Koiran hankkiminen perheeseen

[vieras]

Olen tässä viime aikoina seuraillut jopa kolmen ystäväperheen koiranhankintaprosessia. On ollut jännä huomata, että se on aina se nainen, joka perheeseen koiran haluaa ja sitten ollaan tyytyväisiä kun on saatu miehen pää käännettyä. Aluksi siis mies on vastustellut ja sitten nainen ylpeänä kehuu, kuinka on saanut miehenkin koiran hankintaan suostumaan. Ei sitä tietenkään voi yleistää, että aina nainen olisi se, joka koiran ensisijaisesti haluaa. Mutta minkäköhän vuoksi usein tuntuu niin menevän?

 

[vieras]

Ehkä naiset ovat yleensä enemmän hoivaajatyyppejä?

 

[jassåå]

meillä mies halusi koiran minä sitten vähän vähemmän,mutta on tuo otus molemmille hirmusen rakas!

 

[meillä mies haluaa koiran,sen vuoksi ei yhteen muu]

Min ä olen tähän elämään tarpeeksi koiria hoitanut ja enää en ota vastuulleni ainuttakaan.
Eli jos mies haluaa koiran,hän myös huolehtii siitä yksin,onmassa kodissaan.

 

[å]

Min ä olen tähän elämään tarpeeksi koiria hoitanut ja enää en ota vastuulleni ainuttakaan.
Eli jos mies haluaa koiran,hän myös huolehtii siitä yksin,onmassa kodissaan.

Kuulostaapa tooooosi fiksulta.

 

[meillä mies haluaa koiran,sen vuoksi ei yhteen muu]

Min ä olen tähän elämään tarpeeksi koiria hoitanut ja enää en ota vastuulleni ainuttakaan.
Eli jos mies haluaa koiran,hän myös huolehtii siitä yksin,onmassa kodissaan.

Kuulostaapa tooooosi fiksulta.

Minusta se on fiksua myöntää ettei jaksa eikä halua niskoilleen yhtään hoivattavaa enempää mitä nyt on.
Ja olla hankkimatta itseään tilanteeseen että sitten on koira jaloissa perässävedettävänä väkisin kun ei ole kiinnostusta sitä hoitaa.
Varmasti fiksumpaa kuin suostua koiraan jota ei halua ja sitten luopua siitä hetken päästä kun kukaan ei siitä huolehdi.
Mies kyllä helposti sysää sen ulkoilutuksen sitten minulle ja ruokinnan,tiedän sen jo ennakolta.

 

[tilu]

Meillä se meni niin, että mulla oli ensin koira joka vanhuuttaan jouduttiin sitten lopettamaan.. meni n. 1/2 v ja yks kaunispäivä miesehdotti uuden koiran ottoa, ja suostuin aivan heti... nyt meillä on niitä sitten jo 2.

ihan tosiasia kyllä on että ulkoilut, ruokinnat, pesut, harjaukset ovat kyllä minun vastuullani 99%, mutta en valita.. ovat niin rakkaita

 

[Darwinin leski]

Ehkä sulla on kavereissasi enemmän naisia kuin miehiä? Mä kun pyörin aktiivisesti koiraporukoissa, niin näen siellä kyllä melkoisesti miesväkeäkin.

 

[Sisu]

Meillä se oli mies, joka alko puhumaan toisesta koirasta. Ja se hankittiin.
Ollaan sen verran koiraihmisiä henkeen ja vereen, et automaattisesti meillä tulee aina olemaan ainakin se yksi koira.Tällä hetkellä on tiedossa, et seuraava koira tulee sitten, kunhan ainakin tuosta pienemmästä on aika jättäny.

Mun mielestä nää pitäis olla koko perheen yhteisiä ratkasuja, eikä mitään valtataistelua, et kuka kääntää kenenkin pään.

 

[vieras]

Ehkä sulla on kavereissasi enemmän naisia kuin miehiä? Mä kun pyörin aktiivisesti koiraporukoissa, niin näen siellä kyllä melkoisesti miesväkeäkin.

Tarkoitin nyt ihan perheitä, joissa on siis mies ja nainen molemmat. Noissa perheissä siis useimmiten on ollut nainen se, joka sitä koiraa alkaa ensiksi haluamaan ja suostuttelee sitten miehenkin siihen. Tuli itse asiassa vielä mieleen neljäskin perhe, johon on hankittu koira ihan nyt muutaman kuukauden sisällä ja myös siellä nainen sitä ensin halusi.

 

[heh]

Meillä mä en ole ikinä halunnut saati tykännyt koirista. Mies ja lapset inis noin kolme vuotta kunnes sitten totesin, että tehkööt mitä haluaa kunhan mun ei tartte sitä hoitaa ja se pysyy poissa esim makkarista. Välillä käyn kävelyllä, välillä ruokin, mutta vain silloin kun itseäni sattuu huvittamaan. Tuo ei ole mitään hoivaviettiä minussa herättänyt, neljässä lapsessa on ihan tarpeeksi.

Eli olen apn mukaan poikkeava.