koiranomistajat

Meillä lapset ovat pyytäneet joululahjaksi koiranpentua ja olen itsekin innostunut ajatukseen. Jotain pientä seurakoiraa olen katsellut. Lähinnä mietityttää se, että miten te olette selviytyneet pentuajasta kun on perhe, työ, harrastukset ja arkiaskareet? Olen huolestunut siitä että onko meillä jaksamista kouluttaa koiraa, olla johdonmukaisia koko sakki, saada se sisäsiistiksi ja tämä kaikki vielä niin ettei irtaimisto tuhoudu täysin? Aikuinen koira tuntuisi jotenkin "riskinotolta" ja pelkään ettei siihen kiintyisi niin vahvasti. Kiitos jo etukäteen!

 

Meillä ei koira tule taloon lasten halusta, vaan ihan koko perheen toiveesta. Koko perhe siinä päätöksessä on mukana ja sovitaan yhteiset pelisäännöt, miten koiran kanssa menetellään. Kaikista järkevintä on sopia yhteiset pelisäännöt, joista kaikki muistavat pitää tiukasti kiinni, tällöin koira löytää parhaiten oman turvallisen paikkansa perheessä.

 

koira vie paljon aikaa, ulkoiluja EI VOI jättää lasten hartioille, koulutus vaatii nimenomaan AIKUISEN ja toistoja, paljon toistoa ja aikaa ja huomiota. miettikää ensin riittääkö teillä aika, esim. oikeasti kuka käyttäisi koiran aamulla ulkona, kuka ehtii viemään päivällä/iltapäivällä ulkona, kuka vie illalla ulos kuka käy pitkällä lenkillä, kuka tottelevaisuuskoulussa, kuka leikkaa kynnet, puhdistaa hampaat . onko rahaa maksaa vakuutukset, ruuat, tarvikkeet, rokotukset. elämää ei voi suunnitella mutta koiraa EI VOI JÄTTÄÄ jos päätätte jäädä töiden/koulun jälkeen jonnekin...koira sitoo paljon, erilailla kuin lapset.
onko teillä kokemusta koirista? suosittelisin miettimään rehellisesti ja pitkään mihin teillä on aikaa ja voimavaroja ja kiinnostusta seuraavaksi miettimään mahd. sopivaa rotua ja sitten vierailemaan ko rodun kasvattajien luona että saatte selville sopiiko rotu oikeasti teille.

 

lisäys edelliseen: onko teillä kokemusta muista lemmikeistä? hamsterit tms. helpommat lemmikit?? ovatko lapset halunneet aikaisemmin ja unohtaneet sitten? minkäikäisiä lapset ovat jne.

 

jos tuntuu ettei aika ja kärsivällisyys riitä pennun kouluttamiseen (kun tosiaan niitä yllätyksiä voi tulla kuten esim. eroahdistus, merkkailu yms) niin hankkikaa aikuinen koira. en nyt tarkoita mitään ikäloppua vaan peruskoulutuksen osaava aikuinen koira, joku päälle 1,5v.

 

tällä palstalla koiran hankinnasta kysyminen on sama kuin kertoisi hakkaavansa lapsia. kaikennäköiset muka tietävät tulevat heti tuoitsemaan ja kertomaan kuinka koira vie kaiken ajan eikä aikaa riitä mihinkään ja jada jada. älä lannistu näistä kömmenteista meillä on kaksi taaperoa ja kaksi nuorta koiraa ja aikaa ja jaksamista riittää kaikille vallan mainiosti ja lapset ja koirat tulevat erinomaisesti toimeen

 

Koko perheen täytyy sitoutua koiran hoitoon. Täytyy ottaa lasten kohdalla huomioon, että he saattavat kyllästyä koiraan muutaman vuoden päästä tai vaikka viikon päästä Koira voi olla näennäisesti lapsille lahja, mutta todellisuudessa vanhempien täytyy ottaa koko vastuu. Koira myös todellakin vie suuren suuren ajan, varsinkin pentuna jos haluaa, että sillä on virikkeellinen ja tasapainoinen elämä. Pelkästään iloksi ja viihdykkeeksi koiran hankkiminen on julmaa. Rahaa menee myös aika lailla... Rotu kannattaa myös miettiä rehellisesti omien rahkeiden mukaan. Jos esim. ei ole ennestään liikunnallinen, on melkoinen riski ottaa paljon liikuntaa vaativa rotu ajatellen, että koira sitten innostaa liikkumaan enemmän.

Jos asioita on ajateltu kunnolla ja faktat on selvillä, niin mikäs siinä. Koira tuo elämään uusia ihania asioita ja on parhaimmillaan koko perheen yhteinen harrastus

 

Kannattaa ottaa kesälomalla, on aikaa sisäsiistiksi opettamiseen ja kaikkeen muuhunkin. Minkäikäisiä lapsia? Jos on yli 12v, niin voi koulupäivän jälkeen käyttää pissalla. Jos ei ole kokemusta koirista ja koulutuksesta, kannattaa ottaa mahdollisimman pieni, helppoluonteinen narttu, esim cavalier king charlesin spanieli ja käydä koirakoulun alkeiskursseja sen kanssa. Ja lukea esim Tuire Kaimion kirjoja (olikohan kunnon pennuksi, pennun kasvatuksesta). Ja lemmikki on tosiaan aina aikuisten vastuulla.

 

[QUOTE="vieras";22507667]koira vie paljon aikaa, ulkoiluja EI VOI jättää lasten hartioille, koulutus vaatii nimenomaan AIKUISEN ja toistoja, paljon toistoa ja aikaa ja huomiota. miettikää ensin riittääkö teillä aika, esim. oikeasti kuka käyttäisi koiran aamulla ulkona, kuka ehtii viemään päivällä/iltapäivällä ulkona, kuka vie illalla ulos kuka käy pitkällä lenkillä, kuka tottelevaisuuskoulussa, kuka leikkaa kynnet, puhdistaa hampaat . onko rahaa maksaa vakuutukset, ruuat, tarvikkeet, rokotukset. elämää ei voi suunnitella mutta koiraa EI VOI JÄTTÄÄ jos päätätte jäädä töiden/koulun jälkeen jonnekin...koira sitoo paljon, erilailla kuin lapset.
onko teillä kokemusta koirista? suosittelisin miettimään rehellisesti ja pitkään mihin teillä on aikaa ja voimavaroja ja kiinnostusta seuraavaksi miettimään mahd. sopivaa rotua ja sitten vierailemaan ko rodun kasvattajien luona että saatte selville sopiiko rotu oikeasti teille.[/QUOTE]

ja lapsethan eivät vaadi mitään. hohhoh. mistä näitä saarnaajia taas tulee? ei koira ole mikään taakka. jos kykenet kasvattamaan lapsen, osaat varmasti myös hoitaa paljon vähemmän vaativaa koiraa. kokemuksesta voin sanoa, että toiset koirat ovat jopa vähemmän vaativia kuin hamsterit. hamstereiden siemensekoitus tulee olla sopivan rasvainen, ja sen vesi tulee vaihtaaa joka päivä ja vesipullo pestä. häkin purut pitää vaihtaa kerran viikossa ja häkki pestä ulosteista ja virtsasta. hamsteri pitää totuttaa käsittelyyn ettei siitä tule agressiivinen ja sen turkkia tulee hoitaa chinchilla hiekalla. sille ei myöskään saa antaa herkkuja ellei niitä ole erikseen hamsterille tarkoitettu. hamsteri nukkuu päivällä ja valvoo yöllä.

 

Ensiksi haluan sen kertoa, ettei tämä koiran hoitaminen ole tietenkään tarkoitettu lasten harteille! . Tarkoitin tuolla johdonmukaisuudella sitä, että lapset oppivat myös juurikin ne pelisäännöt mitä minä ja mies noudatetaan ja kun on alle kouluikäisiä lapsia niin yhdessähän nuo lenkit tehtäisiin. Meillä ei ole varsinaista koiranhoitokokemusta, ainoastaan minun vanhempieni luona oli koira kun olin lapsi. Mutta en pidä sitä minkäänlaisena kokemuksena. Kissoja minulla on ollut koko ikäni, juuri niiden helppouden vuoksi ja meidän kollivanhuksemme poismenon vuoksi lapset ovatkin halunneet kovasti jotain lemmikkiä. Koiranhoito olisi mielestäni lapsille hyvä esimerkki siitä, mitä tarkoittaa toisesta huolehtiminen ja vastuu (tämä ei mielestäni kissan kanssa onnistu, koska kissathan luonnollisesti viettävät suurimman osan ajastaan "hukkateillä") . Hoitopaikat ja raha-asiat eivät ole ongelma.

Haluaisin vielä kokemuksia tuosta pentuajasta, koska se on suurin huolenaiheeni.

 

Meillä perheessä 1v koira ja melko vaativaksi koen pentuajan vaikka onkin jo toinen koiramme. Kaksi aikuista ja vauva perheessä. Pentukoulusta oli apua, suosittelen.

 

Meillä ei koira joutunut pentuaikana olemaan säännöllisesti yksin ollenkaan ja sisäsiistiksi oppi tosi nopeasti ja helposti, mutta muu koulutus oli ja on edelleen todella vaativaa. Riippuu tietenkin myös paljon siitä miten ja missä asuu ja mitä koiran kanssa harrastaa. Meidän koiran piti pentuna oppia olemaan kerrostalossa, kulkemaan kauniisti hihnassa kaupunkioloissa, näyttelyihin ja on rotuna vaativa ja uros.

 

Meillä on viimeksi 7 vuotta sitten ollut pentu ja viimeksi 12 vuotta sitten ollut pentu ja pieni lapsi, joten jätän suosiolla ne vinkit muille Ainoa mitä tulee tässä nyt mieleen on se, että koiran hankinta kannattaa ajoittaa loma-ajalle, sillä pennun olisi hyvä opetella yksinoloa pikkuhiljaa.

 

Miten oot ajatellut lenkit hoitaa, kun lapsenne ovat noin pieniä, ettei heitä ilmeisesti voi jättää ilman aikuista kotiin? Aluksi varmaan lapsista on kiva kierrellä ulkona koiran kanssa, mutta entä sitten, kun pentu kasvaa ja tarvitsee vähintään tunnin reippaan lenkin joka päivä, säässä kuin säässä, pissareissujen lisäksi? Jos lapset ovat aina mukana, veikkaan, että hommassa turhautuvat lopulta sekä lapset että koira, toiset tylsyyteen ja toinen hitauteen. Tää asia on mulle sellainen kynnyskysymys, jonka vuoksi meillä on koiraharrastus tauolla sen aikaa, kun lapset ovat pieniä.

Kannattaa muistaa, ettei koira ole ns. valmis pentuajan jälkeenkään. Eli en olisi huolissani erityisesti pentuajasta selviytymisestä, koska paljon hankalampaa voi olla siinä vaiheessa, kun koiralla on aikuisen tarpeet, mutta mieleltään se on vielä kakara. Kyllähän se parissa vuodessa helpottaa, mutta aika voi tuntua pitkältä..