Koiran hankinta kesken hoitojen

[Nean]

Hei,

Onko kukaan lapsettomuudesta kärsivä päätynyt ottamaan koiran kesken hoitojen. Rakastan koiria ja olen miettinyt, että mitä jos ensi kuun IVF hoidot tärppäävät, niin kuinka pärjään koiran ja vauvan kanssa. Päätös minun tulisi tehdä pikaisesti, koska koirat ovat parin viikon päästä luovutuksessa. Toisaalta taas koirasta saisin energiaa vaikeiden aikojen ylitse. Tilannetta ei helpota yhtään tieto siitä, että ensi keväänä alkaa talon rakentaminen.

Yleisesti haluaisin kuulla lapsettomien mielipiteitä, jotka rakastavat koiria ja vauvoja.

Kiitos vastauksista jo etukäteen!

 

[XtiikeriX]

tosin kesken tutkimusten. Ei kesken hoitojen. Mutta kuitenkin, olihan periaatteessa se mahdollisuus, että olis tärpännyt. Molemmat oli kuitenkn sitoutuneet koira ajatukseen.

Koira oli pitkäaikanen haave, jota ei voitu toteuttaa aiemmin kun opiskelut ja työt jakautuivat eri paikkakunnille. Meillä on 50 kiloinen jättiläinen, joka rakastaa kaikkea vastaantulevaa. Nuoresta eläimestä ei tietty voi kytkeä kaikkia viettejä opettamalla pois. Vetovietti on kova jos tulee jotain erikoisen ihanaa vastaan. Se on ainoa mitä mietin, että miten jaksaisin pidellä kaksosrattaita ja koiraa samaan aikaan, jos sellaiseen tilanteeseen joutuis... Kuonopanta on käytössä, mutta kyllähän isossa koirassa on voimaa silti.

Mutta pointti oli, että koira on meille ollut kauan odotettu perheenjäsen omana itsenään. On tasoitellut tunnemyrkyjä kesken hoitojen ja pakottanut nousemaan sängystä metsälenkille. Ihanaa kun on oma lapsen korvike! Koira on kuitenkin pysynyt koirana ja vaikea kuvitella etteikö olisi yhtä rakas jos tärppää.

Kaveripiirissä on paljon hyviä esimerkkejä.

 

[Tiina80]

no me kyllä hankittiin koira jo ennen hoitoja helpottamaan hoiva viettiä meillä on nyt suuri kokoinen kultainen noutaja uros sitten hoitojen aikana se oli se joka veti aina ylös sängystä ulos ihmisten ilmoille ja myös kun hoidot tuotti tulosta niin oli se joka vei ulos ison mahan kans kuonopannalla meilläkin kuljetaan menee ihan nätisti nykyään kulkee rattaiden rinnalla ja on pojan paras kaveri mutta jos ottaa koiran hellittäväksi kannattaa kuitenkin muistaa että koira on koira ja voi ottaa laumanjohtajan paikan jos on itse epävarma meillä koira lauman jäsen mutta ei laumanjohtaja =)

 

[Nean]

Kiitos vastauksista!

Nyt tuntuu vahvasti siltä, että oikea ratkaisu on ottaa koira. Myöhemmin asiaa kuitenkin harmittelisin ja olenhan ko. pentuetta kauan jo odottanut. Rodultaan koira on Basset fauve de bretagne, jos kenellekkään rotu mitään sanoo.

Omia lapsia ei varmasti tule kuin kaksi maksimissaan, niin yksi koiralapsi menee varmasti mukana. Pääseehän sitten iltaisin koiran kanssa harrastamaan ja irrottautumaan kotiasioista. Avopuolisoni on kuitenkin erittäin lapsirakas ja tulee 100% myös osallistumaan lapsen hoitoon. (Puhun kuin lapsi meille varmasti tulisi, mutta siihenhän on kuitenkin luotettava. ---> Kyllä se vielä tärppää!) Hyvää tekee varmasti lapsellekin, ettei hän ole aina se huomion keskipiste.

Johtajuus ongelmat tulivat tutuiksi ex-poikaystävän koiran kanssa. Omaa koiraa hankkiessa ajattelin ehdottomasti ottaa nartun ja rodun joka ei ole dominoiva. Kovasti olen noita koirakirjoja lueskellut ja uskon, että hempeästä äänestäni huolimatta pystyn olemaan koiralle luotettava johtaja.

 

[morgan]

Me hankittiin mäyräkoira kesken hoitojen (tammikuussa). Nyt meillä on erittäin iloinen, leikkisä 7 kk ikäinen koira. Hän on tuonut suunnattomasti iloa meidän elämään.

 

[Ulpulummukka]

otettiin koissuli kesken hoitojen. On niin ihanaa kun on joku joka ilman taka-ajatusta on iloinen kotiin tullessa ja pyyteettömästi nauttii rapsutettavana olosta. Meidän koiralla on myös empatiataito, jos itken (lohduttomasti useinkin) koira tulee kainaloon ja on ihan liikkumatta joko kainalossa tai kuono leukaa vasten, niin kauan että rauhoitun ja lopetan itkemisen. Sitten vasta se menee omiin hommiinsa. Niin ja meidän sesse on sekarotuinen 1½-vuotias narttu. =)