Koirapelkoiselle isälle ja lapselle koira?

[ap]

Siis onko siitä tarkoitus tulla paimentava, työtä tekevä koira joidenkin eläinten paimentamiseen? Onko teillä jotain muita eläimiä sitten?

Meillä ei mitään tuotantoeläimiä ole tällä hetkellä. Eikä koiran tarvitse olla siis mikään taitava lammaspaimen tai jotain. Meillä on siis 3 kissaa, 5 navettakania. Tulevaisuudessa mahdollisesti kanoja, vuohi ja viiriäisiä. Ankkoja. Sen verran, että koira osaisi kokonaisuuden nähdä ja pitää suht kasassa. Ei siis tarvitse kovasti työskennellä.

 

[Pesky Pixie]

Teidän pitäis ap tulla tutustumaan mun koiraan. Se on suuri kuin hirvi toisten mielestä, mutta se on jokaisen koirakammoisen unelmakoira, ja sitä me ollaankin paljon käytetty takuuvarmana "tutustumiskoirana". On niin rauhallinen ja eleetön, että sen turkissa on monet pikkulapset roikkuneet ja sen yli jopa on kana kävellyt, ilman että koira reagoi millään lailla.

 

[ap]

Teidän pitäis ap tulla tutustumaan mun koiraan. Se on suuri kuin hirvi toisten mielestä, mutta se on jokaisen koirakammoisen unelmakoira, ja sitä me ollaankin paljon käytetty takuuvarmana "tutustumiskoirana". On niin rauhallinen ja eleetön, että sen turkissa on monet pikkulapset roikkuneet ja sen yli jopa on kana kävellyt, ilman että koira reagoi millään lailla.

No sellanen koiran pitäisiki olla. En vaan tiedä, että tekeekö geenit koirasta heikkohermon vai lähinnä kasvatus. Siis tiedän, että kasvattamalla saa kahjon koiran, mutta pystyykö pennuista valitsemaan jotenkin leppoisimman. Mistä sen voi tietää?? Miten sellaisen rauhallisimman luonteen erottaa???

 

[höh]

mutta päävastuu kasvatuksesta tulisi mulle, koska mulla on koirista enemmän kokemusta, kun meillä oli noita mettäkoiria, kun olin lapsi.

Anteeksi, mutta jos vanhemmilla (isällä metsästyskoiria) on ollut koiria kun olet ollut lapsi, se ei mielestäni vielä täysin oman koiran hankintaan ja koulutukseen valmistava.
Lisäksi muut lähtökohdat, että 2 perheestä PELKÄÄ koiria, ovat sellaiset ettei tulisi mieleenkään hankkia koiraa!
Tai jos se on pakko saada, niin sitten kasvattajalta siltä varauksella, että tulee teille koeajalle ja palautatte kasvattajalle jos ei onnaa.

 

[Pesky Pixie]

Teidän pitäis ap tulla tutustumaan mun koiraan. Se on suuri kuin hirvi toisten mielestä, mutta se on jokaisen koirakammoisen unelmakoira, ja sitä me ollaankin paljon käytetty takuuvarmana "tutustumiskoirana". On niin rauhallinen ja eleetön, että sen turkissa on monet pikkulapset roikkuneet ja sen yli jopa on kana kävellyt, ilman että koira reagoi millään lailla.

No sellanen koiran pitäisiki olla. En vaan tiedä, että tekeekö geenit koirasta heikkohermon vai lähinnä kasvatus. Siis tiedän, että kasvattamalla saa kahjon koiran, mutta pystyykö pennuista valitsemaan jotenkin leppoisimman. Mistä sen voi tietää?? Miten sellaisen rauhallisimman luonteen erottaa???

No mun koira on afgaanin vinttikoira, ja harvoin kyllä missään rodussa törmää noin cooliin tapaukseen. Ei ole mun mielestään mitenkään rodulleenkaan ominaisesti käyttäytyvä, eikä tuo nyt ihan kasvatuksenkaan tulosta ole. On tullut mulle aikuisena, oli jo sellainen silloin ja kasvattaja sanoi, että ihan jo pentuna huomasi, että Epusta tulee sellainen...

 

[Pesky Pixie]

Anteeksi, mutta jos vanhemmilla (isällä metsästyskoiria) on ollut koiria kun olet ollut lapsi, se ei mielestäni vielä täysin oman koiran hankintaan ja koulutukseen valmistava.

No siis... mikä sitten on riittävä valmistus koiran hankintaan? Jossain kohtaahan se ensimmäinen koira on hankittava. Mä olen ainakin kaiken tietoni koirista saanut kirjoista kunnes ensimmäisen oman koirani sain. Mitä nyt naapurin koiraa silittelin ja omistajan kanssa juttelin. Ja hyvä koira siitäkin tuli.

 

[Ephemera]

Hankkikaa oikeesti joku pienempi koira ensin, seurakoira, ei mikään paimenkoiran tapainen.. Paimenkoirat on luonnostaan pässinpäisempiä ja lauma niille tärkeä. Ottakaa ihan vaikka joku pikkukoira, niin ei tunnu pienestä koostaan johtuen niin isolta. Yhdellä tutulla tallinpitäjällä on käppänöitä (kääpiösnautsereita) kovin ovat kivoja otuksia ja juoksevat pitkin pihaa ja tottelevat omistajaansa, joskus jopa minua

Meillä oli, tai on vieläkin, phalene, todella mukava ja helppo koira. Tottelee minua hyvin, äitiä parhaiten. Tosin nyt on taantunut vähän kun on jo niin vanha, mutta kuitenkin. Tuon tapaista koiraa lähtisin edes harkitsemaan koirakammoiseen perheeseen.

 

[Yksi tapaus]

Itse olen aina pelännyt koiria. Nykyään meillä asustaa erittäin suuri rotu joka tuli kodinvaihtajana täysikasvuisena. Noin puoli vuotta meni siihen, että tutustuin koiraan kunnolla ja nykyään luotan siihen kuin kallioon. Koira omassa taloudessa on vähentänyt koirapelkoa huomattavasti vaikkakin joskus lenkillä alan jännittää vastaan tulevia koiria. Koirani ei onneksi siihen reagoi. Järjellä en ole koiria pelännyt, mutta sille tunteelle en ole voinut mitään ennen kun otin oman koiran. Kukaan muu perheessäni ei ole koiria pelännyt joka on sekin helpottanut osaltaan tilannetta. Koiran iso koko on myös tehnyt muista koirista pienemmän näköisiä jolloin ennen maailman suurimmat ja pelottavimman näköiset koirat ovat nykyään erittäinkin söpösiä Koira ei ole koskaan yrittänyt kyseenalaistaa pomon paikkaa, koska toisaalta minussa asustaa aika iso kiukkupussi ja sellaisissa tilanteissa en muista pelätä. Siedätin itseäni ennen koiran hankkimista ystävieni koirilla tutustumalla niihin kunnolla.

 

[vieras]

Jos paimenkoiraa haette, niin suosittelen shetlanninlammaskoiraa. Se on nimensä mukaisti lammaspaimenien koira.
Etsitte kennelin, jossa pennun emo ja pentu ovat elelleet kodinomaisissa oloissa perheenjäseninä. Pennun emoon kannattaa myös tutustua. Sosiaalistatte pentua sitten alusta asti ottamalla mukaan kaikkeen perheen tekemisiin.

 

[vieras]

Hankkikaa oikeesti joku pienempi koira ensin, seurakoira, ei mikään paimenkoiran tapainen.. Paimenkoirat on luonnostaan pässinpäisempiä ja lauma niille tärkeä. Ottakaa ihan vaikka joku pikkukoira, niin ei tunnu pienestä koostaan johtuen niin isolta. Yhdellä tutulla tallinpitäjällä on käppänöitä (kääpiösnautsereita) kovin ovat kivoja otuksia ja juoksevat pitkin pihaa ja tottelevat omistajaansa, joskus jopa minua

Meillä oli, tai on vieläkin, phalene, todella mukava ja helppo koira. Tottelee minua hyvin, äitiä parhaiten. Tosin nyt on taantunut vähän kun on jo niin vanha, mutta kuitenkin. Tuon tapaista koiraa lähtisin edes harkitsemaan koirakammoiseen perheeseen.

Käppänä ei kyl oo mikään helpoin koukutettava ja jonkun verran niis on rähisijöitäkin... Et en kyl suosittele ekaks koiraks perheeseen, jossa viel koirakammosiakin.