Mulla on ollut espanjantuontikoira sekä virolainen "pelastettu" koira. Muutama sana molemmista. Eli espanjalainen tuli ihan kasvattajan kautta ja oli kennelissä häkissä kasvanut. Se ei ollut koskaan ollut tekemisissä perhe-elämän kanssa, joten se piti totuttaa kaikkeen kahvinkeittimen äänestä palloleikkeihin. Oppi ja sopeutui kuitenkin nopeasti. Se oli espanjassa asuessaan joutunut hietasääsken pistämäksi, joka selvisi vasta muutaman vuoden kuluttua, kun se sairastui ja kuoli leismaniaan (6v) (tauti leviää vain hietasääsken kautta). Maailman oppivaisin ja uskollisin koira!
Tämä virolainen oli joutunut kokemaan kovia ja sen kyllä huomasi kaikki kyläilijät. Jokainen tuttu sai jossain välissä hampaasta. Kauhean mustasukkainen ja oppimaton koira. Kuoli myös ennenaikaisesti, mutta syy ei koskaan selvinnyt. ONGELMAKOIRA kaikin puolin. Rikkoi ulko-ovet, karkaili, puri, murisi... Jouduin käymään lääkärissäkin sen puremien jälkeen.
Ai niin ja espanjalainen tuli meille joulukuussa, jolloin sattui niin että espanjassa oli kylmempi kuin Helsingissä.
En ottaisi uudestaan löytökoiraa, en ulkomailta. Se on sika säkissä, ei todellakaan voi tietää mitä sieltä tulee ajan myötä ilmi, en ikinä ainakaan lapsiperheeseen omiin kokemuksiin pohjautuen. Mutta kennelistä espanjasta voisin ottaa, mutta silloinkin vain tutun ja luotettavan kasvattajan kautta (suomalaisen).