Koiranomistajat,

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Koiranhankkija(ko?)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Koiranhankkija(ko?)

Vieras
Muutama juttu kun mietin taas pitkästä aikaa koiran hankintaa.
Eli:
Millainen koira teillä on? Siis rotu.
Oletteko päivät kotona/onko teidän perheessä joku päivät kotona?
Jos ei ole niin kuinka pitkään koira on yksin ja onko tarhassa vai sisällä vai jossain hoidossa vai missä?
Jos on yksin ulkona/sisällä niin kuinka pärjää?

Eli meidän tilanne on se että minä olen kotona 4päivää viikosta, ja kolmena poissa 8-16. Ja mietin suomenpystykorvaa, jollainen minulla nuorempana oli. Asumme omassa talossa jossa on kohtalaisen iso piha mutta toki naapureita melko lähellä.

Joten kertokaa vielä että mitä mieltä olette koiran laittamisesta ja mitä rotua (jos ei suomenpystykorvaa) suosittelette?
 
No tällähetkellä ollaan suht. paljon kotosalla tai raksalla, jossa yleensä koira on mukana, mutta aikaisemmin koira oli n. 8-9.5h yksin päivisin. Ja koira sisällä. Harvassa kodissa oikeasti on kukaan koiran elämän ajan pelkästään joku kotosalla, eikä siihen kannata koiraa opettaakaan, etei sitten ala tulemaan eroahdistusta sille.
 
esim opiskeluaikana koirat oli kutakuinkin 8-16 keskenään kotona, sisällä. nyt mä olen paljon kotona, joten koirat on aika "vapaalla" täällä kotosalla. tarha valmistuu huomenna, joten saavat ruveta olemaan enemmän pihalla tarhassa, vaikka kotona olisinkin. ei pysty pitämään pihassa vapaana, vaan karkuretki kutsuu heti. koirahuoneessa ovat kun keskenään jäävät kotiin.

2x labradorinnoutaja + basenji
 
meillä borzoi. yksin on 6h päivässä. sisällä on päivän. nukkuu kun ei olla kotona.
jos ette aijo metsästää niin en kyllä suosittele metsästyskoiraa.
ja jos naapureita lähellä niin ei ainakaan herkkähaukkuista koiraa kannata ottaa. ja paha suositella rotua kun ei tiedä millaista koiraa haette
 
mutta tuttavapiiristä löytyy kyllä metsästäjiä paljonkin. Heille ajattelin koiraa lainata jotta saisi "toteuttaa itseään".

Mutta syy miksi suomenpystykorvaa haluaisin on se että rotuna pidän siitä kovasti. Se on kaunis ja mielellään pennuttaisin sitä rotua+sitä on lähipiirissä paljon+minulla oli pennutettava suomenpystykorva nuorena.
Meidän pystikset ei ole koskaan turhia haukkuneet mutta tiedän kyllä että sen rotuisilla on joskus tapana sitä tehdä, ja osaltaan senkin takia mietin että onko se sopiva rotu kun naapurit ovat kumminkin tuossa näköetäisyydellä. Tosin kaikki naapurit ovat työssäkäyviä ettei se haukunta heitä päivällä haittaisikaan.
 
tuosta pystäristä vielä sen verran, että voivat haukkua turhia myös ilta- ja yöaikaan, ja siten häiritä naapureita. mieti myös tarkkaan, onko järkevää ottaa metsästyskoira pihakoristeeksi ja lemmikiksi, yleensä tuo yhtälö tietää ongelmia käytöksessä

muista pennuttamista suunnitellessasi, että terveystarkastat, käyt näyttelyissä ja muutenkin toimit vastuullisesti, etkä vaan lainaa tutun Jaska-urosta viinapulloa vastaan ja sitten ihmettelet niitten 8 pennun kanssa, kun kukaan ei osta. kasvatustoiminta on pitkäjännitteistä, ei hetken mielijohteesta tapahtuvaa.
 
Meillä on Suomenlapinkoiran ja Harmaa Norjanhirvikoiran sekoitus.. Asumme nyt kerrostalossa, mutta kun hankimme koiran, asuimme rivitalossa.. Opetimme koiran jo heti pennusta lähtien pärjäämään yksin kotona, koska opiskelimme silloin.. Olimme pari päivää pennun kanssa kotona ja samalla opetimme sen siihen, ettemme ole koko aikaa kotona.. aluksi aloitimme puolesta tunnista ja pikku hiljaa pidempiä aikoja.. ensimmäisenä arkipäivänä se olikin sitten 4 tuntia yksin, kun olimme koulussa ja pidimme sitä makkarissa, jottei se tehnyt mitään tuhoja.. Hyvin meni.. Nyt koiramme on tarvittaessa 9 tuntiakin tai pidempään yksin, se vain nukkuu.. silloin ku muutimme tähän nykyiseen asuntoon, koirallemme iski eroahdistus, mutta senkin saimme tietyillä lähtörutiineille pois.. opetimme koiralle jo pentuna, ettei sisällä haukuta, eikä se kyllä pahemmin ääntä pidä..
 
Meillä on labbis ja mä olen täällä päivisin kotona.
Koira pärjää kyllä yksinkin, ei ole ollut se suhteen ongelmia, mutta rotunakin labbis on jo sellainen, että viihtyy parhaiten ihmistensä kanssa.
Kun minä palaan töihin, tulee koira olemaan 8-9,5h päivässä yksin.
 
Meillä on tiipetinspanieli. Ennen lapsi koira oli päivisin yksin, kun minä ja mies olimme töissä ja hienosti pärjäsi. Nyt meillä on kolme lasta ja minä kotiäiti joten koiralla on pääasiassa päivisin seuraa meistä. Toisaalta ei haittaa yhtään sekään, että ollaan päivä joskus pois, koira pärjää hyvin yksin täällä. Ei ole ikinä ollut mitään ongelmia meillä koiran kanssa, on ihana rauhallinen suuri persoona pienessä koirassa. Koiralla nyt ikää 10,5vuotta.
 
ja koira kävi silloin vaadittavissa terveystarkastuksissa ja urosta haettiin pitemmän aikaa koska koirani oli todella hyväsukuinen ja hyvä haukkuja eikä sille huolittu ketä tahansa. Näyttelyissä se ei tosin koskaan käynyt, haukkukokeissa kylläkin. Ja se esiintyi myös tv:ssä metsästysohjelmassa ja siitä on tehty muutama metsästys-dvd:kin. Joten ei ole nytkään ajatuksena mitään naapurin koiraa käyttää eikä myöskään ostaa naapurin ja naapurinnaapurin tehtailemaa pentua vaan ihan hyväsukuinen pentu.
Mutta itse en tosin tuosta metsästyshommasta ole koskaan ymmärtänyt, olen pysynyt sillä hoitopuolella.
Tämä paikka vaan nyt mietityttää ja tietenkin se että mistä ihmeestä onnistuisin sitten löytämään edellisen koirani veroisen laatuyksilön... Taitava metsässä, hyväsukuinen ja ennen kaikkea hyväluonteinen.
 
Minä haluaisin lenkkeillä ja hoitaa sitä, sekä pennuttaa. Se on se mistä minä pidän. Ja tuo rotu on se mistä minulla on eniten kokemusta ja olen erittäin ihastunut siihen.
Tiedän että se on aina ensin metsästyskoira ja sitten vasta koira.

Mutta myönnettäköön että varmasti osasyynä tuon rodun haluamiseen on myös juuri se edellinen koirani, ja se että kaipaan sitä hurjasti edelleen. Niinhän sitä ihminen koiraansa kiintyy. :´/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Koiranhankkija(ko?):
Minä haluaisin lenkkeillä ja hoitaa sitä, sekä pennuttaa. Se on se mistä minä pidän. Ja tuo rotu on se mistä minulla on eniten kokemusta ja olen erittäin ihastunut siihen.
Tiedän että se on aina ensin metsästyskoira ja sitten vasta koira.

Mutta myönnettäköön että varmasti osasyynä tuon rodun haluamiseen on myös juuri se edellinen koirani, ja se että kaipaan sitä hurjasti edelleen. Niinhän sitä ihminen koiraansa kiintyy. :´/

Mun mielestä sun kannattais miettiä noita sun lähtökohtia uudelleen. Koiran pennuttaminen kun ei voi olla mikään harrastus, vaikka toinen valioyksilö sattuisikin osumaan sun kohdalle. Narttu kuitenkaan ei voi tehdä kovin montaa pentuetta elämänsä aikana.

Mun mielestäni metsästyskoiran ottaminen kotiin seurakoiraksi ei välttämättä ole kovin reilua sitä koiraa kohtaan muutenkaan. Mikset harkitsisi jotain sellaista rotua, joka vastaisi paremmin sun tarpeitasi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Koiranhankkija(ko?):
Hyviä pointteja sinulla Besserwisser, myönnän.

Mitä rotua muuten itse suosittelisit?

Riippuu edelleenkin sun itresseistäsi. Kuinka paljon tykkäät liikkua, käyttäisitkö koiraa jossakin, esim. agilityssä tai tokossa, pitääkö sen olla rauhallinen vai vilkas, eloisa vai tyyni, vahti vai lammas ja minkä kokoinen olisi hyvä, entä nillainen karva sillä pitäisi olla?
 
Mieti sitäkin, että suomenpystykorva ilmaisee jo luonnostaan asiat haukkumalla, ja siinä tosiaan voi olla huonosti sattuessaan naapurisopu koetuksella.

Ja tosiaan, pennuttaminen ei herranjestas missään nimessä voi olla harrastus! Joo, pennut on söpöjä, hyvän metsästyskoira suvunjatkamisen ymmärrän, mutta narttukoiran terveys on ehdottomasti tärkeintä!

 
ja jos sä niitä pentuja ehdottomasti haluat,ni sit näyttelyissä käyntiähän se vaatii jos et tosiaan ota metsästyskoiraa jota joku muu siellä metsässä ja kokeissa käyttäis. Tykkäisitkö vaikka Mittelspitzeistä? Nehän on vähän samannäköisiä ku pystärit...
 
Tykkään liikkua todella paljon, ja koiran kanssa kävisin varmasti melkolailla joka päivä pitkähköillä juoksu- kävely- tai pyörilylenkeillä. Nyt en käy niin usein ihan, mutta melko usein kuitenkin. Kun minulla oli koira, kävin ihan jokapäivä.
Agility yms ei oikeastaan kiinnosta minua, näyttelyissä käyminen kuitenkin voisi olla ihan kivaa, mutta ei välttämätöntä.
En halua mitään valtavaa koiraa mutta en todellakaan mitään pikkusinttiäkään. Suomenpystykorva on juuri oikeankokoinen. Sillä on myös oikeanlainen karva(ja korvat) ja luonne, utelias ja hieman omapäinen sekä yhteen emäntään/isäntään leimautuva. Eloisa ja vilkas saa(pitää) olla, vahtia en sinänsä hae.
 
älä laita mettästyskoiraa jos et itte mettästä. helppo niillä tutuilla ja kaimoilla on nyt luvata että kyllä me käytetään sitä. laita rotu joka on " koti koira" niitä löytyy myös pystykorvasinna,vink,vink.

pennutus on kallista, etkä sais menemään pystykorvan pentuja ellei emällä ois mettästä jotain "todistusta". vaikka on tänä päivänä kysytty rotu niin harva ottaa pentu jonka vanhemmilla ei ole näyttöä yhtään mistään. siihen voi yhtäkki arvaamatta humahtaa useampi tonni rahaa, leikkaaminen, rokotukset,rekkaamiset,yms.

katos uuestaan lähtökohat koiran ottoon, oletko nyt miettiny lophuun asti vai onko ikävä saanu ajatukset harhaileen? mikään ei korvaa jo menetettyä koiraa joten voilla parempi vaihtaa rotua ettei tulis verrattua siihen ekaan. samaa rotua olevilla on luonne eroja, paljonki.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Koiranhankkija(ko?):
Hei tuo vaikuttaa tosi kivalta rodulta tuo mittelspitz!

Sanoit tuossa yllä, että sulla ei juuri rotutuntemusta ole. Mitäpä jos ihan nyt hankit vaikka koirakirjan ja alat etsimään sitä sopivaa rotua. Ensin vaikka sen pohjalta, mikä miellyttää silmää, sen jälkeen katsot onko koira muuten sitä mitä haet. Sitten google käyttöön, perhdy lisää, kysele harrastajilta ihan arkikokemuksia rodusta ja mieti, kuulostaako rotu vielä senkin jälkeen sinulle sopivalta.

Älä hätiköi, vaan käytä perehtymiseen ihan reilusti aikaa.
 

Yhteistyössä