Koira vai mies? (allergiasta)

[kumman sitä valitsisi]

ihan kuvitteellinen tilanne, mutta kun kavereiden kanssa puhuttiin tuossa siitä missä tilanteessa oltaisiin valmiita luopumaan koirista.

Jos siis lapsi osoittautuisi allergiseksi niin tietysti koirista luopuminen olisi edessä, mutta nyt jäin miettimään että entä jos se allerginen olisikin mies. Meillä ei ole viimevuosina mennyt kovin hyvin ja erostakin ollaan puhuttu. Päätettiin kuitenkin yrittää vielä ja viimeaikoina on alkanut tuntua paremmalta, alkaa jos uskoa tulevaisuuteen vaikken enää olekaan satavarma ettei eroa ikinä tulisi. Koirat ovat aina olleet elämäni, vaikea kuvitella ettei niitä olisi. Rehellisesti pakko myöntää että helpompi olisi luopua miehestä kuin koirista.

Olenko ainoa joka ajattelee näin?

 

[Maamikki]

Mikään eläin ei menisi mieheni edelle. Ja kyllä, minulla aina ollut koira.

 

[Ievaliina]

vaikka ollaankii eronpartaalla nii koira on vaan koira kuitenkin

 

[Isä -]

Lähtis emäntä kävelemään ovesta just sillä hetkellä, jos kuulisin että joku eläin on mua tärkeämpi |O

 

[Klonkku]

Mikään ei voita mun miestä - ikinä :heart:

 

[Scindapsus]

No jos menis huonosti muutenki ja ero ois melko varmasti edessä, niin valitsisin koirat. Ja tiedän, että mies valitsisi samalla tavalla omalla kohdallaan. Jos toinen tulisi allergiseksi, niin varmaankin yritettäisiin silti elää koirien kanssa, hyvin vaikeeta kummankaan kuvitella elävänsä ilman koiria. Mutta tietenkin, jos allergia olis niin paha, että hengenlähtö olis edessä niin koirista pitäis sit tietty luopua.

 

[Kimalle84]

mies, aina. :heart:

 

[ap]

Sitä mietinkin että mikä on parisuhteen tilanne kun huomaa ajattelevansa näin.

Jokatapauksessa koirat ovat siis ystäviäni, perheenjäseniäni, harrastus ja välillä työkumppaneitani. Kai ajattelu olisi erilaista jos suhteessa olisi kaikki kunnossa. Yritänkin miettiä muutaman vuoden takaista tilannetta, miten olisin silloin vastannut.

Kuitenkin tuolloin mies teki jotain mikä loukkasi minua suuresti ja enkä itsekään varmasti ollut paras mahdollinen puoliso. Noiden juttujen käsittely on kestänyt kauan ja vaikka nyt siis halutaan jatkaa yhdessä ja rakastetaan toisiamme, en ehkä kuitenkaan ole ihan varma ettei hän ikinä tulisi minua pettämään. Koiristani tiedän ettei ne tekisi sitä. Kamalalta tuntuu ajatus että luopuisin koirista ja joku vuosi myöhemmin erottaisiin miehen kanssa!

 

[HyacinthBucket]

Minä en ikinä luopuisi miehestä... siinä minulle on vahtikoiraa ja villieläintä samassa paketissa. Ja jälkiäkin saa siivoja, rapsuttaa ja syöttää. Mies sentään käy töissä välillä ja tuo rahaa taloon :heart:

 

[hösö]

Jos mies allerginen olis niin kyllä luopuisin eläimestä vaikkei se ehkä helppoo olis jos eläimiä aina ollu. Se riippuu monesta asiasta sitten jos huonosti menee liitossa niin vähän puntaroisin niitä asioita sitten.

Mutta mulla oli aikoinaan tilanne että sillonen ukko ei suvainnu mun koiraa, ei siis ollu allerginen vaan ei tykänny koirista niin sano jompi kumpi lähtee, hän tai koira :kieh: ukko lähti eikä tarvinnu hetkeekään miettiä.

oikeestaan tähän mitenkään liittyny mutta tulipahan kerrottua

 

[koiranomistaja]

Vaikka on aina ollut koiria, silti niiden merkitys elämässä voi olla ihan erilainen. Mullakin on aina ollut koira, ihan varhaislapsuudesta asti, mutta mulle se on vain lemmikki. tietty surku jos siitä joutuisi luopumaan mutta mies ensin eikä koirattomuus kuitenkaan niin hirveästi muuttaisi meidän elämää.

Siskolla on sama lapsuudenkokemus mutta hänestä on tullut koiraihminen henkeen ja vereen. Harrastaa ja kilpailee koirien kanssa, on teettänyt pari pentuettakin. Oikeastaan heidän perheen elämä pyörii pitkälti koirien ja koiraharrastusten ympärillä. Jos he joutuisivat luopumaan koirista niin se olisi järisyttävä muutos, ihan kuin oleellinen osa siskosta jäisi pois. En tiedä kumman hän valitsisi, mutta tarkoitin vain että toisille koirat ovat oleellisempi osa elämää kuin toisille.

 

[saara]

Mies, ehdottomasti. Siis luopuisin koirasta.