Koirien yhteishuoltajuus?

[Kukka81]

Olen seurustellut nyt 4 kuukautta uuden poikaystäväni kanssa. Hän on eronnyt exästään vuosi sitten ja heidän kaksi koiraansa jaettiin eron yhteydessä "puoliksi", toinen toiselle ja toinen toiselle. Käytännössä koiria on kuitenkin hoidettu yhdessä vähän kuin vuorotellen, kunnes minä tulin kuvaan. Tilanteen äkillinen muuttuminen sai exän takajaloilleen ja hän reagoi melko voimakkaan negatiivisesti.

Senkin jälkeen kun minä olen tullut kuvaan exä käyttää silloin tällöin poikaystäväni koiraa ulkona ja touhuilee sen kanssa. Entinen pariskunta myös treenaa vesipelastuslajia yhdessä. Ongelmana on nyt, että koirien omistusoikeudet ovat vielä väärinpäin, poikaystäväni koira on paperilla exän ja toisinpäin. Asia tuntuu olevan valtavan vaikea molemmille, poikaystäväni on pohtinut kokonaan koirasta luopumista, mikä ei minusta ole missään nimessä hyvä ratkaisu, silloinhan koirasta tulee täysin niiden kahden välinen juttu.

Välillä tuntuu pahalta, sillä miten voin taistella ihmistä vastaan, joka tuntee poikaystäväni ja heidän yhteiset koiransa. Ja tiedän siis, ettei heidän välillään enää ole mitään romanttista, sitä pelkoa minulla ei realisisesti ole. Mutta miten tilanne voisi ratketa ja mitä minun tulisi tehdä?? Tuntuu pahalta ja ahdistaa.

 

[koiraihminen-]

Miksi sun pitäis taistella? Saa kai ihminen nyt harrastaa koirajuttujaan muidenkin kuin sinun kanssasi?

Jos tosiaan halua sodan julistaa, vaikka olet tuntenut poikaystäväsi noinkin vähän aikaa, niin hanki koira, teidän yhteinen koira, molempiennimiin. Voitte sitten jos eroatte vuorotella sen hoidosta.

 

[Kukka81]

Enhän mää tietysti halua taistella enkä julistaa sotaa. Ja sattumoisin minulla on omakin koirani, jonka kanssa harrastan. Mutta onko liikaa pyytää, että haluaisin normaalin perhe-elämän, jossa koiralla josta minä pidän huolta, ei ole emäntää muualla??

 

[Antti.]

Enhän mää tietysti halua taistella enkä julistaa sotaa. Ja sattumoisin minulla on omakin koirani, jonka kanssa harrastan. Mutta onko liikaa pyytää, että haluaisin normaalin perhe-elämän, jossa koiralla josta minä pidän huolta, ei ole emäntää muualla??

Ootsä niin kuin mustis koirasta vai miehestä? Asutteko jo yhdessä?

 

[huutokauppa.net]

Kysy, josko poikaystäväsi entinen tyttöystävä myisi koiran sinulle.

 

[Kukka81]

Tällä hetkellä en ole mustasukkainen, paitis ehkä välillä aavistuksen koirasta. Enemmän mua pelottaa miten tilanne tulee vaikuttamaan meidän mahdollisuuksiin elää normaalia perhe-elämää. Emme asu vielä yhdessä ja siihenkinhän tilanne vaikuttaa. En voi kuvitella et elämme saman katon alla ja joku vieras hyppää vakituiseen hakeen toista koirista.

Ja valitettavasti ehdotus myynnistä on mahdotona, exälle koira on kaikki kaikessa eikä sitä missään nimessä suostu mulle myymään. Poikaystävälleni ehkä, mutta luulen että siinäkin on ehtonsa. Eli pelkään ettei hän ole valmis päästämään koirasta irti. Ja näin ollen tässä suhteessa tuntuu olevan 3 ihmistä ja 3 koiraa.

 

[Koira on koira]

Ja niin siihen asiaan pitää terveesti suhtautua. Koira ei ole ihminen, ei lapsi, ei vauva. Ja josta on aina luovuttava joskus, sillä sen elinikä ei ole pitkä.

Minun järkeni sanoo, että ei tuo tilanne ihan tervejärkinen ole. Kun ex suhtautuu koiriin kuin lapsiinsa, myytäköön molemmat hänelle. Tai sitten kylmästi niin, että kumpikin huolehtii vain omastaan ja ovi pidetään lukossa.

Vaikka koiraan olisi kuinka vahva tunneside, on se kuitenkin aina sellainen, että uusi lemmikki ottaa paikkansa ja entinen korvautuu. Kyllä meidänkin perheemme "vauva" siirtyi koirien taivaaseen kyynelten kera, mutta ei se ole samaa, kuin ihmisestä luopuminen.

 

[Ai]

Hankala paikka, josta minulla on omakohtaista kokemusta... Ja sen kokemuksen perusteella sanon, ettei homma toimi noin ennenkaikkea sen koiran ja tietysti myös ihmisten näkökulmasta. Exän kanssa yhteistä koiraa hoidettiin vuorotellen, minkä vuoksi tietysti tavattiinkin lähes viikoittain. Mutta syynä oli vain ja ainoastaan koira, ei mikään muu tarve olla yhdessä. Molempien uusiin suhteisiin tämä aiheutti ongelmia, kun vaikea oli muiden tajuta, että kyseli oli vaan siitä että koira oli molemmille tärkeä.
Koira ei tottunut kummankaan uuteen kotiin kunnolla, kun joutui jatkuvasti vaihtamaan paikkaa, eikä totellutkaan enää entiseen malliin. Joten kaikkien näiden asioiden vuoksi oli toisen luovuttava koirasta kokonaan. Niinpä kai se tässäkin kannattaisi tehdä, vaikka vaikea paikka molemmille varmaan onkin...

 

[Goo]

Mietipäs, että koiran elinikä on kuitenkin rajallinen, jolloin asian kanssa vehtaaminen loppuu viimeistään koiran kuolemaan. Ole iloinen, että miehelläsi ja hänen exällä ei ole yhteistä lasta. Silloin side miehen ja exän välissä olisi ikuinen. Älä turhaan mieti asiaa. Osoittaa vähän heikkoa itsetuntoa tuollainen, että murehdit asiaa liikaa.

Anna ajan kulua. Voit kertoa miehelle, että olet vähän mustis aiheetta, mutta et oikein pääse asian yli, joten voisiko hän hoitaa koiraongelman jollakin tavalla pois päiväjärjestyksestä.

 

[piituli]

Miksi ei koira voi olla selkeästi oman omistajansa luona?
Ei kuulosta ihan tervejärkiseltä touhulta teidän kenenkään kohdalla tuo juttu.

Itse luultavasti syöttäisin rotanmyrkkyä kaikille rakeille, jos ne alkavat mennä ihmissuhteiden edelle.

 

[eronnut koirailija]

Meillä oli exäni kanssa yhteinen koira. Aluksi kun oltiin just erottu vein sitä aina silloin tällöin ex-mieheni luo hoitoon jos oli pitkiä työpäiviä. Nyt yli puoli vuotta eron jälkeen tuntuisi typerältä tekosyyltä ottaa yhteyttä sillä ajatuksella että voisitko ottaa tämän koiran hoitoon,vaikka yhdessä ollaan se hankittu. Mulla on uusi mies joka on ottanut isännän roolin koiran kanssa ja on siinä paljon määrätietoisempi ja parempi kuin exäni oli. Koirankin parhaaksi on että sillä on yksi koti ja yksi lauma johon se kuuluu. Koira meni ihan sekaisin (pissasi sisälle ym.) kun se välillä oli exäni luona. Ei tiennyt itsekään missä asuu. Nyt se on tasapainonen ja tajuaa että minä ja uusi mies ollaan nyt sen oma lauma. Ei koira-asioista kannata eron jälkeen tehdä liian suurta ongelmaa. Vaikka koirai on mulle tosi tärkeä, kannattaa muista että koira kuitenkin "vain" koira. Kyllä ihmiset ja ihmissuhteet menee aina koiran edelle. En haluaisi rasittaa uutta ja hyvää suhdettani pitämällä yhteyttä exääni, koiran tai minkään muunkan turhan/ ei välttämättömän asian takia.

 

[Kukka81]

Kunpa vaan ne kaksi tajuaisivat, ettei tilanne voi näin loputtomasti jatkua! Valitettavasti mää en vain voi tehdä mitään asialle. Ymmärrän, että asia on kipeä ja tilanne vaikea, enkä siksi oikeastaan kehtaa edes asiasta juuri puhua. Koira kun ei ole pelkästään kotikoira ja paras kaveri, vaan myös harrastuskoira, jonka kanssa on molemmilla yhteistä menestystä.
Erityisen ahdistavaa ehkä on, että oon tässä hiljaisena välissä. Kuinka paljon mulla on oikeus olla asiasta äänessä? Ja kuinka paljon pitää sietää? Tuntuu ettei voida keskittyä täysillä tulevaan niin kauan kuin mukana on exä ja "yhteisiä" koiria. Miten tässä kannattaisi mun kannalta toimia??

 

[exä]

Minulla on "yhteishuoltajuus" koirastani (paperilla vain minun) ex-mieheni kanssa. Yhdessä koira hankittiin, koira on meille molemmille tärkeä, me olemme molemmat koiralle tärkeitä. Olemme ratkaisseet asian niin että koira on minulla suurinpiirtein 4 viikkoa, sitten menee ex-miehelle noin viikoksi lomailemaan. Koira ei ole tästä kärsinyt (emme asu edes naapurikunnissa, välimatkaa on aika lailla), vaan on ihan innoissaan päästessään "lomalle"/kotiin takaisin.

Olemme exän kanssa edelleen ystäviä, ja tätä "yhteishuoltajuutta" on kestänyt jo 8 vuotta. Mies myös osallistuu koiran kuluihin.

Minulla ei ole uutta miestä, exällä on ollut tyttöystäviä; jotkut ovat kuvion hyväksyneet, toiset eivät. Nykyinen hyväksyy ilomielin, ja on jopa minut tavannut.

 

[Voi jösses]

Minä en kyllä alkaisi seurustella miehen kanssa, jolla on jostain koirasta yhteishuoltajuus exän kanssa ja vielä maksaa koirasta jotaini kulujakin!

Ihan ihme touhua nykyään. Itsellä on kaksi koiraa, mutta en kyllä yhtään exää ole niiden avulla itseeni loppuiäksi sitonut.

 

[Toinen äimistelijä]

Kaikesta sitä tehdäänkin yhteishuoltajuus!!
Jos minulla olisi moinen kuvio, takuulla kumppani joutuisi päättämään, kumpi on tärkeämpi minä, vai koira. Valinta olisi hönelle ihan vapaa, sillä en katso olevani koiran kanssa samalla viivalla. Jos kumppanin mielestä niin olisi, hän olisi ehdottomasti minulle väärä henkilö.

Itselläni on ollut sekä pari koiraa että kissaa, mutta ikinä ei ole tullut mieleen moisten huoltajuuskuvioiden rakentaminen. Koira muutti kanssani, koska oli leimautunut minuun sen hoitajana. Samoin uudella kumppanillani oli koira, mutta ikinä hänkään ei ole rinnastanut ihmistä ja koiraa. Olemme takuuvarmasti molemmat hyviä isäntiä ja emäntiä, vastuullamme olevasta lemmikistä mallikelpoisesti huolta pitäviä. Siksipä suhtaudummekin näihin asioihin järjellä.

 

[Hihii]

Aatelkaas sitten miestä, joka on vaikka ollut pari kertaa naimisissa ja yhteishuoltajuus muutamasta lapsesta ja sitten olisi vielä parin exän kanssa koirien yhteishuoltajuus. Siinä sitä olisi kiva rakentaa uutta parisuhdetta, kun kaikki exät pyörisi eteisessä lapsia ja koiria tuomassa ja hakemassa.

 

[exä]

Mikä siinä on kamalaa että mies jolle koira (tai olkoon ihan mikä tahansa) on tärkeä, niin auttaa myös niissä koran kuluissa? Yhdessä kun koira on hankittu ja harkittu menot ja tulot, niin jos nyt vaikka vuodessa sen 100-200 egee antaa, niin herramujee jos se jotain ärsyttää????

Jos mulla (meillä) ei olisi tätä koiraa, olisimme varmastikin yhteyksissä siitä huolimatta. Ystäviähän voi olla. En käy koiraa exältä hakemassa, enkä puutu hänen elämäänsä, en varoittamatta pyydä että hakisi koiraa hoitoon, tms.

Ja ei kait kukaan nainen (mies) voi olla mustasukkainen joskus vierailevasta koirasta, joka saattuu asumaan sen exän kanssa?

 

[Ei se koira]

vaan se exä, joka yhä pyörii turhan tiuhaan kuvioissa ja vaikuttaa aikatauluihin ja tekemisiin!! Se se on, joka pännii. Hittojako entisen tekemiset tai tekemättä jättämiset enää saavat vaikuttaa elämään, kun kerran yhteisiä lapsia ei ole!

Koirat jaetaan pysyvästi, kuten muutkin talouden asiat erotessa.

 

[Heidi_hirvonen@msn.com]

minulla on exäni kanssa yhteisesti hankittu koiranpentu, mutta erottuamme 3,5vuoden kestävästä suhteesta koiramme jäi exälleni joka harmittaa minua suuresti koska rakastan tuota pentua niin paljon että ikävöin sitä päivin ja öin. kysymyksessä sekarotuinen koira joten ei ole hankinta vaiheessa ollut koirasta mitään papereita.

ja nyt mieltäni kalvaa asia että onko minulla enää mitään oikeutta tuohon koiranpentuun???

ex-mieheni lähettää koirasta kyllä kuvia minulle, mutta ei se auta ikävääni koiraa kohtaan kovin pitkälle. itse olen uudessa suhteessa ja exällänikin on uusi nainen, minulla ja nykyisellä miehelläni on sama tilanne että molemmille jäi koira exälleen, mieheni sai koiransa hoitoon yhdeksi yöksi, mutta minun exä ei ole suostunut antamaan koiraani minulle edes yhdeksi tai muutamaksi päiväksi hoitoon.

minulla ja miehelläni ei ole yhteistä koiraa eikä kissaa,mutta olisi mahdollisuus saada sisareni koira meille koska heillä on pikkuinen vauva joten aikaa koiralle ei löydy. sisareni koira on 3v.

 

[N26]

Yhtään väheksymättä koiraihmisten rakkautta koiraansa kohtaan - muttamutta...

Huvitavaa, tällä ollaan huolissaan koirien mielenterveydestä kun joutuvat vaihtamaan kotia kokoajan "ei se enää totellut kuin ennen" yms yms... miettikääpä ihmiset mikä vaikutus kahdella kodilla on ihmislapseen, jos koirankin kohdalla merkit ovat näin selkeät. Voi surkeuden surkeus.

Tämä lapsen raahaaminen eestaas konkretisoituu oivallisesti tässä tavassa: lapsilla pitäisi olla yksi koti jossa vanhemmat hyppäisivät vuoroviikoin, katsottaisioinpa sitten kuka on väsynyt ja kenellä palaa pinna...ja miten raskasta se on. Moni ajattelisi tässä vaiheessa ihan varmasti että no way.

 

[Mies-Nais.]

Kyllä tähän mailmaan hullutta riittää.Koirat yhteen paikkaan,niin ei tule jatkossa uusien kumppanien kanssa ongelmia.Kukka81 puhalla peli poikki,että ravaminen loppuu. Hullun hommaa jatkaa noin.

 

[GetReal]

Kukka81: sanoit haluavasi elää normaalia perhe-elämää. Mitä se on?

Jos poikaystäväsi on valinnut yhteishuoltajuuden niin se täytyy varmaankin hyväksyä jos haluat olla hänen kanssaan. Ei elämää voi elää oman käsikirjoituksensa mukaan. Menkää asian yläpuolelle, antakaa exän hakea koira hoitoon, ja se siitä sitten. Eläkää siinä sivussa sitä " normaalia perhe-elämää" älkää antako exän vaikuttaa teihin.

Onneksi olkoon, jos tämä on elämäsi suurin vastoinkäyminen. Ei millään pahalla, mutta on niitä vakavempiakin asioita liikkeellä...

 

[Toivotaan toivotaan]

Toivotaan yhdessä, että poikaystäväsi ex löytää äkkiä uuden miehen. Siihen loppuu koiran perässä juokseminen.

 

[nippan]

Kyllä käy sääliksi koiraa, kun se seilaa ihmiseltä toiselle - tuskinpa enää edes tietää, kuka sen oikea emäntä/isäntä on!

 

[Kahden huoltaja]

Kyllä mulla on hyvin toiminut kahden koiran yhteishuoltajuus jo 6 vuotta exän kanssa. Itse olen päähuoltaja ja koirat ovat exällä aina kun haluan vähän vapaata tai kun olen reissuilla. Hyvin on toiminut ja koirat eivät takuulla siitä kärsi. Koira on sopeutuvainen eläin. Ovat heti kuin kotonaan kummassakin paikassa. Emme ole halunneet erottaa koiria toisistaan, joten ne ovat aina yhdessä.