Koirasta luopuminen - lopetus?

Jos teillä olisi tilanne, että täytyisi luopua koirasta, antaisitteko sen vaan uuteen perheeseen?

Itsestäni tuntuu etten voisi tehdä sitä, kun koira on kuitenkin asunut kanssamme kaikki seitsemän elinvuottansa. Lisäksi sillä on vaivaa, joita ei tiedetä mistä johtuu. Ne eivät tunnu häiritsevän koiran elämää, kai? Omistajia työllistää jonkun verran. Mutta lopetuskin tuntuu niin hirveältä. Mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? Ei mitään. Eli joku olisi valittava. Tiedän, että koira tottuu nopeasti uuteen perheeseen, mutta minä en kestäisi ajatusta että tietäisin sen jossain elelevän, mutten tietäisi kunnolla miten sitä kohdellaan jne. Tutuilla ei olisi mahdollisuutta ottaa.

Onko paikalla ketään, jolla kokemusta moisesta tilanteesta? Miten toimitte? Uskallan myös kysyä ääneen, että onko kukaan lopettanut koiraa ilman sellaista "oikeaa" syytä (paha sairaus, vanhuus)? Itse tiedän yhden joka lopetti toisen koiran vakavan sairauden takia, mutta lopetutti samalla myös toisen koska pelkäsi sen ikävöivän liikaa kaverin perään yhteisten elinvuosien jälkeen. Tuntui hurjalta silloin.

 

Meiltä lopetettiin koira, kun minä opiskelin viikot toisella paikkakunnalla ja mies meni armeijaan. Ei ollu ketään kuka olis ottanut koiran, edes väliaikaisesti. Pakkorako. Kurjalta tuntuu vielä tänäpäivänäkin.

 

Googleta Apula. Meidän koiramme löysi uuden kodin sitä kautta. PELKÄÄN sen olevan jopa onnellisempi siellä kuin meillä.

 

Mää vain: Juuri tuota ajattelisin että kärsiikö päätöksestä sitten lopun elämäänsä? :/ Mutta jos on pakko jotain päättää tilanteessa jota ei tiennyt vastaan tulevan.

Menen asioiden edelle...Mutta miten eläinlääkärissä suhtaudutaan jos varaa ajan koiran lopetusta varten? Kysytäänkö syitä tarkkaan, pelkäisin sitäkin että siellä aletaan syytellä ja laitetaan vielä ajattelemaan asiaa, joka on muutenkin niin pirun vaikea.

 

Jos koiralle löytyy ottaja, en sitä lopettais sen takia et musta itestä tuntuu pahalta ajatus et se on toisessa perheessä, ei se sen koiran vika ole et en pystyisi sitä pitämään joten en nää mitään järkee siinä et se pitäis päiviltä laittaa minun itseni takia kun voisi elää loppuelämänsä hyvässä kodissa..Jos arveluttaa antaa kelle tahansa koiraa, voi koiralle hankkia uuden kodin koirayhdistyksien kautta jolloin siinä on jonkinlaista kontrolliakin..

 

Me laitettiin ilmoitus kun siskon koira piti antaa pois kun sisko meni ulkomaille töihin. Muutamassa päivässä tuli paljon vastauksia ja löydettiin aivan ihana koti Todellisia koiraihmisiä. Ja kyseessä oli 7v ongelmakoira...

 

Ilmanmuuta jos saat koiran johonkin hyvään kotiin, eikä koira itse kärsi vaivastan, niin teet näin. Jos vaiva on koirallekin jo elämänlaatua heikentävä, niin ehkä sitten lopettaisin..

 

Tiedän tuon apulan, mutta kun se tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta..:/ Koira vaatii jonkun verran uudelta omistajalta esim. ihonsa takia. Ja se ei tule missään tapauksessa toimeen toisien koirien kanssa. Tämä rajoittaa esim. koirapuistoilua yms. On kyllä täysin ihmisystävällinen ja ihana. Mutta tuntuu että uuteen paikkaan mennessä täytyisi niin perusteellisesti selvittää mitä kaikkea erityisyyksiä sillä on. Ja pitäisi olla kokenut koiran kanssa. Ei, en pystyisi antamaan sitä jonnekin...:´(

 

Kun äitini kuoli lopetutin hänen koiransa, 10v perhoskoira. Ei tullut pieneen mieleenkään laittaa sitä eteenpäin, etenkään kun se oli äidilleni tullut lapsiperheestä missä sitä oli kiusattu.
Itse en laittaisi koiraa eteenpäin jos se on vanha, kaksi tervettä 3v koiraa olen kyllä laittanut, toisen myin, toisen palautin kasvattajalle.

 

En lopettaisi, vaan yrittäisin kaupanseinän, lehti-ilmoitusten ja Apulan kautta löytää uutta kotia. Voithan rajata sen niin, että koiralle pitää löytyä koti lähipaikkakunnilta ja sitä pitää olla oikeus käydä katsomassa. Me jouduimme luopumaan koirastamme koska sillä oli paniikkieroahdistusta, ja emme halunneet pitää koiraa lääkkeissä sen takia. Pääsi kotiin jossa on 24/7 koirakaveri ja joku ihminen kotona. Koira sai kodin vähän kauempaa, mutta olemme käyneet katsomassa sitä ja olemme tervetulleita vastedeskin

 

Apula on vain ilmoitusten laitto paikka, ota yhteyttä vaikka esim. rekku rescuehen joka etsii sit uuden kodin koiralle..

Tietenkin koiran voi lopettaa jos siltä tuntuu, musta se on vaan itsekästä jos koira on kohtuu terve.

 

Apula on vain ilmoitusten laitto paikka, ota yhteyttä vaikka esim. rekku rescuehen joka etsii sit uuden kodin koiralle..

Tietenkin koiran voi lopettaa jos siltä tuntuu, musta se on vaan itsekästä jos koira on kohtuu terve.

Otapa tuosta pois tuo kohtuu-sana. Ei ole järkevää laittaa eteenpäin koiraa joka ei ole terve. Koira maksaa jo terveenäkin, saati sitten sairaana.

 

Nyt itsekkyys pois tässä asiassa.

Minäkin sain koiralleni uuden kodin, ikää koiralla oli jo 8 vuotta.
Koira oli ihan kiltti, mutta koska se oli pentuna ennen minulle tuloa jo niin piloille roimittu, siitä oli jäänyt ylimääräistä hösellystä ja mitään ei kannatanut sille heitellä jne jne.
Jos muksut pelas pihalla vaikka lätkää, niin sata varmana olis ollut niissä stagoissa roikkumassa kun kuvittelee, että sille heitetään jotakin. Samoin tasan tarkkaan pisti päreiksi jos pihalle vaikka sen mailan jätit.
Koulutettu oli, ja varmasti pysyi hanskassa, vieraallakin ihmisellä.

No sain sitten apulan kautta yhteyden oton (koiralle laitoin jopa pienen ostohinnan, koska ajattelin sen niin, että se joka siitä maksaa, on myös valmis hoitamaan ja käyttämään jopa lääkärissä)

Vein koiran henkilökohtaisesti uuteen kotiinsa, ajoin suuntaansa liki 5 tuntia.
Ihanampaa paikkaa ei koirani olisi voinut saada.
Itkin minäkin jo menomatkalla, mutta lähes koko kotimatkan tulin oman ulinani säestyksellä.
Meinasin jopa kääntyä takaisin ja hakea koirani pois.

Korasta luovuimme, koska oli 5 koiran laumassa se jota toiset kokoajan dominoivat, jopa suljetun seinän takaa, kun hiffasivat sen olevan heikoin lenkki. Koiralla itsellään tästä syystä "vaikea" olla.
Lopettamaan ei koiraa edes harkittu viedä.

Ei se välttämättä ole helppoa tunnustaa tai myöntää itselleen, että sillä omalla rakkaalla lemmikillään voi olla vähintäänkin yhtä hyvät ja jopa paremmat oltavat jonkun toisen ihmisen kanssa, ja se toinen voi oikeasti rakastaa sitä sinun lemmikkiäsi yhtäpaljon kuin sinä.

 

Kiitos vastauksistanne.

Maira: Ymmärrän pointtisi, mutta asiaa jo syvästi pohdittuani olen tullut tulokseen etten pysty antamaan sitä muuhun perheeseen. Tunnen oloni kyllä todella itsekkääksi, joten pyydän ettei syyllistettäisi enää enempää. Toki kommentit on tervetulleita ja etenkin kokemuksen niiltä, jotka koirasta ovat tavalla tai toisella luopuneet.

 

"Meiltä lopetettiin koira, kun minä opiskelin viikot toisella paikkakunnalla ja mies meni armeijaan."

Ensin otat koiran, ja LOPETAT sen kun tulee näinkin ennustettavissa oleva tilanne!

Jos koiran laittaa eteenpäin, niin kaikkien hyväksi on jos tilannetta ei kaunistele. Kertoo kaikki ongelmat avoimesti ja tarvittaessa antaa tarkat hoito-ohjeet. Paljon työtä/rahaa vaativalle koiralle kannattaa tarkkaan valita uusi omistaja ettei joutuisi uudestaan kiertoon. Kyllä löytyy sellaisiakin jotka ovat kiinnostuneita haasteellisista tapauksista, mutta esim. nuori opiskelija ei välttämättä pysty kustantamaan eläinlääkäreitä.

Koiraa hankittaessa pitää miettiä tarkkaan mihin kykenee, mihin on aikaa ja rahaa, ja entäs jos jotain odottamatonta tapahtuu. Ja jos tapahtuu ja koirasta on pakko luopua oman tilanteen takia, niin tunkeminen ensimmäiselle ostajalle tai piikille vieminen on vain vastuutonta. Lopettaminen voi joskus olla ainoa ja paras vaihtoehto, mutta hyvin harvat tekevät todella kaikkensa muiden vaihtoehtojen edestä.

 

Vein lopetettavaksi nuoren koiran (ei löytynyt mitään fyysistä vikaa) jolle ei etsinnöistä huolimatta löytynyt uutta kotia, joka olisi ollut tarpeeksi osaava/ei olisi laittanut koiraa häkkiin. Oma koirani hyökkäsi pienten lasten kimppuun oikeasti ilman syytä siis niin että saattoi mennä kaukaakin katsomaan lapsia ja sitten vaikka pusuttelemaan ja yhtäkkiä -ilman mitään ennakointia- se kävi kiinni kuin hullu. Teki tätä myös sohville,kengille, roskapöntöille, aikuisille ei siis tuhoamismielessä vaan alkoi katsella sohvaa ynnä muuta kohdetta ensin kauempaa ja murista, sitten kävi kiinni. Toisen koirani kimppuun hyökkäsi myös kun tämä nukkui.
Lisäksi vinkui ja vaelteli koko ajan. Meille moni sanoi ilkeästikin että pitäisi alkaa syöttää rauhoittavia, koska 'onhan ahdistushäiriöisillä,psykoosista kärsivillä,masentuneilla jne. ihmisilläkin oikeus elää" ja "Kun koira tulee pitää varautua KAIKKEEN". Välillä yksinjäädessään oli hiljaa ja nätisti, välillä kirkui kuin hullu, rikkoi paikkoja, puri itseään.
Joutui menemään eläinlääkärin pöydälle viimeiselle piikillekin koppa päässä vaikkei sillä hetkellä ollutkaan vihainen. Ja koira puri myös minua. Eläinlääkäri tuki ja sanoi meidän tehneen oikean ratkaisun kun vielä kyselin olisiko pitänyt yrittää? Hän myös sanoi, että jos terve, nuori koira viedään piikille vailla syytä niin moni lääkäri kysyy kyllä että voisiko mitenkään harkita kodin etsimistä/eläinsuojeluyhdistykselle luovuttamista.

 

[QUOTE="a p";23100638]Tiedän tuon apulan, mutta kun se tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta..:/ Koira vaatii jonkun verran uudelta omistajalta esim. ihonsa takia. Ja se ei tule missään tapauksessa toimeen toisien koirien kanssa. Tämä rajoittaa esim. koirapuistoilua yms. On kyllä täysin ihmisystävällinen ja ihana. Mutta tuntuu että uuteen paikkaan mennessä täytyisi niin perusteellisesti selvittää mitä kaikkea erityisyyksiä sillä on. Ja pitäisi olla kokenut koiran kanssa. Ei, en pystyisi antamaan sitä jonnekin...:´([/QUOTE]

Meilläkin oli ongelmakoira, ja juuri Apulan kautta sille löytyi hyvä koti! Ei kannata jättää yrittämättä. Lopetatko koiran mieluummin, kuin edes yrität löytää sille hyvää kotia? Eihän sinun sitä koiraa ole loppupeleissä kuitenkaan kenellekään pakko sitten antaa, jos ei sille hyvää kotia löydy.

 

Koira otettaessa on todella tarkkaan mietitty kaikki mitä mieleen tuli, mutta valitettavasti näin usean vuoden päästä syntyneen lapsen allergiaa ei voi tietää etukäteen. Kyllähän sen tiesi että näin voi käydä, mutta jos sen takia jättäisi koiran ottamatta niin kenelläkään ei olisi koiraa.

 

56y7uj: Löytyikö teille uusi koti läheltä? Oletko ollut tekemisissä jälkeenpäin? Miten paljon tutustuit heihin ennen luovutusta? Ja vielä kysymystulvan viimeinen kysymys: Miten pystyit luovuttamaan koiran selväjärkisenä?

Muutkin saa vastata noihin kysymyksiin.

 

Riippuu vähän koiran rodustakin.Jos on joku pieni seurakoira joka on hyvin kiintynyt omistajaansa en laittaisi 7 vuotiasta enää uuteen kotiin.

Itse jouduin luopumaan aikoinaan 2 vuotiaasta sheltistä.Ostaja kun tuli koiraa katsomaan koira juoksi suoraan ostajan syliin eikä siitä suostunut poistumaan koko vierailun aikana.Kaupat tehtiin,ja ostajan kanssa on pidetty yhteyttä ja vaihdettu kuulumisia kaikki nämä vuodet.Koira on nyt 11 vuotias onnellisen elämän viettänyt "vanhus"
Vaikea oli päätös,mutta koiralle ehdottomasti paras.

14 vuotiaan sairauksien uuvuttaman shelttimme jouduin lopetuttamaan,ja se oli vaikeimpia päätöksiä elämässäni.

Jos koiralla on vielä hyviä elinvuosia jäljellä ja se sopeutuisi vielä uuteen kotiin antaisin koiran jatkaa elämää.Tuskin uudella omistajalla olisi mitään sitä vastaan että saisit kuulla koiran kuulumisia ja olla jollain tavoin sen elämässä mukana

 

[QUOTE="miu";23100814]Vein lopetettavaksi nuoren koiran (ei löytynyt mitään fyysistä vikaa) jolle ei etsinnöistä huolimatta löytynyt uutta kotia, joka olisi ollut tarpeeksi osaava/ei olisi laittanut koiraa häkkiin. Oma koirani hyökkäsi pienten lasten kimppuun oikeasti ilman syytä siis niin että saattoi mennä kaukaakin katsomaan lapsia ja sitten vaikka pusuttelemaan ja yhtäkkiä -ilman mitään ennakointia- se kävi kiinni kuin hullu. Teki tätä myös sohville,kengille, roskapöntöille, aikuisille ei siis tuhoamismielessä vaan alkoi katsella sohvaa ynnä muuta kohdetta ensin kauempaa ja murista, sitten kävi kiinni. Toisen koirani kimppuun hyökkäsi myös kun tämä nukkui.
Lisäksi vinkui ja vaelteli koko ajan. Meille moni sanoi ilkeästikin että pitäisi alkaa syöttää rauhoittavia, koska 'onhan ahdistushäiriöisillä,psykoosista kärsivillä,masentuneilla jne. ihmisilläkin oikeus elää" ja "Kun koira tulee pitää varautua KAIKKEEN". Välillä yksinjäädessään oli hiljaa ja nätisti, välillä kirkui kuin hullu, rikkoi paikkoja, puri itseään.
Joutui menemään eläinlääkärin pöydälle viimeiselle piikillekin koppa päässä vaikkei sillä hetkellä ollutkaan vihainen. Ja koira puri myös minua. Eläinlääkäri tuki ja sanoi meidän tehneen oikean ratkaisun kun vielä kyselin olisiko pitänyt yrittää? Hän myös sanoi, että jos terve, nuori koira viedään piikille vailla syytä niin moni lääkäri kysyy kyllä että voisiko mitenkään harkita kodin etsimistä/eläinsuojeluyhdistykselle luovuttamista. [/QUOTE]

Harmi, ettei koiralle löytynyt osaavaa kotia, mutta kai tiedät, että se vika on ollut oikeasti teissä, eikä koirassa. Toi käyttäytymismalli kuulostaa niin klassisesti siltä, että omistajalla ei vain ole mitään kontrollia, ja koira on ihan hukassa. En halua syyllistää, mutta joidenkin koirien luonne vaatii oikeasti osaavampia käsiä.

 

Niin ja voisin tosiaan kertoa lähipiirin koiranlopetuksista myös, jos auttaisi?
Lähinnä koiria on mennyt piikille vanhana, kun tulee se hetki ettei koira enää nauti elämästään. Silloin se on parasta päästää pois.

Oma äitini on luopunut koirasta. Se oli melkolailla maailman kiltein koira, mutta hyvin suuri. Jouduimme aivan pakollisesta syystä muuttamaan silloin pieneen asuntoon, pois omakotitalosta, jossa koira oli tottunut olemaan ulkona. Lisäksi äidillä oli silloin pieni lapsi.
Uusi koti löytyi muistaakseni kasvattajan kautta. Itkihän siinä koko perhe, mutta tuon parempaa kotia haukulla ei voisi olla. Se elelee nyt jo vanhana maaseudulla, toisen ison koiran riehukaverina. Emme oikeastaan halua hirveästi kuulla sen kuulumisia, muuta kuin tärkeämmät harvemmin kuin kerran vuodessa. En kuitenkaan siis tuomitse jos olet päätöksesi tehnyt.
Jos haluat sattumoisin vaihtaa ajatuksia aiheesta, niin sähköposti olis lumisusi@wippies.fi

 

Lopetuttakaa sairaat koiranne. Eläinrääkkäystähän tuo on kun vanhoja sairaita koiria kipataan toisten niskoille. Entäs kun sillä seuraavalla ei ole taitoa, aikaa tai rahaa hoitaa koiraa asianmukaisesti? Minäpä kerron- ne jää hoitamatta.

Ainoaa järjenääntä vielä kehdataan haukkua.
Todellisia eläinrakkaita koko sakki. Paljon tyhjää puhetta mutta koirat heitteillä.

Sairaan tai käytöshäiriöisen koiran pois antajat ovat saaneet myös korvaustuomioita.
Ihmisiä joille koira on annettu on harhautettu, ei ole kerrottu totuutta hoitokuluista tai esim. purrut seuraavan perheen lasta.

 

Miu,

Kertomasi perusteella koiralla todella oli jotain vikaa, ja lopetus senkin puolesta kohdallaan. Ei kuulosta edes pelkästään johtajuusongelmalta.

 

[QUOTE="a p";23100892]56y7uj: Löytyikö teille uusi koti läheltä? Oletko ollut tekemisissä jälkeenpäin? Miten paljon tutustuit heihin ennen luovutusta? Ja vielä kysymystulvan viimeinen kysymys: Miten pystyit luovuttamaan koiran selväjärkisenä?

Muutkin saa vastata noihin kysymyksiin.[/QUOTE]

Ei löytynyt läheltä, vaan useamman sadan kilometrin päästä. Välimatkalla ei loppuepeleissä ollut väliä, koska tärkein asia oli, että oikeasti hyvä koti löytyy, riippumatta välimatkasta. Koirasta luopuminen oli äärimmäisen vaikeaa. Itkin, itkin, ja itkin... Sähköpostiteltiin jonkun verran ja annoin koiran samantien kokeeksi. Ikävä oli niin kova, että jouduin hakemaan koiran takaisin, ja ajattelin, että ehkä me vaan sinnitellään tässä mahdottomassa tilanteessa. Tiesin kuitenkin tilanteen mahdottomaksi ja näin sitten kuinka hyvä paikka koiralle oli oikeasti löytynyt, joten vein sen takaisin. Olivat oikein ymmärtäväisiä asian suhteen. Yhä on ikävä koiraa, mutta uskon, että sillä on hyvät oltavat siellä. Meillä on lupa käydä katsomassa koiraa, mutta välimatkan takia ei oikein päästä. Ihan hyvä kyllä näinkin, niin ei voi ajatella asiaa liiaksi.