Koira murisee vauvalle

[QUOTE="vieras";26403277]Meillä 9,5v tiibetinspanieli joka alkoi murista vauvalle kun vauva lähti liikkeelle. Ensin murina oli sellaista varoittavaa "Älä tule lähelle"-murinaa. Nostettiin vauva aina pois. Sitten kun vauva alkoi konttaamaan, koira ensin pelkäsi vauvaa ja lähti karkuun. Ei mennyt kauaa kun koira alkoi leikkiä vauvan kanssa. Ikinä ei ole purrut, näykkäissyt tai edes hampaita vilauttanut muristessaan.

Teilläkin koira on varmaan hämillään ja ehkä peloissaankin kun vauva liikkuu. Kunnioittakaa myös koiraa ja pitäkää huoli että saa olla rauhassa halutessaan. Uskon että koira tottuu äkkiä vauvaan. Hetkeksikään ei kannata kuitenkaan jättää koiraa ja vauvaa kahdestaan, koira kun voi peloissaan olla aika arvaamaton. Kannattaa odottaa että tilanne rauhoittuu. Ja huomioikaa myös koiraa! Voitte myös tutustuttaa koiran vauvaan ja rauhoitella.

Me opetettiin vauva silittämään koiraa ja kissaa ja vauva oli innoissaan. Nykyään kissa tulee kerjäämään silityksiä ja koira tykkää leikkiä vauvan kanssa.

Kyllä eläimet tottuu vauvoihin, eikä aina tarvii olla ensimmäisenä luopumassa eläimestä! Se on perheenjäsen![/QUOTE]

AP kertoi, että koira on murissut pitkään jo isommillekin lapsille ja näille vielä enemmän. Miten luulet käyvän kun lapsi kasvaa? Kaikki koirat ei vaan totu pitämään lapsista, ei kaikki ihmisetkään pidä! Ja 7-vuotiaalta koiralta ON kuitenkin AIKA paljon vaadittu tottua lapsiin enää.

Lisäksi AP:n mies ei ole tarpeeksi sitoutunut koiran koulutukseen ja ehkä häneltä ei löydy luonnettakaan kovapäisen koiran kouluttamiseen, vaikka tekisivätkin jonkun suunnitelman miten toimia. Koirahan pompottaa omistajiaankin, ottaa käsistä kiinni ja murisee jne. Ei tuolla koiralla nyt alkuunkaan ole hyvät oltavat kun katsoo sitä mikä asema koiralla on perheessä. Ja koira stressaa koko ajan siitä lapsestakin, JA SIITÄ että se on päästetty nousemaan perheen johtajan asemaan.
Pelkät teot ihmisen johtajuuden säilyttämiseksi eivät riitä, voi sitä vaikka mitä yrittää mutta koira kyllä aistii onko tuossa ihmisessä oikeasti johtajaa sille.

Kyllähän se uuteen kotiin vaihtaminen stressaa, mutta todennäköisesti se olisi PALJON helpompi tie tuolle koiralle kuin se että omistajat yrittäisivät aikalailla turhaan päästä koiran yläpuolelle ja sitten vielä totuttaa sitä pieniin lapsiin.

 

Koiran kannalta olisi paras etsiä aikuinen koti jossa ei ole lapsia, tottahan se aiheuttaisi aluksi stressiä koiralle mutta kyllä tuon ikäinen koira tottuu uuteen kotiin, koirilla ei ole ajantajua eivätkä ne murehdi tai kanna katkeruutta. Koira ei ilmeisesti vain pidä lapsista eikä viihdy kodissa jossa niitä on joten minun mielestäni se pahin vaihtoehto on pitää koira paikassa jossa sillä on kamala stressi. tulipa monta koira sanaa

 

Luovu koirasta.

Entäs sitten kun lapsi alkaa liikkua enemmän? Puolivuotias on vielä suht helppo pitää paikallaan tyytyväisenä, mutta entäs kun lapsi on vaikka 1v`?

 

Meidän ensimmäisellä koiralla meni useita kuukausia oppia suhtautumaan uuteen ihmiseen talossa. Tietty ihan pikkupikkuvauva-aikana koira oli välinpitämätön, mutta alkoi sitten ahdistua, kun poika lähti liikkeelle.
Jouduin pitämään useita kuukausia koiraa portin toisella puolella, toisessa huoneessa. Lopulta koira alkoi suhtautua sopivan välinpitämättömästi lasta kohtaan, että uskalsin antaa sen oleilla vapaasti talossamme.
Toisen lapsen tullessa liikkumaikään, tuli taas samat väännöt koiran kanssa ja siinä vaiheessa tutkin, että sen on parempi olla muualla.

 

Koira pois sieltä.

 

Mieti tarkkaan kumpi on sinulle tärkeämpi. Onko se vanha koira vai vauva? Et voi saada molempia. Toivottavsti vauvasi on sinulle tärkeämpi.

 

Pistäisin koiran ja vähän äkkiä muualle ettei kohta taas tarvis lukea lehdestä ikäviä uutisia!

 

...niin tietysti se purema. Kun sitä ei sitten saa enää peruttua. Toisaalta koira ei ole ikinä purrut, vaikka on muutaman kerran hyökyttänyt perheemme toisen koiran maan rakoon (joka on isompi ja kiltti kuin lammas) ja ottanut suuhun jommankumman minun tai puolisoni käden, jos muristessa on koiraa siirretty.

Kuulostaa pahalta kirjoitettuna...ehkä yritän vain olla näkemättä koiraa sellaisena riskinä kuin se on, koska koira on minulle rakas JA koen huonoa omatuntoa, koska lopetutin juuri puoli vuotta sitten 6-vuotiaan kissamme, joka ei ikinä oppinut sisäsiistiksi? Olenko juuri niitä ihmisiä, jotka hankkivat lapsen ja vievät sen jälkeen kaikki perheen lemmikit jonossa piikille?!?:/

Minusta sinulla on kyllä nyt mennyt pahasti asiat sekaisin, kun annat lemmikkisi tehdä tuollaista. Lemmikki EI ole ihminen vaan eläin, ja ihan siitä syystä lemmikkiä ei koskaan pitäisi inhimillistää liikaa. Koirasi ei ajattele, että "lapsi on emännälleni rakas, joten en voi purra häntä". Koira näkee lapsen laumaan tunkevana uutena jäsenenä, jota johtaja (=sinä) antaa kyörätä. Ja koska sallit sen (annat koiran murista, koira on ottanut kätesi suuhun jne.), ei ole liian pitkä matka hyökkäykselle.

Etsi lemmikillesi uusi koti, ja pian! Siihen asti pidä lapsi ja koira visusti erillään. Ei ole hyväksi koiran mielenterveydelle, että se on jatkuvasti stressaantunut. Sitähän se nimenomaan on kaiken kertomasti huomioiden. Lisäksi on silkkaa typeryyttä olettaa, että koira sopeutuisi kuin ihmeen kaupalla lapseen, jos kerran koira on aina suhtautunut vihamielisesti ihmisiin. Lisäksi tilanne on lapsellesi sekä vaarallinen, että stressaava. Mieti itse, jos sinun pitäisi jatkuvasti elää sinuun vihamielisesti suhtautuvan, aggressiivisen perheenjäsenen kanssa?

Koirasi voi löytää hyvän kodin, jossa on riittävän voimakasluonteinen, koirien kasvatuksesta riittävästi tietävä ihminen, jolla ei ole lapsia ja joka aktivoi koiraa riittävästi. Ei se ole vanha vielä, eikä kannata myöskään inhimillistää liikaa sitä kodin vaihtoa eläimen kannalta. Eläinlääkäri sanoi minulle, että hän on nähnyt paljon kodinvaihtajia, ja lähes kaikki (huom paino sanalla lähes) tapaukset menevät paljon paremmin kuin omistaja olisi ikinä kuvitellut.

 

Lisäksi on silkkaa typeryyttä olettaa, että koira sopeutuisi kuin ihmeen kaupalla lapseen, jos kerran koira on aina suhtautunut vihamielisesti ihmisiin.

Siis tuossa piti lukea "suhtautunut vihamielisesti lapsiin".

 

Näin mä kysyin itseltäni kun sakemannimme alkoi toisen lapsen jälkeen murisemaan eskoiselle (2v). Asiaa pohdittiin vähän joka suunnalta, mutta sitten kun koira hyökkäsi lapsen kimppuun niin asia oli aika selvä. Luojalle kiitos olin itse puolen metrin päässä ja koira keskeytti hyökkäyksen huutooni eikä lapselle käynyt kuinkaan. Ja meillä koira oli koulutettu ja todella tiukassa kurissa.

Koira oli aina eri tilassa kuin lapsi kunnes koiralle (6v) löytyi uusi koti. Koira oli 2 päivää itkenyt ja sen jälkeen elellyt normaalisti. 8 kuukauden jälkeen kävivät koiraa näyttämässä ja kun uudet omistajat alkoivat tehdä lähtöä niin ei koira miettinyt yhtään kumpien jaloissa pyöri ja kenen autoon hyppäsi.

Turhaan ihmiset pelkäävät kodinvaihtamista, koira stressaa ehkä viikon ja sen jälkeen sen elämä on taas okei. Itte sitä miettii pidempään ja pohtii missä meni vikaan. Mut kannattaa tehdä päätöksiä ennen kuin koira käy kiinni ja viestejäsi luettuani, ei tuo koira mikään kovin luotettava yksilö ole jos se teillekin murisee.

 

Meillä koira ei tykännyt lapsista ennen. Se murisi ja ärähteli vieraiden lapsille ja omalle vauvalle murisi, kun vauva oppi konttamaan. Nyt lapsi 1v 11kk ja koira antaa muokata itseään, ei murise eikä ärähtele. Päin vastoin, nuolaisee ja mielellään on lapsen seurassa.

 

Mä en katsois hetkeäkään. Enkä ymmärrä, miten koira on voinut murista miehellessikin 7 vuotta. Tuo käytös olisi pitänyt kitkeä pois heti. Laittaaka koira pois, äläkä enää ota mitään elukoita, kun kerran niiden kanssa ei oikein tunnu elämä onnistuvan. Jos koira on koko ajan stressaantunut, niin mitä vaan voi tapahtua.
Koira ei taida kunnioittaa edes sinua, silä jos se niin tekisi, niin murinat loppuisi kiellostasi. Meillä ainakin koira saattaa murista esim. jollekin remonttimiehelle/ siivoojalle, mutta rauhottuu, kun sanon "lopeta vahtiminen, kaikki hyvin".

 

Pystytkö antamaan itsellesi anteeksi, jos koira puree lastasi, kenties hyvinkin vakavin seurauksin. Koira ei ole purrut vielä, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Jouduin juuri lopettamaan rakkaan 8-vuotiaan kissani, koska sen käytös alkoi olla vaarallista. Ensimmäiset 6 vuotta se oli täysin rauhallinen, sitten se alkoi hyökkäilemääni kissakaverinsa kimppuun. Lopulta se kävi myös ihmisten päälle. Odotin liian pitkään, sillä se ehti käydä tytön kimppuun. Onneksi vakavammilta seurauksilta vältyttiin fyysisesti, mutta ikuiset henkiset traumat lapsi sai.

Vaikka kissan lopetus oli minulle kova paikka, niin silti kadun sitä, etten laittanut lastani jo aiemmin etusijalle. Minun olisi pitänyt huolehtia hänen henkisestä ja fyysissestä terveydestään paremmin. Onneksi kaksi eri eläinlääkäriä puhui minulle järkeä ja ymmärsin, että kissasta on pakko luopua.

 

Meillä koira ei tykännyt lapsista ennen. Se murisi ja ärähteli vieraiden lapsille ja omalle vauvalle murisi, kun vauva oppi konttamaan. Nyt lapsi 1v 11kk ja koira antaa muokata itseään, ei murise eikä ärähtele. Päin vastoin, nuolaisee ja mielellään on lapsen seurassa.

Koira varoittaa murinalla. Olette kieltäneet sitä varoittamasta, joten se on hiljaa. Koiranne on siis tikittävä aikapommi. Joku kaunis päivä sen hermo menee lapseen ja silloin se käy kiinni varoittamatta.

 

En jaksanut kaikkia vastauksia lukea, mutta oma mielipiteeni n seuraavanlainen..
Totta kai koiralle on outoa, kun vauva on alkanut liikkua "hänen reviirillään". Murina ei välttämättä tarkoita muuta kuin että koira pelkää, jännittää, uusia tilanteita.
Se, ettei koira tykkää isommista lapsista, ei tarkoita sitä ettei koira tulisi hyväksymään vauvaa. Oman "lauman" jäsen on ihan eri asia kuin vieraat lapset.
Itse antaisin koiralle aikaa. Olkaa kärsivällisiä, älkää rangaisko koiraa jos murina johtuu pelosta. Mutta pitäkää huoli, ettei koira pääse puremaan vauvaa. Esim. voisiko koira olla toisessa huoneessa portin takana, mistä kumminkin näkisi vauvaa muttei siis pääsisi lähelle?
JOs kumminkin päädytte siihen, että koita-vauava yhdistelmä on mahdoton, yrittäkää hankkia koiralle uusi koti, ei piikille

Tsemppiä!

 

[QUOTE="Brianna";26404252]Näin mä kysyin itseltäni kun sakemannimme alkoi toisen lapsen jälkeen murisemaan eskoiselle (2v). Asiaa pohdittiin vähän joka suunnalta, mutta sitten kun koira hyökkäsi lapsen kimppuun niin asia oli aika selvä. Luojalle kiitos olin itse puolen metrin päässä ja koira keskeytti hyökkäyksen huutooni eikä lapselle käynyt kuinkaan. Ja meillä koira oli koulutettu ja todella tiukassa kurissa.
[/QUOTE]

Ehkä se syy onkin tuo liian tiukka kuri.. Suomessa koiranpito on mennyt täysin päin helvettiä: ollaan olevinaan johtajia, alistetaan koiria ihan liikaa ja tarpeettomasti, pidetään liian tiukassa kurissa.. Heti kun koira ei tottele niin kiristetään vaan hihnaa... Kyllä se vika joskus saattaa löytyä kouluttajastakin...

t. koiraharrastaja, kaksi käyttölinjaista koiraa (sakemanniuros ja rotikkauros). Eivät ole koskaan pentuaikana olleet lasten kanssa tekemisissä, mutta eivätpä vaan pure tai murise... Vaikka ovatkin helvetin vietikkäitä.

 

Me luovuimme koirasta vastaavassa tilanteessa. En voinut ottaa tunnolleni sitä, jos jotain tapahtuisi lapselle. Koiramme sai onneksi hyvän kodin.

 

Ihan luonnollista! Kertokaa koiralle, ettei ole mitään hätää, rapsuttakaa ja pitäkää tosi hyvänä. Kyllä se siitä, ellei koiranne ole joku luonnevikainen. Jos äiti on vauvapuuhissa, isä rapsuttaa koiraa.

 

Me luovuttiin rakkaasta koirastamme, koska murisi, kyräili ja näytti hampaita. Pääsi uuteen hyvään kotiin. Päivääkään en ole katunut. Lapsen henki on tärkein. Koiran murina on varoitus ja se kannattaa ottaa tosissaan, muuten voi hyökätä. Koira murisee yleensä pelosta. Yleensä tällaisissa tilanteissa koira on epävarma paikastaan laumassa. Jos omistaja pelkää koiran hyökkäävän, koira vaistoaa sen ja tilanne on entistä pahempi, noidankehä. Tällaisessa tilanteessa neuvoisin luopumaan koirasta. Teidän koira on vielä suht nuori, sillä voi olla yli tuplasti elinaikaa jäljellä. En sinuna veisi piikille, koska ei koira ole tehnyt mitään pahaa, on vain epävarma. Tarvitsee perheen, jossa ei ole lapsia ja niitä kyllä löytyy. Laita vaikka ilmoitus Apulaan. On väärin tappaa eläin turhaan, parempi antaa uusi mahdollisuus elämään. Voitte tehdä vaikka sopimuksen uuden perheen kanssa, että pääsette katsomaan koiraa joskus.

http://www.lemmikkipalstat.net/apula/koirat.htm

 

Laita sille koiralle talutushihna kaulaan, sitä se pitää koko ajan ollessaan sisälläkin. Sillä voit kontrolloida sen käytöstä.
Kun koira alkaa murista vauvalle, nykäiset hihnasta sivullepäin hyvin nopealla otteella, ja komennat tiukasti.
Jätät koiran siihen. Koiran pitää vaan oppia, mikä on väärää käytöstä. Kun se käyttäytyy hyvin, palkitset sen.

 

En jaksanut edes kaikkia vastauksia lukea, mutta täytyy ihan suoraan sanoa että jos ei ole aikaa/mielenkiintoa/jaksamista opettaa koiraa suhtautumaan vauvaan toisella tavalla, sinuna varaisin jo lopetusajan. 8v mettästyskoira ei ehkä ole se halutuin lemmikki kellekään, joten suosittelen lopettamista mieluummin kuin sitä että koira vaihtaa vanhana kotia useampaan otteeseen.

Meillä ei ole koirien kanssa ikinä ollut ongelmia lasten kanssa, tällä hetkellä kolmas lapsi tulossa ja taloudessa 5 saksanpaimenkoiraa. Koirat ja lapset ovat kasvaneet yhdessä, molemmat oppineet rajansa. Kyllä koiran täytyy saada ilmoittaa milloin sitä pelottaa ja ahdistaa, ennemmin pitäisin viallisena koiraa joka ei varoita murinalla vaan käy suoraan päälle. Lapsen täytyy oppia kuinka eläinten kanssa ollaan. Itse en ikinä ole kummempaa stressiä asiasta ottanut ja hyvin on mennyt.

 

Millaista elämää se sitten on, että jatkuvasti pitää kytätä koiraa, vahtia ettei se pääse puremaan lasta/lapsia, jatkuvasti huolehtia, että ovat eri tilassa, joku portti välissä tai koiralla hihna... Kai sitä pari viikkoa jaksaa, mutta ei kai sellainen normaalia elämää ole?!

Ihmettelen kyllä, miksi ihmiset pitävät koiria. Kammottavia otuksia ovat!

 

Me etsittiin vastaavassa tilanteessa uusi lapseton koti koirallemme, emme voineet ottaa riskiä eikä se elämä olisi koiran tai meidän ihmisten kannalta ollut kovin mukavaa, jatkuvaa kyttäämistä puolin ja toisin.

 

veisin koiran piikille, en alkais riskeeraamaan mitään. tuollainen koira voi jossain vaiheissa hyökätä

 

[QUOTE="vieras";26464840]Laita sille koiralle talutushihna kaulaan, sitä se pitää koko ajan ollessaan sisälläkin. Sillä voit kontrolloida sen käytöstä.
Kun koira alkaa murista vauvalle, nykäiset hihnasta sivullepäin hyvin nopealla otteella, ja komennat tiukasti.
Jätät koiran siihen. Koiran pitää vaan oppia, mikä on väärää käytöstä. Kun se käyttäytyy hyvin, palkitset sen.[/QUOTE]

Lopputulos on se, että koira ei enää murise kun olet lähellä tai hihna ei ole enää kaulassa. Siitä saattaa tulla salakavala piilohyökkääjä. Tsiisus mistä näitä neuvoja oikein tulee...