KOIRALLISET!! Miten koira on suhtautunut vauvaan? Miten olette totuttaneet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kun vauva tuli alasti, laitoin vauvan lattialle pelkässä vaipassa (viltin päälle toki) ja menin itse viereen ja kutsuin koiran tutkimaan. Varsinkin esikoista tutki hyvinkin tarkkaan, ja otti sen jälkeen vauvan ihan perheenjäsenenä.
 
Meidän pieni ihminen oli yhdelle tutulle perheelle vähän kuin mallina siitä, että tällainen on tulossa. Eli kävimme odotusaikana heillä aika usein kylässä, ulkoilutimme koiraa ratasajelun aikana ja kaikella tapaa koira yritti tottua vauvaan.
 
Kun tultiin vauvan kanssa kotiin, koirat oli ihan innoissaan, käyttäytyi kun olisi saamassa uuden lelun. :) Mutta siis tosi tosi rauhallisesti tulivat luokse, ei koskeneet, vähän kaukaa haistelivat. Ihan oikeastaan vaistomaisesti oloivat tosi varovaisia. Mua pelotti tosi paljon, miten siinä käy, kun meiän koirat on vähän sellasia hulivilejä, mutta aivan mahtavasti suhtautu, eikä oo tarvinnu pelätä yhtään.
 
Meillä koira tiesi kauan ennen lapsen syntymää, että vauva on tulossa. tiesi vain jostain. Käytös oli niin erilaista kuin normaalisti.
Kun mies toi sairaalasta vauvantuoksuisen rätin kotiin, koira nuuhkaisi sitä velvollisuudentuntoisesti ja ilmeellään kertoi, että mitäs tuossa, tiedän tuon jo.

Kun tultiin kotiin, laitoin vauvan kaukalossa lattialle ja jalkopäässä oli koiralle mieleinen nami. Koira kävi sen nätisti hakemassa ja siitä lähtien ovat olleet erottamattomat.

Paremmin se meni kuin olin kuvitellutkaan. Koira oli kuitenkin jo 5 v uros ja ollut siihen saakka "ainokainen". Hienosti se menee, jos koira tietää paikkansa laumassa. Fiksu koira kyllä ymmärtää, että elinvoimainen lauma lisääntyy.
 
Sisko toi sairaalasta vauvanhajuisen rätin jota koirat sai tutkia muutaman päivän, oltiin siis viisi päivää sairaalassa. Kotiintullessa laitoin turvakaukalon lattialle ja koirat sai käydä nuuskimassa, siinä se.
 
meillä kaks belgiä, kotiintulopäivänä ovat saaneet käydä vauvan nuuhkimassa läpi ja sen jälkeen eivät ole olleet juuri kiinnostuneita. sitten kun esikoinen lähti liikkeelle, kiinnostuivat uudestaan ja kaikki on mennyt tosi hyvin. onneksi!
 
Koirat on saaneet nuuskia vauvan heti kotiin tultuaan, kun vauva on ollut turvakaukalossa.

2 ensimmäistä päivää koirat seurasivat vauvaa kuin hai laivaa ja tuo synnyttänyt narttu rupesi aina itkemään ja juoksemaan minun ja vauvan väliä, kun vauva vaikka sängyssään heräsi ja alkoi itkemään.

Kolmantena päivänä vauva oli jo "nähty" eikä siinä enää ollut mitään ihmeellistä koirien mielestä.
 
Meillä tyttö nyt 10kk. Kun neiti oli syntynyt ja olin hänen kanssaan vielä synnärillä, niin isäntä toi "rievun" sieltä kotiin, jossa oli vauvan tuoksua. Kun tultiin kotiin koko perhe, niin minä tulin ensimmäisenä sisälle ja koira haisteli mut läpi, sitten isäntä tuli tytön kanssa niin että tyttö oli turvakaukalossa, annettiin koiran rauhassa tutustua pakettiin meidän valvonnan alla. Muutaman päivän koira oli vähän kummissaan ja vatsakin hällä meni sekaisin, kai peöäty kun ei se tuhiseva nyytti lähtenytkään pois vaan jäi kotiin ja vei suuremman osan vielä huomiostakin:) Kaiketi hyvin on mennyt, alussa koira istui pinnasängyn vierellä ja katseli vauvaa ja "tuli ilmoittamaan" kun pieni heräsi. Nyt lähinnä painelee karkuun, kun neito konttaa vierelle ja repii karvoista. Siitä pidettiin kiinni että koira saa rauhassa tehdä tuttavuutta vauvaan, koska jos se ei saa rauhassa tutustua pieneen tai jatkuvasti kielletään vauvan lähelle meno, niin koira kokee sen kielletyksi ja negatiiviseksi asiaksi ja se ei ole lainkaan hyvä. Pitää myös huomioida koiraa aina kun vain kerkiää, jotta ei tunne itseään "hylätyksi". Meillä ainakin mennyt näillä ihan hyvin. Koiramme on tiibetinspanielin ja cotton de tulearin sekoitus, ikää hällä 3v. Kaikki koirathan reagoivat tietty eri tavoilla:)
 
Meillä koira sai tutustua hajuihin jo ennen vauvan kotiutumisa rättien avulla. Ensi kosketukset ovat kuitenkin tapahtuneet oikeastaan vasta vauvan alettua konttaamaan. Noutajamme väistää, mutta tajuaa selvästikin, että pieni ihminen on kyseessä.
 
meillä on 6v kultainen noutaja, joka tuli meille vuosi sitten.
vauva kun syntyi, se vaihtoi nukkumapaikkaansa ja nukkuu yöt vauvan sängyn vieressä. selkeästi hätääntyy jos vauva itkee, ja rauhoittuu kun näkee, että vauvakin rauhoittuu.
muuten ei pahemmin osoita mielenkiintoa vauvaa kohtaan.

Annettiin koiran heti haistella vauvaa, kun kotiuduttiin.
 
Kun tultiin sisälle ensimmäistä kertaa vauvan kanssa niin minä menin ensin yksin, koska 50 kiloa hulivili-iloa piti saada ensin tasoittumaan. Sitten tuli mies vauvan kanssa. Kuten tuossa joku kertoi niin vilkaalla koiralla oli uteliaan rauhalliset eleet vauvaa kohtaan. Laskettiin kaukalo lattialle ja annettiin haistella ja juteltiin. Sitten mies riisui vauvan ulkovaatteet ja koira tuli varovasti haistelemaan vauvan päätä vielä tarkemmin. Osasi olla rauhallinen.

Sen jälkeen ei mitään ongelmaa. Osasi varoa eikä tehnyt äkkinäisiä liikkeitä kun vauva oppi ryömimään koiran luo ja tarttui turkkiin kiinni ennenkuin kerettiin pelastamaan haukku. Tosin kerran kävi niin, että ovikello soi yllätteän kun meillä oli vieraita. Koira innostui ja nousi innolla ylö aivan vauvan vierestä ja loikkasi yli. Sen jälkeen oltiin vähän varovaisempia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peppari:
Sisko toi sairaalasta vauvanhajuisen rätin jota koirat sai tutkia muutaman päivän, oltiin siis viisi päivää sairaalassa. Kotiintullessa laitoin turvakaukalon lattialle ja koirat sai käydä nuuskimassa, siinä se.

Näin meilläkin mies toi niitä rasuja kotiin. Ja kun kotiuduin vauvan kanssa oli koira ihan innoissaan vauvasta.
 
Ai niin: se oli kans aika liikuttavaa kun koira reagoi vauvan itkuun. Tuli pesuhuoneeseen seuraamaan vaipanvaihtoa, jonne ei normaalisti astu jalallakaan suihkun pelossa. Raukka ulisi siellä tyyliin "Koettakaa nyt tajuta, että tuolla on paha olla. Etteks te nyt oikeesti osaa". Mutta lopetti senkin parissa päivässä kun vauva oli mallia koliikki ja huusi 24/7
 
Me toimittiin kuten muutkin, eli koira sai jo kun vauva oli vielä synnärillä niin haistella sen riepuja jne. Kun tultiin kotiin, sai koira rauhassa haistella ja tutustua vauvaan.
Kaikki meni hyvin, kunnes vauva hieman kasvoi :( Silloin koira muuttui agressiiviseksi niin vauvaa kun esikoistamme kohtaan. Ja käytös kaikkia lapsia kohtaan muuttui täysin.
Eipä kauan jääty katsomaan tilannetta, vaan kun molemmilla lapsilla oli hampaanjäljet kasvoissa, sai koira lähteä.
Koira siis ehti myös hyökätä uhkaavasti kohti muita lapsia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hauvau:
Ai niin: se oli kans aika liikuttavaa kun koira reagoi vauvan itkuun. Tuli pesuhuoneeseen seuraamaan vaipanvaihtoa, jonne ei normaalisti astu jalallakaan suihkun pelossa. Raukka ulisi siellä tyyliin "Koettakaa nyt tajuta, että tuolla on paha olla. Etteks te nyt oikeesti osaa". Mutta lopetti senkin parissa päivässä kun vauva oli mallia koliikki ja huusi 24/7

Meilläkin oli koira se, joka yöllä kerkes ekana vaunukopan viereen (vauva nukkui ekat 2 viikkoa siinä). Ja sit miljoonaa mun luokse tökkimään mua "tee jotain"-ilme naamallaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hauvau:
Ai niin: se oli kans aika liikuttavaa kun koira reagoi vauvan itkuun. Tuli pesuhuoneeseen seuraamaan vaipanvaihtoa, jonne ei normaalisti astu jalallakaan suihkun pelossa. Raukka ulisi siellä tyyliin "Koettakaa nyt tajuta, että tuolla on paha olla. Etteks te nyt oikeesti osaa". Mutta lopetti senkin parissa päivässä kun vauva oli mallia koliikki ja huusi 24/7

Meillä koira ulvoo vieläkin lapsen itkiessä, vaikka pojalla on ikää jo 4 v. Aika liikuttava. Monesti pojan ollessa vauva näytti siltä, että ettekö te oikeasti osaa hoitaa sitä lasta, kun se noin huutaa...Koira oli yleensä aina jossain lähistöllä katsomassa, että osataan varmasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pamppelsson:
Me toimittiin kuten muutkin, eli koira sai jo kun vauva oli vielä synnärillä niin haistella sen riepuja jne. Kun tultiin kotiin, sai koira rauhassa haistella ja tutustua vauvaan.
Kaikki meni hyvin, kunnes vauva hieman kasvoi :( Silloin koira muuttui agressiiviseksi niin vauvaa kun esikoistamme kohtaan. Ja käytös kaikkia lapsia kohtaan muuttui täysin.
Eipä kauan jääty katsomaan tilannetta, vaan kun molemmilla lapsilla oli hampaanjäljet kasvoissa, sai koira lähteä.
Koira siis ehti myös hyökätä uhkaavasti kohti muita lapsia.

Näin voi hyvin käydä eli kaikki on ok, kunnes lapsi alkaa liikkua ja kenties häiritsee koiraa unilla.

Meillä onneksi nähtiin hyvin aikaisin, että koira väistää. ja väistää nykyään kaikkia lapsia, ei jää retuutettavaksi. Antaa kyllä mielellään lasten lähestyä ja silittää, vaikkei aikuisista niin välitäkään.
 
annettiin nuuskia vauvaa turvakaukalossa. hirveän varovasti haisteli ja totesi vaarattomaksi :D ilmotti jos vauva alko itkemään, vahti ku vauva nukku ulkona, ilmotti heräämisen->ei tarvittu itkuhälytintä.

toisen lapsen kohalla kävi nuuhkasemassa ja jatko matkaa... tais tietää mitä tuleman pitää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sef:
2 ensimmäistä päivää koirat seurasivat vauvaa kuin hai laivaa ja tuo synnyttänyt narttu rupesi aina itkemään ja juoksemaan minun ja vauvan väliä, kun vauva vaikka sängyssään heräsi ja alkoi itkemään.

Mun synnyttämätön uros teki ihan samaa! :D Toisen lapsen kohdalla se jo huomasi, että se on ihan normi että niistä tulee noin paljon ääntä. :D
 
Kun tulin kotiin, näytin lapsen kantokopassa koirille. Meillä toinen koira heiman säikähti "mikä haiseva ja huutava tavara toi nyt on" ja toinen koira nuuhki vähän turhankin "rajusti" kuten tyypilisesti. Eli nenä kiinni ja hieman "tökitään" nenällä, että saisi paremman hajun.

Hyvin meni, kunnes toi toinen koira alkoi kipuilemaan ja siten tuli epävarmaksi koiran ja lapsen yhteispito. Tämä rajusti haisteleva koira on edelleenkin ja antaa lapsen tehdä lähes mitä vaan ja on vaan "nöyränä" siinä. (En toki anna silti lapsen satuttaa koiraa).
 

Yhteistyössä