Koira vihoittelee vauvalle

Onkohan tilanne enää pelastettavissa.. Koiramme alkanut ärisemään, haukahteleen ja valenäykkimään vauvaamme joka ryömii lattialla. Siis silloin, jos menee lähelle koiraa. Käynyt nyt useamman kerran, enkä uskalla enää pitää samassa tilassa edes valvottuna. Tässä tilanteessa olen kyllä kädetön, miten tuota voisi enää kouluttaa pois? Kun en halua ottaa riskiäkään lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Koira on parivuotias ja pennusta saakka elänyt meillä, lapsiperheessä. Ryömivä vauva tosin on uusi tilanne hälle.

 

Oikea vastaus tähän tietenkin palstan mukaan olisi että koirasta eroon ja äkkiä. Mutta mutta.. Mä katsoisin tilannetta vielä eteenpäin, voi olla että koirasta nimenomaan on outoa vain se että vauva on alkanut liikkumaan. Meidän koira piti joskus tollasta valenäykkimistö, enään ei oo lapsesta moksiskaan. Ja siis juurikin silloin kun lapsi lähti liikkeelle.

 

Ota yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan

 

Jos pidätte koiran niin ehdoton erottaminen toisistaan ja asiantuntevaa apua. Vauva on saatava koiran yläpuolelle jos samassa talossa elävät.En kyllä tiedä pysytskö enää koiraa pitämään.

 

On se kumma kun täällä ei tunnuta ymmärtävän että on se vauvan tulo taloon koirallekki iso muutos ja stressin paikka. Heti vaan pitäs koira hyvä jos ei piikille viedä.

 

Meillä valitettavasti jouduttiin koirasta luopumaan : ( viimeinen tikki oli, kun kävi minun käteeni kiinni (ilmeisesti hieman vahingossa), kun nostin vauvan pois lattialta. Kyllä se koira itsekin tajusi siinä, että nyt tuli tehtyä jotain, mitä ei olisi pitänyt.. Onneksi omat vanhempani ottivat koiran, nyt se on elellyt sielä jo puoli vuotta tyytyväisenä, eikä ole enää vauvalle mustasukkainen, kun tulemme kylään : )

 

Koiralla ollut lisäksi ongelmana jo pidempään toisille koirille riehuminen, että muutenkaan ei ole täysin ongelmaton koira ollut. Isompiin lapsiin on kuitenkin suhtautunut aina hyvin. Vauva kun tuli niin ensin oli niinkuin olisi saamassa jonkun makoisan herkun, lipoi huulia, istu, meni maaten, anto tassua ym kun vastasyntynyt oli sylissä, se oli outoa. Sitten rauhoittui, eikä välittänyt vauvasta, kävi haisteleen rauhallisesti ym. Jonkun aikaa vauvan liikkumaan lähdön jälkeen on alkanut tämä käytös.

 

Jos pidätte koiran niin ehdoton erottaminen toisistaan ja asiantuntevaa apua. Vauva on saatava koiran yläpuolelle jos samassa talossa elävät.En kyllä tiedä pysytskö enää koiraa pitämään.

Peesi tälle. Lapsiinkin tottunut koirakin kun voi käyttäytyä arvaamattomasti.
Odottelemaan ei kannata jäädä, vaan asiantuntevaa apua on tuossa tilanteessa hankittava jos koiran haluatte pitää. Työkaverini lapsirakkaana pidetty koira puri konttaavaa lasta päähän...

 

Minkä rotuinen se koira on?

 

[QUOTE="Sadie";28898982]On se kumma kun täällä ei tunnuta ymmärtävän että on se vauvan tulo taloon koirallekki iso muutos ja stressin paikka. Heti vaan pitäs koira hyvä jos ei piikille viedä.[/QUOTE]

eihnä se mikään kumma ole. Joko tollasiin asioihin puututaan lujasti tai lemmikki lähtee. Vai eikö saa mainita että vaihtoehto sekin on joskus.

 

[QUOTE="Korri";28898985]Meillä valitettavasti jouduttiin koirasta luopumaan : ( viimeinen tikki oli, kun kävi minun käteeni kiinni (ilmeisesti hieman vahingossa), kun nostin vauvan pois lattialta. Kyllä se koira itsekin tajusi siinä, että nyt tuli tehtyä jotain, mitä ei olisi pitänyt.. Onneksi omat vanhempani ottivat koiran, nyt se on elellyt sielä jo puoli vuotta tyytyväisenä, eikä ole enää vauvalle mustasukkainen, kun tulemme kylään : )[/QUOTE]

Meilläkin muuten kerran kävi niin, että koira ja vauva makoilivat matolla, menin nostamaan vauvaa siitä niin koitti näykätä joko minua tai vauvaa! Se oli ensimmäinen agressiivinen reaktio vauvaa kohtaan.

 

[QUOTE="Sadie";28898982]On se kumma kun täällä ei tunnuta ymmärtävän että on se vauvan tulo taloon koirallekki iso muutos ja stressin paikka. Heti vaan pitäs koira hyvä jos ei piikille viedä.[/QUOTE]

Eihän tällaista ollut kukaan ehdottanut. Vaan että jos ap kokee tilanteen uhkaavaksi eikä tiedä mitä tehdä niin pyytää apua osaavalta ihmiseltä.

 

Minkä rotuinen se koira on?

Onko sillä niin väliä? Sekarotuinen.

 

eihnä se mikään kumma ole. Joko tollasiin asioihin puututaan lujasti tai lemmikki lähtee. Vai eikö saa mainita että vaihtoehto sekin on joskus.

täh? Ei oo kumma ettei ymmärretä? Okei.

 

Eihän tällaista ollut kukaan ehdottanut. Vaan että jos ap kokee tilanteen uhkaavaksi eikä tiedä mitä tehdä niin pyytää apua osaavalta ihmiseltä.

Juu ei vielä, mutta yleensä kun täällä tälläisiä aloituksia on monikin ehdottaa.

 

Annetaanko koiralle mahdollisuus mennä lepäämään lapsen ulottumattomiin esim. toiseen huoneeseen portin taakse? Onko koiralle tarpeeksi aikaa niin että sen kanssa tehdään jotain, saako tarpeeksi liikuntaa ja pureskeltavaa?
Jos mahdollisuus on päästä esim. iltaisin koiran kanssa kahdestaan ulos, niin silloin olisi hyvä harjoitella vähän tottelevaisuutta.
Koira tarvitsee myös omaa rauhaa, olisihan se itsestäkin epämukavaa jos joku olisi kokoajan perässä, monestikin kun pienet lapset tykkäävät eläimistä niin paljon että kokoajan mennään sen perässä.
Lisäksi koiralle pitäisi tehdä selväksi, ettei tuollainen käytös ole suotavaa, yrittää kiinnittää huomio muualle.

 

Ongelmakoirakouluttajalle. Sieltä löytyy apua.

 

Kyllä se on aika vahva vaihtoehto tässä tilanteessa että koira lähtee paremmille metsästysmaille. Ei siinä ole mitään pahaa vaikka niin ajatellaan, jos kyse on lapsen hengestä jopa. Kyllä oikeat koiraihmiset tämän ymmärtää, kukkahattuhihhulit on asia erikseen.

 

[QUOTE="aapee";28899005]Onko sillä niin väliä? Sekarotuinen.[/QUOTE]

On sillä sikälimikäli väliä, että onko se koira tarkoitettu paimentamiseen, laumanvartiointiin jne.. Eli mitä rotuja?

 

Mitä helvettiä on "valenäykkiminen" ja "kävi käteen kiinni vahingossa". Hälytyskellojen pitää soida, kun koira kohdistaa uhkaavaa käytöstä ja aggressioita omia perheenjäseniään kohtaan. Turha sitä on kaunistella, koira puri tai yritti purra.

Ks. http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194820400834/artikkeli/puheenaihe+onko+koira+aikapommi+lapsiperheen+kotielaimena+.html

"Vaarallisin tapaus sattui nuoressa ystäväperheessä kahdeksan kuukauden ikäiselle pojalle. Perheen koira oli arka ja hieman arvaamaton, mutta omistajat eivät osanneet epäillä sitä aggressiiviseksi. Koira ja vauva eivät saaneet olla kahdestaan, eivätkä ne olleet silläkään kertaa. Poika ryömi lattialla, koira puuhaili omiaan. Äiti käänsi hetkeksi selkänsä, kun koira kävi lapseen kiinni.

Tulos näkyy kuvassa. Haavat olivat auki luuhun asti, silmän menetys oli lähellä, hermoihin oli matkaa vain millejä. Onneksi henki säästyi, eikä pysyviä vammoja tällä kertaa tullut. Perheessä ei luonnollisesti jääty odottamaan toista kertaa. Eläinlääkäri lopetti koiran vielä samana päivänä."

 

Annetaanko koiralle mahdollisuus mennä lepäämään lapsen ulottumattomiin esim. toiseen huoneeseen portin taakse? Onko koiralle tarpeeksi aikaa niin että sen kanssa tehdään jotain, saako tarpeeksi liikuntaa ja pureskeltavaa?
Jos mahdollisuus on päästä esim. iltaisin koiran kanssa kahdestaan ulos, niin silloin olisi hyvä harjoitella vähän tottelevaisuutta.
Koira tarvitsee myös omaa rauhaa, olisihan se itsestäkin epämukavaa jos joku olisi kokoajan perässä, monestikin kun pienet lapset tykkäävät eläimistä niin paljon että kokoajan mennään sen perässä.
Lisäksi koiralle pitäisi tehdä selväksi, ettei tuollainen käytös ole suotavaa, yrittää kiinnittää huomio muualle.

Kyllä on portin takana täysin oma rauha. Saa purra ja ulkoilla, ei tässä oo kyse turhautumisesta, en usko ainakaan. Pomo se luulee olevansa, vaikka aina olen vahvistanut johtajuuttani suositelluilla teoilla.

 

[QUOTE="aapee";28899021]Kyllä se on aika vahva vaihtoehto tässä tilanteessa että koira lähtee paremmille metsästysmaille. Ei siinä ole mitään pahaa vaikka niin ajatellaan, jos kyse on lapsen hengestä jopa. Kyllä oikeat koiraihmiset tämän ymmärtää, kukkahattuhihhulit on asia erikseen.[/QUOTE]

Haha, niin sen takia että sä et viitsi paneutua asiaan, auttaa koiraa sopeutumaan ja saamaan sitä täälläkin ehdotettua ulkopuolista apua?!!

 

Niin ja itseäni suututtaa juurikin se, että heti jos on ongelmia niin annetaan se eläin pois. Ei olla yhtään valmiita käyttämään aikaa tai rahaa eläimeen, vaikka onkin siitä jopa monia satoja euroja maksettu. Kun eläimen ottaa, on velvollinen hoitamaan sitä parhaalla mahdollisella tavalla, jos ei omat rahkeet riitä niin siihen on apua saatavilla mutta valitettavasti ammattiapu ei ole ilmaista. Tämä pitäisi tiedostaa jo eläintä ottaessa, että ne kulut eivät lopu siihen eläimen kauppahintaan!

Enkä nyt tässä väitä ap:ta millään lailla, totesin muuten tähän keskusteluun tässä. Suosittelen myös ammattilaisen apua jos tuntuu ettei itsekseen onnistu Joskus voi olla, että koira ei kykene vaan sopeutumaan tilanteeseen, joten sitten ei muuta vaihtoehtoa ole kuin luopua eläimestä, mitä sitä väenvängällä stressaamaan eläintä jos ei millään onnistu.

 

Niin ja itseäni suututtaa juurikin se, että heti jos on ongelmia niin annetaan se eläin pois. Ei olla yhtään valmiita käyttämään aikaa tai rahaa eläimeen, vaikka onkin siitä jopa monia satoja euroja maksettu. Kun eläimen ottaa, on velvollinen hoitamaan sitä parhaalla mahdollisella tavalla, jos ei omat rahkeet riitä niin siihen on apua saatavilla mutta valitettavasti ammattiapu ei ole ilmaista. Tämä pitäisi tiedostaa jo eläintä ottaessa, että ne kulut eivät lopu siihen eläimen kauppahintaan!

.

Peesi!

 

No meitä ei ainakaan voi syyttää siitä, että HETI kun ongelmia ilmaantuu annetaan se pois. Taistelua on ollut tavalla tai toisella alusta lähtien, eroahdistusta, sisäsiisteysongelmia ym ja eläinlääkärillä on ravattu ties missä tutkimuksissa ja rahaa on uhrattu tonneja! Lopulta kuitenkin, kyllä lapsi on rakkaampi kuin koira.