Itse en ottaisi tuossa vaiheessa, koska koskaan ei tiedä millaisen koiran saa. Ei voi ennakoida, onko tuleva koira lasten kanssa yhteensopiva. Tietenkin ainahan siitä voi hankkiutua eroon, jos sattuu hermoiltaan maanantaikappale, mutta hirveä suruhan siitä tulee, itselle ja koiralle.
Toisekseen koira ei ole aikuinen vielä 1-vuotiaana, hyvä jos edes parivuotiaana. Oikeasti vauva-aika ja koiran tarpeiden huomioiminen oli aika helkkarin raskasta kun oli nuori aktiivinen koira.
Lisäksi, mikäli asut kerrostalossa, ota huomioon, että jos miehesi ei ole kotona, pitää sinun ottaa vauva/lapsi mukaan joka helkkarin kusetusreissulle, mikä on mielestäni melko epäreilua lasta kohtaan aikaisin aamulla tai myöhään illalla.
Lisäksi vauva-aika olisi ollut noin ziljoona kertaa helpompaa, jos ei olisi tarvinnut koko ajan skannailla, missä koira menee. Vauvahan köllii ihan tyytyväisenä lattialla kun teet samalla kotitöitä, mutta lisääpä siihen yhtälöön suuri koira, jolla ei vielä ole yhtään järkeä päässä... :snotty:
Koskaan et tiedä onko lapsesi ja koirasi terveitä... Itselläni oli samaan aikaan pahin yövalvominen vauvan kanssa, ja koiralle puhkesi pahat allergiat. Olin oikeasti ihan rikki huolesta, ja vaikka vauva olisikin nukkunut, niin minä en.
Minulla on joka kerta huono omatunto, kun lähden lapsen kanssa pihalle ilman koiraa...
No joo, sori oon vähän negatiivinen.

Jos asut jossain maalaistalossa jossa on pihaa ja tilaa, asia on aika lailla tyystin toinen. Itselläni nuoren suuren koiran yhdistäminen lapsen vauva-aikaan ei ollut mikään paras idea, ja minun koirani sentään oli 1 v 10 kk kun vauva syntyi, ja koira on kaiken lisäksi todella ystävällinen.