koiraihmiset joilla vauva!apua!

kysmys kuuluu, miten ootte hoitanu tilanteen koiran kanssa, missä koira on ollut silloin kun ootte lähteneet laitokselle synnyttämään, ja missä silloin kun olette kotiutuneet vauvan kanssa, ja miten koira tähän on reagoinut?
olisin mycke kiitollinen vastauksista , itsellä nimittäin alle vuoden vanha ihana hellyyttävä poika-koira, sekarotuinen, pitää lapsista ja on todella hyväluontonen (mitä nyt teini-ikä päällänsä)ja olen rv33 matkalla kohti laskettua aikaa, esikoinen tulossa. tuleva arveluttaa, ettei vain joutuisi noin ihanasta koirasta luopumaan..

kiitollinen vastauksista! -mamma82- :) :flower:
 
Jos teillä rauhalline ja lapsirakas koira ni en usko että tulee hätää =) Meillä kun esikoinen synty niin koirat oli eka ulkona narun päässä ja sitten mun vanhemmat otti hoitoon kun oltiin perhehuoneessa ja kaikki 3 päivää sairaalassa...Mun mies kävi joka päivä koiria moikkaamassa ja vei vauvan hajusia rättejä niille, se kuulemma auttaa koiraa tutustumaan vauvaan tuoksun kautta??Ja sitten kun tultiin kotiin vauvan kanssa, mies haki ensin koirat ja vei kotiin ja sitten meidät ja koirat ei edes reagoineet! =) oikeastaan aika kummaamutta ne ei edes pahemmin haistelleet, itkua vähän aristivat koliikkia oli...mutta uskon et menee hyvin jos vaan muistaa huomioida koiraa jne.vähän niinku isompien sisarutenki kanssa =) älä unoha koiria =) TSEMPPIÄ!!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.01.2007 klo 18:41 vieras kirjoitti:
kysmys kuuluu, miten ootte hoitanu tilanteen koiran kanssa, missä koira on ollut silloin kun ootte lähteneet laitokselle synnyttämään, ja missä silloin kun olette kotiutuneet vauvan kanssa, ja miten koira tähän on reagoinut?
olisin mycke kiitollinen vastauksista , itsellä nimittäin alle vuoden vanha ihana hellyyttävä poika-koira, sekarotuinen, pitää lapsista ja on todella hyväluontonen (mitä nyt teini-ikä päällänsä)ja olen rv33 matkalla kohti laskettua aikaa, esikoinen tulossa. tuleva arveluttaa, ettei vain joutuisi noin ihanasta koirasta luopumaan..

kiitollinen vastauksista! -mamma82- :) :flower:
meillä kun lähimme sairaalaan niin jätimme koirat kotia vaikka olihan se räksyttäny täällä kuulemma mut naapurit lopuks ymmärsi kun mieheni kerto että tuli lähtö sairaalaan,
koiran kannattaa antaa tutustua vauvaan rauhassa kun vauva tulee kotia että se ei tunne hylätyksi tulemista!
meillä 2.w poika koira ei ollu pennusta asti kun oli meillä niin ollu lasten kans tekemisissä mut hyvin tulee toimeen niiden kans ja ei ärähä niile koskaan,
 
ka-issa
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.01.2007 klo 18:41 vieras kirjoitti:
kysmys kuuluu, miten ootte hoitanu tilanteen koiran kanssa, missä koira on ollut silloin kun ootte lähteneet laitokselle synnyttämään, ja missä silloin kun olette kotiutuneet vauvan kanssa, ja miten koira tähän on reagoinut?
olisin mycke kiitollinen vastauksista , itsellä nimittäin alle vuoden vanha ihana hellyyttävä poika-koira, sekarotuinen, pitää lapsista ja on todella hyväluontonen (mitä nyt teini-ikä päällänsä)ja olen rv33 matkalla kohti laskettua aikaa, esikoinen tulossa. tuleva arveluttaa, ettei vain joutuisi noin ihanasta koirasta luopumaan..

kiitollinen vastauksista! -mamma82- :) :flower:
Esikoista synnyttäessä meillä oli kolme koiraa ja kaikki olivat kotona. Avautumisvaihe oli pitkä ja mies kävi yön kotona nukkumassa ja koirat hoitamassa. Synnytyksen jälkeen sit mies kävi töissä ja hoiti koirat ja tuli sit sairaalaan. Toinen synnytys meni sit aika äkkiä ja koirat oli kotona jotain 6 tuntia (?). (Työaikanahan koirat on yksin reilut 8h).
Kotiin ku ollaan tultu, niin minä olen tervehtinyt koirat ensin ja mies tullut vauvan kanssa sit perässä kunhan pahin vouhotus on mennyt ohi. Sit pari viikkoo koirat on jaksaneet ihmetellä ja nuuskia pientä vauvaa (varsinkin esikoista). Silloin koirat ovat saaneet nuuskutella vauvaa niin että se on sylissä ja niin sanotusti valvotun silmän alla. Yksi koira oli aika epäilevä vauvaa kohtaan eikä oikein tuntunut tajuavan oliko se kamu vai jotain syötävää. Nuoleskeli päätä ja ihmetteli ääniä. Mutta ihan hyvin sekin sitten tottui (tämä koira on jo taivaassa nyt). Unoset vauvat ovat nukkuneet alakerrassa vaunuissa, ovat tarpeeksi korkeat ettei koirien kuonot ole koko aikaa siellä. Tai sitten nukkuivat yläkerrassa ja portti kiinni.
Ihan hyvin ne koirat sopeutuu. Jokunen viikko siinä menee, vauvat kun päästelevät niin kummia ääniä eivätkä kuitenkaan tee mitään. Sitten kun lapset kasvaa, niin kovempi homma on tuntunut olleen LASTEN kasvatus "koirasiistiksi" kuin että olisi koiria tarvinnut vahtia. Pääasia varmaan on se, ettei sitä koiraa unohda sitten ihan kokonaan kun vauva on tullut. Sitäkin täytyy jaksaa lenkittää ja hellitellä :hug:
 
Vinkkinä neuvon että kannattaa tuoda sairaalasta vauvan tuoksuisia vaatteita kotiin nuken päälle ennen kuin tuotte vauvan kotiin! Koira tottuu jo ennen vauvan tuloa hajuun! :) Siis tarkoitan vauvan tuoksuun! :D <br><br>
 
Meidän koira oli sairaalassa olon ajan hoidossa miehen siskolla ja sisko tykkäsi koirasta niin, että piti sitä vielä viikon kotiuduttuammekin. Sairaalasta koiralle vietiin vauvantuoksuinen harso (jonka koira oli raahannut kuulemma mukanaan kaikkialle...). Kotiin palattuaan hellittelimme koiraa kovasti ja sai tutustua omaan tahtiinsa vauvaan, joka taisi olla turvakaukalossa tai vaunun kopassa, ei kuien kaan ihan lattialla (kun tuo meidän koiruus on hiukan yli-innokas tutustumaan ihan kehen tahansa). Pari päivää oli semmoista vouhkaamista, koira kun tykkäsi vauvasta kovin ja olisi halunnut nuolla vauvan päästä varpaisiin. Silloin sai olla varuillaan, ettei mitään käy, vaikkei koira pahalla olisi mitään tehnyt, siitä olen varma. Isompaa numeroa vauvasta tai koirasta ei missään vaiheessa tehty. Muutaman päivän päästä koira rauhoittui ja nyt kun vauveli on jo 8 kk, ovat ylimpiä ystäviä (tai ainakin vauva haluaisi olla...). Koskaan en ole pelännyt, että koira vauvalle mitään tekisi, nyt saa kyllä pelätä vähän, ettei VAUVA satuta KOIRAA...
 
Itsellä siinä mielessä hankalahko tilanne kun asun yksin ja tulevaisuudessa siis yksin olen vauvan kanssa. Tällä hetkellä minun kanssa asustaa kaksi koiraa, joista nuorempi (ja vauhdikkaampi) joutuu valitettavasti muuttamaan pääasiallisesti toiseen huusholliin (pysyy kuitenkin perheen sisässä). Vanhempi koira jää, mutta ihan käytännön asiat minua mietityttää.

Synnärille mennessä koira (tässä vaiheessa nuorempi koira on siis jo muuttanut) joko lähtee autoon mukaan (ja menee äidilleni joka asuu samassa kaupungissa kuin synnytyssairaala on) tai sitten jää kotiin siksi aikaa että ystävä vie minut ensin laitokselle (mikäli ei joudu lanssilla menemään) ja hakee sitten koiran huomaansa jahka joutaa. Tässä hankaluuksia aiheuttaa se, että olen tätä ystävääni pyytänyt synnytykseen mukaan joten se pitää tarkemmin katsoa sitten h-hetken lähestyessä :)

Aluksi koira varmaan joutuu asustelemaan äidilläni ensimmäiset viikot kun tutustelen mukeloon ja opettelen arkeen. Vaikeutta aiheuttaisi myöskin koiran lenkittäminen, kun käsittääkseni ihan pientä vauvaa ei oikein voi viedä montaa kertaa päivässä ulos. Ja jos sattuu niin huono tuuri että on pakkasta vähänkään enemmän niin ulos ei voi pientä viedä ollenkaan. Ja yksin kun asuu niin koiran lenkittäminen käy siis mahdottomaksi.

En niinkään pelkää sitä etteikö koira ja vauva keskenään toimeen tulisi vaan sitä että miten minä tässä "pyhässä kolminaisuudessa" tulen toimimaan :LOL: Tukea on kyllä tulossa tutuilta ja ystäviltä, joten eiköhän ne lenkityksetkin järjesty, sitä vaan miettii kaikenmoista :)

Tsemppiä muille koirallisille! :)
 
Meillä on 5v. dalmisnarttu. Hauveli oli kotona kun oltiin synnyttämässä.
Jouduttiin lähtemään varhain aamulla lapsiveden menon takia. Tyttö syntyi vasta myöhään illalla.
Mies kävi hoitamassa koiraa kun synnytys ei ollut vielä käynnistynyt ja illalla kävi miehen veli vielä ulkoiluttamassa. Mies kotiutui sairaalasta yöllä. Koira ei olut moksiskaan päivän yksinolosta.

Me emme vieneet mitään rättejä tms. hauvalle. Kun tulimme kotiin sairaalasta hauveli oli tietysti iloinen kun tulin vihdoin kotiin. Se ei kuitenkaan reagoinut vauvaan mitenkään.
Ensimmäisen kuukauden ajan koira ei edes huomannut vauvaa. Ainoastaan tytön huutaessa koira alkoi vinkumaan.
Nyt tytön ollessa 3kk koira on alkanut kiinnostua. Se käy ohi mennessään haistamassa ja lipaisemassa tytteliä.
Itseäni huoletti vaunujen ja koiran kanssa kulkeminen, koska koirallamme on tapana vetää välillä. Se kuitenkin tajusi heti että vauvujen kanssa kuljetaan nätisti.

Kaikkiaan koiran ja vauvan kanssa on mennyt todella hyvin!

En usko että koira aiheuttaa ongelmia jos sen annetaan omaan tahtiin tutustua vauvaan. Tietenkin koiraa täytyy vähtia ja kieltää tarvittaessa. Koira voi tuntea vauvan uhkana, jos se ei saa olla lähelläkään uutta tulokasta.
 
Koiran kannattaa olla kotona kun vauva tulee, eli jos koiran saatte johonkin hoitoon niin koira kotiin ennen lasta. Voi laukaista muuten jonkin sortin mustasukkaisuus/ reviirinpuolustusvietin päälle, vaikka kyse olisikin vauvasta. (miettii koiran näkökulmasta: viedään pois lauman luota ja kun se pääsee takaisin on kotiin ilmestynyt jokin ihme käärö)
Ja kun koira on kerran kiltti, kannattaa heti alkuunsa antaa sen tutustua rauhassa vauvaan, ihan lattialla, vaikka niin että lapsi on sinun tai miehesi sylissä.
Ja jos ette koiraa saa hoitoon, niin ei se mene rikki vaikka muutaman päivän olisikin hieman vähemmällä lenkkeilyllä ja huomiolla. Meidän koira voi kaikesta tästä huolimatta edelleen hyvin :D
 
me jätettiin koirat kotiin ja mummo tuli niitä aamulla hoitamaan. mies toi sitten heille vauvan vaatteita haisteltavaksi mutta eivät juuri kiinnostaneet. Kun vauva tuli kotiin niin vähän haistelivat mutta se siitä. keskenään en kuitenkaan jättänyt hetkeksikään. Kun vauva sitten kasvoi ja alkoi liikkua se sai keikkua koirien päällä ja olla miten huvitti koirat ei välittäneet yhtään kun olivat saaneet "osallistua" mielin määrin, mutta tietysti koiria on eri luonteisia. Olin tavallaan helpottunut kun rottweilerillä tuli kasvain ja jouduttiin lopettamaan ennen vauvan syntymää, koska sen mustasukkaisuus arvelutti eniten. Suru oli kova mutta helpotti varmasti käytännön elämää. itse kuitenkin koirasi parhaiten tunnet. Meillä oli siis kolme alle yksi vuotiasta kun vauva syntyi ja hulinaa piisasi mutta kaikki sujui ihan hyvin
 
Meillä koira oli vanhemmillani hoidossa synnytyksen ajan. He hakivat koiran lasketun ajan tienoilla ja toivat takaisin kotiin kun olin kotiutunut vauvan kanssa. Koira oli vauvasta hirveän kiinnostunut ja alussa yhdessä tutustuttiin kaikessa rauhassa vauvaan. Nyt tyttö on kaksi vuotias ja ovat koiran kanssa kuin paita ja peppu =)
 
Meillä oli kans koira jo 4vuotta ennen ku oma lapsi syntyi. Aluksi pelkäsin ja mietin paljon raskaus aikana että miten tästä selvitään. Koira ei ollu sitä ennen paljon pienten lasten kans tekemisissä. Kaikki (äitini varsinkin) oli sitä mieltä että tämä meidän rakas koira pitää lopettaa ettei vaan satu mitään vahinkoa, mutta ei sitä pysty semmosia tekemään ku se on perheenjäsen. No poika on nyt 1,6v vanha ja tähän mennessä on kaikki menny hyvin."koputetaan puuta". Tietenki koko ajan pitää seurata eikä jättää hetkeksikään kahen varsinki ku on sisäkoira. Kun menin synnyttämään, koira oli kaverillani ja kun kotiuduttiin, isäni otti koiran kaheksi viikoksi kyläilemään. Annoin matkaan vauvan harson joka oli synnärillä että tottuis hajuun. Toivotan paljon onnea teille ja huomioikaa myös koiraa niin eiköhän kaikki mene hyvin. :flower:
 
meillä 3 v koira kun lapsi syntyi. Tykkää todella paljon lapsista. Synnytyksen käynnistyttyä mies vei koiran lähellä asuville sukulaisille josta se sitten haettiin seuraavana päivänä. Minäkin mietin ennalta tuota koiranulkoilutussysteemiä, olen lähes koko viikon yksin vauvan ja koiran kanssa kun mies on reissuhommissa. Hyvin on mennyt. Ulos lähdetään kymmeneltä ja toisen kerran siinä klo 17-18 aikoihin. Molemmat lenkit sen verran pitkiä että kolmanteen käyttöön ei ole ollut tarvetta.(aiemmin ennen lasta pääsi ulkoilemaan kolmesti päivässä.)

Koira suhtautuu vauvaan tosi hyvin, kovasti tahtoo olla mukana hoitamassa. Oli kyllä odotettavissakin kun aina on niin tykännyt lapsista. Välillä poden huonoa omaatuntoa kun koiralle ei enää riitä aikaa niin paljoa kuin ennen. Olenkin päättänyt että kun nykyisestä koirastamme aika jättää ei seuraavaa koiraa taloon tule ennen kuin lapset ovat hieman vanhempia.

Kannattaa muistaa myös dogsitterien olemassaolo. Hyvä apu esim. silloin kun olet itse kipeä tai jos vaikka on sellainen tulipalopakkanen ettet voi vauvan kanssa lähte ulos koiraa käyttämään. (Lähinnä ajattelen tapausta joissa siis vain yksi vanhempi perheessä). Tietysti voit laittaa ilmoituksen vaikka kaupan ilmoitustaululle, varmasti moni teini olisi pienestä korvauksesta valmis ulkoiluttamaan koiraa.
 
Heips! Meillä oli synnärille lähdettäessä sopimus naapureiden kanssa,että jätetään viestiä ja he ulkoiluttavat koiran....Se osio oli suunniteltu ja sujuikin ihan hyvin!

synnäriltä paluuta jännitettiin miehen kanssa armottomasti! Meillä rottweiler uros, jolla ikää kuutisen vuotta. Koira on aika jännä persoona....ei sulata vieraita ihmisiä ja lapsien kanssa ei ole hirveästi aiemmin ollut tekemisissä....

Kotiin tultuamme koira sohlasi joka paikassa ensimmäiset kolme vrk! Hyppäsi jokaiseen rasahdukseen tutkimaan, onko vauvalla kaikki kunnossa...3vrk:n kuluttua oli niin väsy, että nukkui 10h putkeen kuorsaten! :D

Nyt pojalla alkaa olla ikää 11kk ja nyt on ilmennyt ongelmia koiran kanssa!!! Ei tahtoisi sulattaa sitä, että poika saa vilkkaan aja liikkeelle lähteneenä väkisinkin enemmän huomiota! Saa nähdä miten tilanne tästä kehkeytyy!!!
 
truangel
Meillä on 1,5 vuotias käppänänarttu ja ollaan sovittu äitini kanssa niin että kun lähtö tulee,koira viedään hänelle ja jatkoa katsotaan sen mukaan onko arki vaiko viikonloppu! Luulempa että kaikki menee ihan hyvin siltä osin! vauvan kanssa kotiin tulo jännitttää, mutta eiköhän sekin mene ihan mukavasti!
 
Meillä sattu olemaan sisko kylässä kun laitokselle tuli lähtö että koirista ei tarttenu olla huolissaan.
Koirille ei tuotu vauvan vaatteita tms..
Kun sairaalasta tultiin oli koirat kovasti tervehtimässä. Vanhempi kun äkkäs (ja ilmeisesti vaistos) että nyt tuli laumaan uusi, ylempiarvoinen jäsen, loukkaantui, meni pöydän alle ja seuraavana päivänä vasta otti uudelleen kontaktia.
Nuorempi silloin 2v koira, oli hyvin kiinotunut ja halusi haistella mikä meistä oli ihan ok. Vauva kun itki niin kävi koiruus tarkistamassa onko hätää.

Nyt on sitte niin päin että koiria täytyy poitsulta suojella.. Vanhempi koira haltioissaan kun poika muokkaa ja hoitaa, eikä välitä mistään mitään, mutta nuoremmasta huomaa, että ei tykkää jos lapsi sattuu kovasti ottamaan, vaan lähtee mieluummin pois. Ja on pyrittykin antamaan nuoremmalle koiralle oma rauha ja seuraamaan ettei lapsi kovin hirveästi kimpussa ole.
Mutta hienosti on yhteiselo ensimmäisen vuoden mennyt :D
 
meillä 6v mäyris-poika oli mun isän luona hoidossa kun olin laitoksella ja sit tuli samana päivänä kotio kuin mekin sairaalasta. yllättävän hyvin on menny ja koira on hyväksyny pienen tulokkaan, mut huomion kipeä on ja pitääkin muistaa muistaa helliä myös koiraa vaikka vauva huomiota tarvitseekin enemmän....
 
Mä ootan yksin ja asun (onneksi) porukoitten seinän takana. Koira jää vanhemmille hoitoon, kun on synnytys alkaa. Ja velikin kuulemma aikoo sitä hoidella. :)

Pelottaa vaan, kun tuo on kohta 1 vuotias rasavilli. Kun on LA, niin se on vajaa 1,5 vuotta. Lapsille se on murissu, mutta ei pienimmille. On kauhean tarkka, ketkä kuuluu perheeseen ja ketkä ei. Eli meille ei niin vaan pääsekkään vieras ihminen sisälle.

Aateltiin tuossa, että äiti sitten tuo synnäriltä vauvan tuoksuisen pyyhkeen, joka pistetään ruokakupin alle. Ja kun tulen synnäriltä pois, niin menen ensin sisään ja rauhotan koiran ja annan sen tutustua vauvaan niin, että se on minun sylissä.

Toivottavasti kaikki käy hyvin.
 
Onko kellään kokemuksia pienistä, ärhäköistä roduista? Kuinka suhtautuu uuteen tulokkaaseen? Meillä vuoden ikäinen perhoskoira, käyttäytyy vaihtelevasti vieraita kohtaan, sekä on murissut pikkulapsille... Pelottaa jo nyt kuinka käy :\|
 
en jaksa lukea muiden vastauksia. Näin pikaisesti vain heitän mielipiteeeni. Mun mielestä koira on kotona odottamassa ja näkemässä kun vauva saapuu sairaalasta. Näin konkreettisesti on mukana tilanteessa ja hyväksyy uuden lauman jäsenen. Koiran koti on edelleen sen koti, ei sen tarvitse evakkoon lähteä. Näin meillä tehtiin, koira katsoi, haistoi ja pakeni ensin. Sitten haistoi uudestaan, totesi tilanteen ja alkoi vartioimaan. Koirat ovat fiksuja, niitä täytyy vaan myös kunnioittaa perheenjäsenenä.

Näin uskollista vartijaa ja ystävää lapsille ei monesta ihmisestä saa.

:heart: :heart:
 

Yhteistyössä