Lait ja kaupungin järjestyssäännöt koskevat vain naapuria?
Täällä yksi omien kokemuksiensa vuoksi koiria pelkäävä. Minua ei lohduta YHTÄÄN se, että minulle vieraus omistaja tietää (olettaa) koiransa olevan riittävä lähellä tai kytkentäetäisyydellä tai kauhean tottelevainen ("niin kiltti" oli sekin joka puri minut sairaalakuntoon lapsena). Minulla pitää olla oikeus liikkua taajama-alueella niin, että jokainen tapaamani koira on kytkettynä. Ja vaikka oma pelko aina irti olevan koiran tavatessa kyrpii, niin vielä enemmän kyrpii se, että on tosi vaikea olla siirtämättä tätä lapseensa! Olen tosi kovasti yrittänyt antaa koirille mahdollisuuden, hakeudun tahallaan lapsen kanssa sellaiseen seuraan, jossa luotan koiran omistajaan (koiriin kun en luota) ja kerron omistajalle, että en osaa lukea koiria ja pyydän häntä ohjaamaan (minua ja) lastani koiran lähestymisessä. Ja aina tällaisen "siedätyshoitokäynnin" romuttaa joku vastaantuleva urpo hevosenkokoisen irti jolkottavan hurtan kanssa, mikä saa minut sieppaamaan 2-vuotiaan sydän pamppaillen syliini, eikä lapselta varmasti jää huomaamatta mitä oikeasti tunnen koiria kohtaan. Varmaan lähes poikkeuksetta nämä tilanteet ovat turvallisia, mutta koska koirien pito irti taajama-alueella on kielletty, niin se on kielletty, ja silloin ongema on koiranomistajan. Jos tällaista kieltoa ei olisi, ongelma olisi minun, ja minun pitäisi se selvittää.
Ymmärrän loistavasti sen, että monelle koiralle olisi ihanteellista päästä liikkumaan vapaana. Mutta jos koiran ihanteelliset olosuhteen haikailututtaa, niin ei ehkä kannata hankkia sitä koiraa kaupungissa ulkoilutettavaksi?