskin enää muuta vaihtoehtoa kun piikille viedä, mutta jotenkin olen sitä vaan lykännyt.. En haluaisi hyvää ystävää viedä lopetettavaksi. Äitini ja mieheni puhuvat mulle että koira selvästi kärsii eikä sitä enää oikein auttaa voi, mutta mä en vaan saa voimia siihen, haluan uskoa että vielä paranee..

 

Kyllä mä tuos tilanteessa piikille veisin. Ei viitsisi koiraa kiduttaa enää

 

Suurinta rakkautta lemmikkiään kohtaan on antaa sen mennä, kun aika on. Niin vaikeaa kuin sen päätöksen tekeminen onkin.

 

Ikäväähän se on, mutta kyllä minustakin parasta olisi antaa toisen mennä unille.
:hug:

 

Tiedän mitä käyt läpi, omani tosin oli vain alle vuoden ikäinen "vauva" kun sillä todettiin lonkkaviat ja etukyynäreiden nivelrikot.
Suurinta rakkautta tosiaan on ajatella koiran parasta vaikeallakin hetkellä.
Kun on pakko, on parempi antaa sen mennä viimeiselle matkalleen vielä silloin kun sillä on käytännössä hyvä olla.
Vaikean asian edessä olet.

Halauksin ja lämmöllä.

 

Jossain vaihyeessa kuitenkin on luovuttava siitä rakkaaasta lemmikistä,kannattaisi nyt tarkoin miettiä.
Voi olla ,että koira menee huonompaan kuntoon,tuskin haluat että se kärsii?
Sulle itellesikin jää vain hyvät muistot sitten,kun ajoissa päästät lemmikkisi lähtemään.
Itse jouduin nuoren koirani kaksi vuotta sitten lopettamaan,vaikka kuinka yritin uskoa että se parantuu,eihän 4 vuotias koira voi mitenkään olla kuoleman sairas :/
Mutta se oli hyvä vaihtoehto,ennen kuin koira olisi mennyt tosi huonoon kuntoon.
Jaksamisia <3

 

Koira on selvästikin väsynyt ja kipeä. Ei ole enää oikeata koiranelämää tuo, valitettavasti sinun nyt pitää tehdä päätös, koirasi parhaaksi. :hug:

 

Kyllä se taitaa niin oikeasti olla.. Mä vaan elättelen toiveita että kävisi joku ihmeparantuminen, yhtenä päivänä vaan olisi kaikki vaivat pois ja kaikki taas niinkuin ennen. Vaikka ei tää taida koiraparkaa yhtään auttaa että mä itsesäälissä ryven ja odotan ihmettä. Tuntuu vaan niin pahalta jotenkin... Jokainen lemminkinomistaja varmasti tietää mistä mä puhun.. :'(

 

Suljit silmäsi
elosi mennessä,
sielusi huuhtoutuessa kyyneleideni virrassa.
-Ajatuksissani yhteiset hetkemme,
syvällä sydämessäni tyhjä aukko
jäänyt jälkeesi.

Perääsi heitin toivon rippeeni,
viimeiseen uneesi nyrkillisen rakkautta









Anna itsellesi jäädä hyvät muistot koirastasi.

 

Kiitos kaikille... :hug: Kyllä se tosiaan taitaa näin olla.. Nyt vasta näin sen asian, hassua kyllä, kun kirjoitin sen.. En mä todellakaan halua rakasta koiraystävää rääkätä, ei se sitä ansaitse. Nyt jo nään päivittäin miten paha sen on olla.. :'(

 

Vanhoille koirille kehittyy myös usein sellainen "tarvithan minua vielä" -syndrooma, eli siksi voi alkaa olemaan kärttyisä uutta tulokasta (poikaasi) kohtaan. Koirasi siis tarvitsisi nyt valtavasti huomiota, ja koiramaiseen tapaan laumahierarkiaa, missä se olisi poikasi yläpuolella, tunteakseen itsensä tarpeelliseksi - susilaumoissakin sairas ja vanha jäsen on aika heikoilla, siitä ehkä nuo aggressiot.
Todella vaikea päätöshän tuo on.