Koira espanjasta?plussat ja miinukset?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harkintamyssyilijä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harkintamyssyilijä

Vieras
Onko kukaan ottanut koiraa espanjasta sen yhdistyksen kautta? Onko se ihan "turvallinen" tapa ostaa koira,varsinkin terve koira?
Mitä huonoja puolia tuossa voisi olla?
 
"Tervettä" koiraa tuskin saat, traumoja on ihan varmasti. Kodittomia koiria on kotimaassakin, miksi siis tuoda espanjan lämmöstä koiruli tänne räntäsateeseen? Itse mielummin tuen paikallisia eläinsuojelutiloja ja otan kodittomat eläimeni ihan täältä kotimaasta.
 
Noh, sen varmaan tiesitkin jo että sitä ei tiedä mitä koira on siellä joutunu kokemaan,millanen luonne (saattaa muuttua kun pääsee uuteen kotiinsa),piilevistä sairauksista ei ikinä tiedä yms...mutta nää kaikki on sellasia et niistä ei tiedä koskaan kun ottaa rescue koiran,se riski on vaan otettava. Rokotusten,kastroinnin/sterilisaation,mikrosirun pitäis kuitenkin olla kunnossa ja en oo kuullu ainakaan mitään huonoa noiden yhdistysten toiminnasta. Ainoa juttu minkä kuulin kerran et ei oltukaan saatu sitä koiraa jonka ensin halus, saivat sitten valita toisen ja tyytyväisiä olivat. :) Ja sitä en tie varmaks et laittaako ne mikrosirua.
 
harkittiin koiraa sieltä ja täytimme paperit. Yhdistys tarjosi koiria.... mutta pienen lapsen äitinä minulla meni "pupu pöksyyn" enkä arvannutkaan ottaa koiraa jolta puuttuu perimätiedot.... otimme tutulta kasvattajalta suomesta :)
 
Tuovat myös tauteja Suomeen, juuri pari päivää sitten oli uutisissa että pelkona ettei Suomalaisia marjoja voi syödä keittämättä jos tauti (en muista nimeä) pääsee leviämään.
 
Mulla on ollut espanjantuontikoira sekä virolainen "pelastettu" koira. Muutama sana molemmista. Eli espanjalainen tuli ihan kasvattajan kautta ja oli kennelissä häkissä kasvanut. Se ei ollut koskaan ollut tekemisissä perhe-elämän kanssa, joten se piti totuttaa kaikkeen kahvinkeittimen äänestä palloleikkeihin. Oppi ja sopeutui kuitenkin nopeasti. Se oli espanjassa asuessaan joutunut hietasääsken pistämäksi, joka selvisi vasta muutaman vuoden kuluttua, kun se sairastui ja kuoli leismaniaan (6v) (tauti leviää vain hietasääsken kautta). Maailman oppivaisin ja uskollisin koira!

Tämä virolainen oli joutunut kokemaan kovia ja sen kyllä huomasi kaikki kyläilijät. Jokainen tuttu sai jossain välissä hampaasta. Kauhean mustasukkainen ja oppimaton koira. Kuoli myös ennenaikaisesti, mutta syy ei koskaan selvinnyt. ONGELMAKOIRA kaikin puolin. Rikkoi ulko-ovet, karkaili, puri, murisi... Jouduin käymään lääkärissäkin sen puremien jälkeen.

Ai niin ja espanjalainen tuli meille joulukuussa, jolloin sattui niin että espanjassa oli kylmempi kuin Helsingissä.

En ottaisi uudestaan löytökoiraa, en ulkomailta. Se on sika säkissä, ei todellakaan voi tietää mitä sieltä tulee ajan myötä ilmi, en ikinä ainakaan lapsiperheeseen omiin kokemuksiin pohjautuen. Mutta kennelistä espanjasta voisin ottaa, mutta silloinkin vain tutun ja luotettavan kasvattajan kautta (suomalaisen).
 
Sekin vaikuttaa paljon koiran tulevaan sopeutumiseen,että kuinka kokenut/kokematon uus omistaja on. Tätytyy olla valmiuksia kouluttaa koira kunnolla ja se voi olla todella,todella hankalaa,täytyy olla rahaa ja halua käyttää lääkärissä jos jotain tulee ja paljon AIKAA... se ois sen koiran viimenen koti,sen ei tarvis enään ikinä vaihtaa kotia. Sentakia mä en ottais ikinä mitään rescue koiraa,sillä en ole niin varma itsestäni että osaisin kouluttaa sen koiran vaatimalla tavalla ja sit kun on lapsi vielä niin pieni... Helpompi ja järkevämpi lapsiperheeseen on ottaa pentu ja mieluiten ihan kasvattajalta taikka koti-oloista,sit jos sen saa pilalle niin voi katsoa peiliin...
 
toivottavasti vain kokeneet koiraihmiset ottaisivat tuollaisista paikoista koiria koska kyllä niissä haasteita riittää. Tuntuu ettei ihan suomalaistakaan aikuista koiraa osata kouluttaa vaan piikille joudutaan viemään. Miksi ihminen ei tunne omia rajojaan eläinten suhteen??
 
Itselläni on sekä suomalainen rotukoira että espanjalainen rescue-koira. Molemmat ovat rakkaita, mutta missään nimessä en suosittele heppoisin perustein rescue-koiran ottamista. Vaikka itse olin varautunut kaikenlaiseen niin silti alku oli yllättävän rankka ja esimerkiksi sisäsiisteyden opetteluun meni puoli vuotta. Toisaalta,olisin montaa hauskaa sattumusta köyhempi ja monia tunteitakin jäänyt kokematta ilman tätä kokemusta:) Tottakai Suomestakin löytyy kodittomia koiria, jotka eivät välttämättä tule ihan niin karuista oloista kuin monet espanjan-rescuet. Tee ihmeessä se valinta mikä on sinulle paras vaihtoehto. Se jo että harkitsee rescue-koiran ottamista kertoo että ihmisellä on suuri sydän:)
p.s. tuohon että kohta ei voi suomessa syödä marjoja kun espanjasta otetaan tänne koiria- mambo-jamboon en usko pätkääkään.. mitenkähän nämä samaiset bakteerit ei sitten liiku esim lintujen mukana.. hmm..
 
No kuule, olen myös aktiivisesti mukana myös ihan kotimaisessa eläinsuojelutoiminnassa. Nämä kaksi asiaa ei sulje toisiaan pois millään tavalla. Miksi ihmiset lentää kanarialle lomalle kun Suomessakin voi lomailla, miksi ihmiset ostaa ulkolaisia tuotteita kun on myös ihan suomalaisia tarjolla. Miksi pitää olla tollainen vastakkainasettelu ylipäätään?
 
Meillä on rescue -koira Espanjasta eikä ihanampaa, uskollisempaa ystävää olisi voinut toivoa. Se on kuitenkin sika säkissä arpa peliä, kun rescue -koiran ottaa. Mekin varauduimme ogelmiin, mutta mitään isompaa ei ole ilmennyt. Koira on onnellinen ja omistajat myös. :)
 

Yhteistyössä