Koirat: laumajärjestys

[hurtta]

Osaako kukaan kertoa, millä perustein koirien välinen arvoasteikko syntyy?

Onko eniten väliä koirien ikäerolla, suvunjatkamiskyvyllä vai persoonalla, ns. johtamiskyvyllä?

Eli miten todennäköisesti valta-asetelmat menevät, jos kyseessä on vaikka

-suunnilleen samanikäinen uros ja narttu
-vanhempi on uros (leikkaamattomia kumpikin)
-vanhempi on narttu (kuten yllä)
-uros on vanhempi, mutta leikattu, narttu ei
-uros on vanhempi, molemmat leikattu
-loppuja variaatioita ei jaksa kirjata
-vai onko tilanne aina koirakohtainen?


En ole kuunaan päässyt kärryille asiasta, tietääkö joku?

 

[uroksia aina]

Omat kokemukset, että kaksi ehtää urosta, ikä eroltaan 2 vuotta (eri rotuisia ja huima kokoero) tappelivat alkuun lähes aina. Uusperheen myötä joutuivat yhteen. Sietivät toisiaan jollain tavalla, mutta herkästi tappelivat pienestäkin syystä.

Kaksi ehtaa urosta, toinen 8-vuotias, kun erirotuinen ja kokoinen pentu tuli taloon. Hyvin tulleet aina toimeen ei yhtäkään tappelua.

 

[chef]

Eniten on eroa sukupuolella, sitten iällä.

Lauman vanhin narttu on yleensä johtaja niin pitkään, kun kykenee johtajan pallilla olemaan. Meillä on siltä laumanjohtajalta vienyt toiseksi vanhin narttu paikan siinä kohtaa, kun johtajanarttu alkoi olemaan huonossa kunnossa ja lähellä loppuuaan.

Urokset on aina olleet meidän laumassa pohjasakkaa, eli niillä ei ole koskaan ollut toivoakaan kivuta laumassa johtajaksi.

Mutta toki silläkin on merkitystä, että minkälaisia koirat ovat. Kyllä uroskin voi johtaja olla. Mutta yleensä se on se vanhin narttu.

 

[hurtta]

Kuinkahan nuorena narttu voi yletä johtajaksi? Siis jos talossa on jo aikuinen uros, se uskin ihan kättelyssä katsoo taloon tulleen luovutusikäisen nartunpalleron pomokseen?

 

[chef]

Kuinkahan nuorena narttu voi yletä johtajaksi? Siis jos talossa on jo aikuinen uros, se uskin ihan kättelyssä katsoo taloon tulleen luovutusikäisen nartunpalleron pomokseen?

Siinä kohtaa kun se tulee sukukypsäksi.

Meillä alkoi pennun ensimmäiset juoksut marraskuussa ja sen jälkeen se on ottanut kahdesti yhteen vanhimman nartun kanssa. Johtajaksi se ei yritä (ei se koskaan pääsisi, sillä vanhin narttumme repisi sen osiksi) mutta hakee siis itseään mm. pullistelun muodossa.

Luultavasti tuo penikka hyppii vielä muutaman kuukauden silmille, mutta kunhan sille tulee hieman lisää järkeä päähän, se lopettaa. Toistaiseksi vanhin narttukaan ei jaksa ottaa pennun pokkurointia kovin tosissaan. Mutta jos ei ala kohtapuolin sana menemään pennulle perille, muuttuu tilanne pennun kannalta epämiellyttäväksi. Ja silloin sen kannattaa ottaa jalat alleen ja paeta.

 

[hurtta]

Kiitos, tämä rautalanka oli minullekin tarpeeksi selkeää