Kyllä mä luulisin että toi koira pitää mua johtajana. Jos mä en ole paikalla niin mies on sitten seuraava seurattava. Meille syntyi vauva reilu 3kk sitten ja uros pysytteli musta aika kaukana ekan kuukauden. Kuulin kasvattajalta silloin että se on urokselle normaali reaktio, "natrtut kun voi olla aika äkäsiä kun tulee uusia pentuja. " Narttu taas ei niin kauan ollut kauempana.
Yöllä nää nukku missä sattuu, narttu kiipeää yleensä jonkun lapsen viereen ( vaikka sänkyihin meno onkin kiellettyä niin tekee sen silti, ilmeisesti lapset ovat päästäneet joskus sänkyihinsä tai nostelleet muuten vaan , mun sänkyyn eivät tule kuin silloin jos ihan salaa pääsevät käymään, harvemmin ollenkaan.) Uros nukkuu aina jonkun lapsen koulurepun päällä, ellei sen lempparipaikka ole käytettävissä, eli jätkän jääkiekkokassi.
Mutta tää mitä meinaan niin on se, että ne hiipii aina mun taakse, sivulle tai johonkin eteen niin että kun otan askeleen niin meinaan kompastua tai tallata hännän päälle tms. Aina kun teen jotain niin ne hyörii tai makailee tuossa ympärillä. Olkkariin koirilla ei ole asiaa, sinne on koiraportit. Siellä ei niin paljoa muutenkaan kukaan aikaa vietä niin että ei joku muu olisi täällä "toisella puolella". Olkkari on rauhotettu vaan siksi, että on oltava joku paikka mihin ei koirat pääse, jos esim tulee yövieraita jotka nukkuu lattiapedeillä tms ja siksikin että kissa nukkuu yöt aika usein olkkarissa ( ellei ole hilautunut saunalle). Meillä ei ole ovia olkkariin vaan oviaukot ja niissä siis koiraportit. Kissa kulkee niistä kätevästi yli.... Jos mä meen olkkariin, koirat asettuu portin taakse makailemaan, kuonot koira-aidan välissä pitkällään. Jonkun ajan kuluttua hipsivät matkoihinsa. Jos portti jää auki, koirat istuu kököttää ja tuijottaa että mitäs nyt, mut eivät tuu sinne ilman lupaa. Ja jos tulevatkin niin hiipivät sohvan tai pöydän alle makailemaan.
Nää kyllä siirtyy komentamalla kauemmas. Yleensä vaan meinaan tallata päälle ennenkuin tajuan että piti taas huikkasta että "menkääs matkoihinne siitä". Ihan kivoja noi tuossa on mutta joskus pelottaa että satutan koiraa ja tallaan pahasti päälle, tai sitten kaadun itse. Toistaseks on vältytty onnettomuuksilta. Koirat ei tunnu tajuavan pysyä kauempana vaikka häntäkarvat jää alle.
Ja pieniä seurakoiria ovat. Cotoneita
