Koira-asiantuntijoita paikalla?

Koirani sai mäyräkoirahalvauksen viime viikolla ja se jouduttiin lopettamaan. Nyt toinen koiramme oireilee kaverin lähtöä. Haukkuu ja ulvoo yksin ollessaan ja on olemukseltaan pelokkaan ja järkyttyneen oloinen. Hankalin oirehdinta on sisälle pissaaminen ja kakkaaminen. Miten koiraa voisi auttaa ja miten saada varsinkin tuon sisälle pissaamisen ja kakkaamisen loppumaan?

 

En ole erityisesti asiantuntija, mutta auttiasiko, jos koira saisi kovasti liikuntaa yms. aktiviteetiä, että olis tosi väsynyt fyysisesti? Siis että lenkitystä kovasti, toimintaa, perheen mukana oloa aina, kun on vähänkin mahdollista tms. Meillä tuo on auttanut valeraskauksisten narttujen oireiluihin.

 

Mukana menossa on ollut niin paljon kuin mahdollista. Lenkit on olleet normaalin pituisia, täytyykin koittaa pidentää. Kiitos vinkistä.

 

Mukana menossa on ollut niin paljon kuin mahdollista. Lenkit on olleet normaalin pituisia, täytyykin koittaa pidentää. Kiitos vinkistä.

Hups, laitoin väärän nimimerkin...

 

Meillä on aina näytetty kuollut koirakaveri sille toiselle niin ei ole ikävöinyt. Tai on mutta on tajunnut että kaveri kuoli. Tämä toki sinulla nyt jo liian myöhäinen neuvo, koirasi lienee jo haudattu. Jos ei niin näytä se kakkijalle.

 

[QUOTE="mie";30044811]Meillä on aina näytetty kuollut koirakaveri sille toiselle niin ei ole ikävöinyt. Tai on mutta on tajunnut että kaveri kuoli. Tämä toki sinulla nyt jo liian myöhäinen neuvo, koirasi lienee jo haudattu. Jos ei niin näytä se kakkijalle.[/QUOTE]

Juu ei tullut näytettyä ja myöhäistä on nyt. En tullut ajatelleeksi asiaa siinä tunnekuohussa ja omassa järkytyksessä

 

Osanotto koiraystävän menetyksen johdosta

Paljon vaan aikaa jäljellejääneelle, ja tekemistä. Ja sinuna miettisin, kun suru hellittää hieman, uuden koiran hankkimista kaveriksi - jos on tottunut aina toisen kanssa olemaan.

 

Hanki koiralle pieni aitaus. Jos se on päivisin yksin kotona, tee aitaus, johon mahtuu pissapaperi. Osta pikkukoirien sitruunapanta, se lopettaa haukkumisen.

 

Tuo uuden koiran hankkiminen kaveriksi, tuon olen myös omieni kohdalla kokeillut ja se toimii! Eli suosittelen myöskin sinulle ap uuden koiran hankintaa.

 

[QUOTE="sipsi";30044816]Osanotto koiraystävän menetyksen johdosta

Paljon vaan aikaa jäljellejääneelle, ja tekemistä. Ja sinuna miettisin, kun suru hellittää hieman, uuden koiran hankkimista kaveriksi - jos on tottunut aina toisen kanssa olemaan.[/QUOTE]

Kiitos!

Aikaa ja tekemistä pyrin järjestämään. Olen ajatellut, että uusi koira voisi toisen oloa helpottaa, mutta tämä nykyinen on iältään jo yhdeksän ja elämäntilanne on sellainen, ettei uuden koiran ottaminen tunnu järkevältä, kun vaatisi sitoutumista niin pitkäksi aikaa. Mutta tosiaan ei tuo ole koskaan ollut yksin, kun oli edesmennyttä kaveriaan nuorempi.

 

Entä jos löytäisit "aikuisen" kodinvaihtajan? Nuoremman kuitenkin, jotta arvoasetelma olisi ehkä selvempi.

Toisaalta minulta otettiin aikanaan pentu vanhan koiran kaveriksi, ja syystä, ettei jäätäisi "ilman koiraa." Vanhus oli silloin 13v, eli melkein kolme vuotta tämän uuden kaverinsa kanssa. Nuortui kuulemma silmissä.

Mutta jospa aika auttaisi. Se on vaan niin vaikeaa varmaan koiralle(kin) se kaverista luopuminen sitten.

 

Kiitos kaikille vastanneille!

Sipsi: Voisihan tuota harkita, vaikka ajatuksena onkin ollut, ettei tähän taloon enää koiria tulisi. On tuo vaan niin surkea ja hukassa yksinään

 

Hanki koiralle pieni aitaus. Jos se on päivisin yksin kotona, tee aitaus, johon mahtuu pissapaperi. Osta pikkukoirien sitruunapanta, se lopettaa haukkumisen.

Olen pitänyt koiraa nyt yhdessä huoneessa, kun olen ollut poissa. Ulostelee sinne miten sattuu eli mietin oppisiko käymään paperin päällä kuitenkaan. On myös kakannut minulta huomaamatta silloin, kun olen kotona. Sinänsä haukkuminen ei ole kovin suuri ongelma, kun naapureita ei ole lähistöllä. Tuo ulostaminen sen sijaan on tosi inhottavaa.

 

Olisiko paikalla ketään, jolla koira reagoinut samoin kaverin kuolemaan? Olisi kiva kuulla, kauanko oireilu kesti ja loppuiko itsestään ajan kanssa vai vaatiko esimerkiksi uuden koiran ottamisen.

 

Yhdes Herriotin kirjas vanha koira suri ystävänsä kuolemaa niin että elämänhalu katosi...elpyi kun sai uuden kaverin. En tiedä sitten.

 

Olisiko sulla tuttavapiirissä jollain koiraa, jonka kanssa omasi tulee hyvin juttuun? Jospa koirakaverin seura piristäisi?

Tai voisko toimia sellanen eroahdistuskoirille tarkoitettu feromonihaihdutin?

 

Suosittelisin myös sitä, että löytyisikö tuttavapiiristä koirakaveria, jonka kanssa voisi touhuta? Me aikanaan näytettiin kuollut toveri ja vaikka yksinään jäänyt oli reilun vuoden verran vanhempi ja siis aikanaan ollutkin talon ainoa koira niin kovasti suri ja elämänilo katosi. Otettiin sitten pentukoira kaveriksi juurikin ajatuksella, ettei jäätäisi ilman koiraa (ikää koiralla tuolloin reilut 14 vuotta) ja vanhus piristyi heti. Harmillisesti vain ei enää ollut seuranamme kuin muutaman kuukauden, mutta sen viimeiset kuukaudet olivat sitäkin onnellisempia.

 

Vanhempia,kotia kaipaavia koiria löytyy vaikka kuinka monia erilaisten yhdistysten ja löytöeläinkotien sivuilta.
Koirasi saa kaverin ja samalla autat antamalla kodin sitä tarvitsevalle. <3