Koirat rakkaat pirulaiset...

Otin ulkosohvasta tyynyjen sisukset sisään kuivamaan, kodinhoitohuoneeseen. Enpä arvannut, että jompikumpi noista pölkkypäistä yöaikaan löytäisi ne ja silppuaisi ne huvikseen. Nyt on muovikassillisia täytettä ja kangasriekaletta odottamassa että saisin haettua jotain korvaavaa matskua mistä ommella uudet sisustyynyt... Ihan kuin tarvitsisin vielä lisää jotain pikku puuhastelua...:xmas:

Ihan hanurista muutenkin noi fyllihommelot, pari vuotta vanhat ja ne hajoaa jo melkein kosketuksesta.

 

I know the feeling..
Koira on meillä silpunnut kaksi sohvaa ja yhden divaanin+ kaikenlaista pienempää. Nyt onneksi vähän jo rauhoittunut, ehkä iän myötä. Mutta jos laitan sohvatyynyistä päällisiä pesuun niin varmaa on, että askarteluvimma iskee koiraan. Eli vahtia pitää, uskomaton ryökäle

 

Mulla on useampi suksupilvi tuossa kasvanut erittäin aktiivisia koiria ja olen huomannut, että tuhoamisen määrä on kääntäen verrannollinen liikunnaan määrään eli mitä vähemmän liikuntaa sitä enemmän riehutaan tihutöissä. Tottakai on yksilöeroja ja kyllähän ne kaksi ekaa vuotta menee ylimääräisessä touhuamisessa, mutta jos vain mitenkään kerkiää missään välissä väsyttämään koiraa liikunnallisesti, niin säästyy aika suurelta osalta remppaamista , korjaamista ja luuttuamista. Bonuksena omakin kunto paranee ulkoillessa.

 

No meillä ainakin koira saanut pennusta asti reilusti liikuntaa ja aivotyötä. Näihin panostettu oikein todenteolla. Päivittäin pääsee myös juoksemaan vapaana sielunsa kyllyydestä ja sitä myös tekee kuin kaistapää Heti kyllä toki huomaa jos liikunta ja riehuminen on jäänyt vähemmälle.

Bokseri on kuitenkin rotuna NIIN energinen, että olen usealtakin omistajalta kuullut ettei liikunnalla koiraa tahdo saada väsymään ja että "askartelu" ei oikeastaan aina liity eroahdistukseen tai liikunnan määrään, mutta puuhastelu nyt sattuu vaan olemaan kivaa Onneksi kuitenkin yleensä vähenee iän myötä, mutta valitettavasti olen kuullut, että joillekkin se jää elämän pituiseksi harrastukseksi.. Ja sitten löytyy niitä yksilöitä jotka ei nakertele ollenkaan. Kuten meidän entinen boksu

 

Mulla on useampi suksupilvi tuossa kasvanut erittäin aktiivisia koiria ja olen huomannut, että tuhoamisen määrä on kääntäen verrannollinen liikunnaan määrään eli mitä vähemmän liikuntaa sitä enemmän riehutaan tihutöissä. Tottakai on yksilöeroja ja kyllähän ne kaksi ekaa vuotta menee ylimääräisessä touhuamisessa, mutta jos vain mitenkään kerkiää missään välissä väsyttämään koiraa liikunnallisesti, niin säästyy aika suurelta osalta remppaamista , korjaamista ja luuttuamista. Bonuksena omakin kunto paranee ulkoillessa.

Me ollaan täällä landella eli koirat kyllä saa häilätä ihan niin paljon kuin ne haluaa. Ainoa rajoitus on että voivat olla vapaasti ulkona vain vuorotellen, koska muuten saattavat keksiä lähteä omin nokin reissuun. Siksi en osannutkaan varoa kun ei ne yleensä tee moisia tuhmuuksia.

 

No meillä ainakin koira saanut pennusta asti reilusti liikuntaa ja aivotyötä. Näihin panostettu oikein todenteolla. Päivittäin pääsee myös juoksemaan vapaana sielunsa kyllyydestä ja sitä myös tekee kuin kaistapää Heti kyllä toki huomaa jos liikunta ja riehuminen on jäänyt vähemmälle.

Bokseri on kuitenkin rotuna NIIN energinen, että olen usealtakin omistajalta kuullut ettei liikunnalla koiraa tahdo saada väsymään ja että "askartelu" ei oikeastaan aina liity eroahdistukseen tai liikunnan määrään, mutta puuhastelu nyt sattuu vaan olemaan kivaa Onneksi kuitenkin yleensä vähenee iän myötä, mutta valitettavasti olen kuullut, että joillekkin se jää elämän pituiseksi harrastukseksi.. Ja sitten löytyy niitä yksilöitä jotka ei nakertele ollenkaan. Kuten meidän entinen boksu

Meidän vakkari eläinlääkäri ja boksuihminen heitti joskus, että tuossa 13 ikävuoden paikkeilla rauhoittuvat.