KOIRA ASIAA

Täällä kun on myös paljon koiran omistajia, olisin kysellyt onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta.

Käytettiin koira lääkärillä lonkkien/ontumisen takia ja kuvista löytyi paha nivelrikko (koira on 10kk). Vaihtoehdoiksi lähinnä annettiin leikkaus (koiran reisiluunpään poisto) tai sitten piikille.
Onko kenenkään koiralle tehty vastaavaa leikkausta? Tässä yksi linkki minkä löysin http://www.koirakissaklinikka.fi/Default.aspx?id=361639
Millaista on koiran elämä ollut leikkauksen jälkeen?

 

Kokemusta on nivelrikkoisesta koirasta...Lääkehoito pitänyt suht koht kunnossa. Leikkaus on aina iso riski...Itse en ehkä leikkauttaisi, lähinnä kun ei ole täyttä varmuutta tuleeko kuntoon...Ja on se tosi kallista jos ei ole vakuutusta.

Mikä rotu on kyseessä?

 

Sekarotuinen koira, rotikkaa ja irlanninsetteriä on. Tuolta eläinlääkäristä sanoivat että leikkaus tulis maksamaan noin 800?, en tiedä olisko kunnallisessa paljonkin halvempi.
Meiän koira näyttää ihan hyvinvoivalta kun tehdään vaan päivän normaalit lenkit, mutta jos saa juosta ja temmeltää vapaana, niin sitten ei loppupäivästä pahemmin nouse edes ylös ja on tosi kipeä.
Millanen lääkitys teillä on ollu?

 

Meidän pienelle koiralle on tehty reisiluunpäänpoistoleikkaus kaksi kuukautta sitten, toipuminen kohtalaista, mutta pitkä matka on vielä edessä siihen, että normaalisti liikkuu. Mutta ilman muuta kannatan leikkausta, sillä kivut loppuvat ja ainakin meidän koirasta (nyt 1 v) tuli paljon iloisempi ja aktiivisempi

 

Mihin ratkaisuun päädyitte koiranne kanssa? Meillä on juuri todettu 6kk ikäisellä tällä hetkellä 25 kiloisella pennulla paha lonkkavika.

Meille annettiin vaihtoehdoiksi lonkkaproteesi molempiin jalkoihin (7000e!) tai lopetus.
Olemme nyt alkaneet etsiä vaihtoehtoja, kysellä muiden lääkäreiden mielipiteitä ja tosiaan törmättiin tuohon reisiluun pään ja kaulan poistoleikkaukseen. Sehän on tarkoitettu lähinnä pienempiä koiria varten, eikä yleensä tehdä yli 20 kiloisille. Kuitenkin löysin ennakkotapauksia, joissa leikkaus on tehty onnistuneesti jopa jättiroduille. Missä kävitte lääkärissä ja kuka teille suoriltaan suositteli kys. leikkausta?
Tässäkin tapauksessa kyseessä kuitenkin suurikokoinen koira. Jos päädyitte leikkaukseen, haluaisitko kertoa hieman lisää itse leikkauksesta sekä toipumisprosessista? Kuntoutushan leikkauksessa on hyvin pitkä ja raskas, vaatii todella suurta panostusta ja sinnikkyyttä omistajalta (ja tietysti koiraltakin).

Meillä hyvin suurella todennäköisyydellä on em. leikkaus edessä. Koira on nuori, elämänjanoinen ja iloinen pentu, en aio näin helpolla luovuttaa. Lonkkaproteeseihin ei ole varaa, mutta reisiluun pään/kaulan poistoleikkaus maksaa käsittääkseni max. 1000e /jalka.

 

Meillä on reisiluunpään poisto tehty Fieldspanielille kohta kaksi vuotta sitten, kyse on pienikokoisesta urosfieldistä, painaa nyt täysikasvuisena vajaa 20kg. Koira oli leikkauksen aikaan 10 kk:n ikäinen. Leikkaus onnistui hyvin, fysioterapeutilla käytiin puolisen vuotta leikkauksen jälkeen, aluksi kerran viikossa ja loppua kohti käyntitiheyttä harvennettiin. Fysioterapeutilta saatiin vinkkejä kotikuntoutusta varten, hierontaa, vesijuoksua ja laserhoitoa. Erittäin tehokas lihasten kehittäjä oli jalkapainona käytetty n. sormipariston painoinen kivi ns. hiusdonitsin sisällä. Tällä hetkellä koira voi hyvin, muutaman kerran jalka on kipeytynyt, kun koira on oikein kovasti juossut ja tehnyt äkkikäännöksen. Muutaman päivän kipulääkekuurilla kuitenkin asettunut. Jalkaa on hyvä venytellä säännöllisesti.

 

Mekin päädyimme reisiluunpään poistoleikkaukseen (Mevet/ Perl Axelson, toisesta eläinlääkäristä saimme ensin koiralle lopetustuomion) ja liitän nyt tänne "päiväkirjan", jota kirjoitin leikkauksen jälkeen. Sitä nimittäin olisin itse kaivannut ennen leikkausta. C on sekarotuinen (mm. saksanpaimenkoira, leonberg), 30 kiloinen koira, jolle leikkaus tehtiin 8 kuukauden ikäisenä. Paha lonkkavika havaittiin 5 kuukauden ikäisenä.
Lopputulokseen olemme olleet erittäin tyytyväisiä.

"FHO-leikkauksen jälkeen

1. pvä-1 viikko
Opetellaan liikkuminen liinan avulla, takajaloille ei ollenkaan painoa. Liikkuminen vain pakolliset tarpeilla käynnit. Käy ensimmäisen kerran tarpeillaan vasta n. 12 tuntia leikkauksesta. Korkea kipulääkeannostus+morfiinilaastari, jatkuva seuranta. Koira on kipeä. Cn kanssa ollaan _koko_ ajan, myös nukutaan (patjalla olohuoneen lattialla). Silitellään, hoivataan. C nukkuu paljon.

2 viikko
C jaksaa liikkua hieman enemmän, liinan kanssa liikkuminen sujuu hyvin, mennään jo aikamoista vauhtia. Edelleen kipuja, mutta ottaa jo omia askelia. Elämänilo palannut, yrittää hieman leikkiä toisen koiramme kanssa makuuasennossa tassuilla läiskimällä. Leikkaushaavojen teippien poisto sujuu huonosti. C ei anna koskea takapäähän, ei myöskään suihkuttaa. Tuntien liottamisen ja yrittämisen jälkeen luovutetaan -> seuraavana yönä C repii teipit itse pois.

3 viikko
Edelleen jatkuva seuranta. C alkaa kävelemään. Kävelee ovelle, juomaan, vaihtaa paikkaa, jaloittelee. Ulkona edelleen tuki. Aletaan harjoittelemaan yksinolemista, muutamia tunteja kerrallaan yksin. Yksin jäädessään alkaa tekemään tarpeet sisälle. Jaksaa kyllä pidättää normaalisti jos joku kotona. Koirat erotetaan keskenään ollessaan.

4 viikko
Yritetään tiputtaa kipulääkeannostusta lääkärin ohjeiden mukaan. Cn ruokahalu tipahtaa olemattomiin. Kipulääkeannostus palautetaan entiselleen, havaittavissa omituista käytöstä muutenkin, jonka myöhemmin huomasimme johtuvan juoksuista. Clle tuli siis kesken pahimman leikkauksesta toipumisen juoksut. Välillä tuntuu, että toipuminen pysähtynyt, kun alussa huomasi jokainen päivä huimaa kehitystä.

2kk
Päivittäin kolme puolen tunnin lenkkejä, koska lumet teiltä, tuki jätetty pois. Kävelee normaalisti, etenkin nopeatempoisessa vauhdissa, mutta väsyy helposti. Hitaassa kävelyssä kävely hieman kankeaa.

3kk
Kävelee normaalisti, liikkuu paljon. Jaksaa pitkiäkin lenkkejä mutta jos lenkki liian raskas, ontuu lenkin jälkeen. Kipulääkeannostusta pienennetään, ollaan välillä muutama päivä ilmankin. Leikkii toisen koiramme kanssa, on oma riiviö itsensä. Noin kolme kertaa loukkaa takajalkansa niin, että kesken lenkin/toisen koiramme kanssa leikin vinkuu hirveästi, ei pysty kävelemään lainkaan. Joka kerta mennyt kipulääkkeillä+yön yli nukkumisella kokonaan ohi, ollut seuraavana aamuna taas oma itsensä, ei tarvinnut lääkärissäkäyntiä.

4kk
Täysin toipunut koira. Juoksee, kävelee, leikkii, ui, hyppää sohvalle, itseluottamus kasvanut hirveästi. Takapäätä saa koskettaa, silittää, rapsuttaa. Antaa harjata. Käydään pitkiä metsälenkkejä, uintilenkkejä, kävellään erilaisissa maastoissa. Kipulääkkeitä ei ollenkaan. Todellinen riiviö, energiaa riittää, kiusaa toista koiraamme jatkuvasti ja leikkii paljon. Kävely ja juoksu sekä hitaassa että nopeassa vauhdissa normaalia.

8kk
Toimivat jalat. Liikkuu normaalisti, rakastaa juosta irti metsässä. Joskus suuren rasituksen jälkee ontuu, mutta menee lepäämällä ohi. Tuolloin annamme usein myös kipulääkkeen (rimadyl). Kävely on normaalia, takajalkoja tarkkaan katsoessa Cn kävellessä hidasta vauhtia, voi huomata takajalkojen asennon olevan hieman normaalia "pihdimmässä" ja hitaassa kävelyvauhdissa hihnassa ollessaan, peitsaa liikkuessaan viistoon. Em. asiat on kuitenkin ainoat, mistä lonkkavian/leikkauksen huomaa. C juoksee metsässä irtiollessaan LUJAA vaikeassakin maastossa (suo, kallioinen maasto, yms.), hyppää vaivattomasti sängylle ja esimerkiksi saunan ylimmälle lauteelle, jaksaa pitkätkin lenkit, ja kaikin puolin iloinen ja terveenoloinen koira, joka elää ihan tavallista koiranelämää "

Toivottavasti em. teksti auttaa jotakuta tekemään päätöksen leikkauksesta ja auttaa leikkauksesta toipumisvaiheessa olevan koiran omistajaa, leikkauksen jälkeinen aika ei nimittäin ollut ihan helpointa.

 

Hurjalta kuulostaa tuo leikkaus! Mutta samalla tuli surku siitä, että ei tuo leikkauksen jälkeinen toipuminen kuulostaa ollenkaan mahdolliselta kahden pienen lapsen perheessä.

Mutta kiva kuulla, että joillekin koirille tuosta leikkauksesta on ollut apua!

 

Olihan se hurjaa, mutta meillä tosiaan 30-kiloinen koira, joten toipuminen on huomattavasti vaikeampaa kuin kevyemmillä koirilla.
Lisäksi me päätimme keskittää koko elämämme koiran toipumiseen (esim. 3 viikon poissaolo töistä), mutta varmasti koira toipuu normaalinkin perhearjen sivussa, vaikka tietysti paljon erityishuomiota tarviikin. Erityisesti alussa kun ei edes kävele omatoimisesti.