vierailija
Opettaja masturboi videolla oppilaiden edessä, oppikirja kertoo, että mieskin voi synnyttää ja Elokapina esittelee kouluissa toimintaansa – mutta barokkikonsertti perutaan uskonnollisuuden takia, ihmettelee Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Kun oppikirjoissa opetetaan, että mies voi synnyttää ja sukupuolia on niin monta kuin mielikuvitus keksii, on ehkä ajanhukkaa edes kysyä, miksi uskonnollinen musiikki loukkaa, jyrähtää Sanna Ukkola. AOP
Kertomuksia koulumaailmasta.
Tuttu opettaja kertoo, kuinka koulussa kuultiin taannoin aamunavaus, jonka viesti oli selvä: tytöt ovat älykkäämpiä ja loogisempia kuin pojat, koska mieshormoni vaikeuttaa johdonmukaista ajattelua.
– Tuo ei näyttänyt häiritsevän ketään, mutta kuvitteles toisinpäin! Lööppikamaa, opettaja kirjoittaa minulle.
Kun elämänkatsomustiedon oppikirja käsitteli sukupuolten tasa-arvoa, jokaisessa esimerkissä naiset ja tytöt olivat syrjittyjä, miehet etuoikeutettuja.
– Jopa koulu kohtelee kirjan mukaan tyttöjä kaltoin – vaikka siis tytöt saavat kaikissa aineissa keskimäärin paremmat arvosanat kuin pojat, koulupudokkaat ovat pääosin poikia ja selvä enemmistö opettajista on naisia, opettajakaverini pohtii.
Toinen tuttavani kertoo, kuinka hänen yläkouluikäinen tyttärensä pohti poliitikolle kirjoittamista, sillä häntä ärsyttivät sateenkaarityöpajat, joita koulussa pidettiin. Seiskalla kaikkia oppilaita pyydettiin täyttämään lomakkeeseen heidän pronomininsa.
– Eniten häntä ärsyttää se, että teemasta puhutaan koko ajan ja sitä “mainostetaan” muutenkin kuin Pride-aikoina. Seinillä ja ilmoitustauluilla on Pride-lippuja ja erilaista sateenkaari-infoa ja Wilmassa tulee vähän väliä viestejä, että kirjastossa on jotain sateenkaarisessioita, tuttavani kertoo.
Hyvä ystävättäreni puolestaan kertoo, kuinka hänen tyttärensä koulussa vietettiin rasisminvastaista päivää. Luennoitsija oli puhunut pitkät pätkät “poc-ihmisistä” hämmästeleville koululaisille.
Lopulta joku oli uskaltautunut kysymään, että mitä ihmettä tarkoittaa poc-ihminen (person of colour).
– Kiva, että tällaisia amerikkalaisista yliopistoista lähteneitä keinotekoisia ja vieläpä englanninkielisiä lyhenteitä tuputetaan teineille ikään kuin ne olisivat virallisia suomenkielisiä termejä, ystävättäreni ihmettelee.
Kerran eräs kouluttaja oli kysynyt luokalta heteron määritelmää ja kun oppilas oli vastannut, että hetero on ihminen, joka tuntee seksuaalista vetoa vastakkaista sukupuolta kohtaan, hänelle sanottiin, että vastaus on väärä. Ei kuulemma ole vastakkaista sukupuolta, koska sukupuolia on useita.
– Lasten koulussa eivät myöskään opettajat ole enää vuosiin saaneet puhua tytöistä ja pojista, vaan aina tyttö- ja poikaoletetuista. Ja esimerkiksi vanhojentansseissa opettajat puhuvat aina “siitä, joka vie” ja “siitä, joka seuraa”, koska edes tanssin yhteydessä ei voi sanoa, että mies vie, hän kertoo.
Eräs tuttavani on tehnyt koulukirjoja ja kertoo, että hän ei saanut kirjoittaa lukion oppikirjaan naisista ja miehistä tai molemmista sukupuolista vaan piti puhua kaikista sukupuolista – ja ihmisten nimien toivottiin olevan sellaisia, että niistä ei selviä sukupuoli.
Lukiossa taas englannin tunneilla eräässä moduulissa nuorille lapioitiin ilmastosanastoa kahden kuukauden ajan. Kokonainen enkunkirja oli omistettu ilmastoasialle.
Otavan elämänkatsomustiedon oppikirjassa 7.–9.-luokkalaisille puolestaan opetettiin, että joissain maissa esimerkiksi Facebook listaa 71 erilaista vaihtoehtoa sukupuolelle.
Kirjan kuvituksena on pariskunta, jonka mieheltä näyttävä puoliso oli raskaana. “Nykyään mieskin voi synnyttää”, kuvatekstissä luki.
Kirja myös väitti, että perinteisesti on ajateltu sukupuolia olevan kaksi, mutta nykyään tästä käsityksestä on alettu irtautua; eikä biologiselle sukupuolelle ole pelkästään kahta vaihtoehtoa.
Ysiluokkalaisille taas jaettiin taannoin kirja, jonka otsikossa luki: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä.
Kun tällainen huttu leviää kouluissa eikä kukaan pane sille hanttiin, on ilmeisesti vääjäämätöntä, että hetken päästä siirrytään seksiakteihin luokan edessä.
Tuorein kohu syntyi, kun mediataiteilija Aku Meriläinen näytti Aalto-yliopiston kurssilla opiskelijoille itse kuvaamaansa pornoa, jossa hän masturboi ja työntää asioita pyllyynsä.
Muunsukupuoliseksi identifioituva Meriläinen kertoi pyrkivänsä pornollaan muuttamaan maailmaa tasa-arvoisemmaksi:
– Elämme patriarkaatissa, jossa naiset kohtaavat seksuaalista häirintää, ja se on lähestulkoon poikkeuksetta miesten tuottamaa. Se on hirveää, ja osaltaan tutkimus, jota teen, pyrkii haastamaan mieskatsetta, Meriläinen selosti Ylelle touhujaan.
Nämä sanat siis todellakin lausui mieheltä näyttävä, miehen nimeä käyttävä muunsukupuolinen Aku, joka näyttää masturbaatiotaan naisopiskelijoille. Harvoin tulee kolumnistille tilannetta, että ei oikein tiedä, mitä sanoa. Juuri nyt on sellainen hetki.
Samaan aikaan, kun kurssin vetäjä runkkaa ja työntelee esineitä peräaukkoonsa, oppikirjat kertovat, kuinka mieskin voi synnyttää, Seta järjestää kouluissa sateenkaarityöpajoja ja Elokapina käy esittelemässä oppilaille toimintaansa, koulu joutuu maksamaan korvauksia, jos oppilas kuulee uskonnollista musiikkia.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan mukaan hämeenlinnalaiskoulun uskonnoton oppilas joutui syrjityksi, kun hän kuuli koulussa uskonnollista musiikkia, eikä tästä tiedotettu huoltajille etukäteen.
Kirkkonummelainen koulu puolestaan perui opiskelijoille tarkoitetun barokkikonsertin “uskonnollisten viitteiden” takia. Uudellamaalla sijaitsevaan kouluun suunniteltu konsertti peruttiin, koska siinä piti esittää osia Händelin Messias-oratoriosta.
Ja tässä sitä ollaan: maassa, jossa barokkikonsertit ja uskonnolliset viitteet katsotaan niin vaarallisiksi, että konsertti on peruttava, mutta yliopistokurssilla objekti työntyy luennoitsijan pyllyyn, koska patriarkaatti ja miehinen katse.
Oppilaat saavat kyllä oppitunteja “poc-ihmisistä” ja siitä, kuinka monin tavoin miehet ovat sortajia, mutta erehdyksessä kuultu virsi on liikaa – siitä maksetaan hyvitystä kuin kärsimyksestä.
Tasa-arvolautakunnat valvovat kuin Orwellin romaanissa, ettei kenenkään hauras mieli altistu uskonnollisille vaikutteille, mutta samaan aikaan teineille opetetaan, kuinka monta sukupuolta he voisivat valita.
Kun oppikirjoissa opetetaan, että mies voi synnyttää ja sukupuolia on niin monta kuin mielikuvitus keksii, on ehkä ajanhukkaa edes kysyä, miksi uskonnollinen musiikki loukkaa.
Ja niin koulujen käytävillä kaikuvat aivan uudet sävelet: tieteellisen totuuden paikalla on ideologian pyhä dogmi, tasa-arvon nimissä unohtuu kokonainen sukupolvi poikia ja risti vaihtuu sujuvasti sateenkaareen.
Kun oppikirjoissa opetetaan, että mies voi synnyttää ja sukupuolia on niin monta kuin mielikuvitus keksii, on ehkä ajanhukkaa edes kysyä, miksi uskonnollinen musiikki loukkaa, jyrähtää Sanna Ukkola. AOP
Kertomuksia koulumaailmasta.
Tuttu opettaja kertoo, kuinka koulussa kuultiin taannoin aamunavaus, jonka viesti oli selvä: tytöt ovat älykkäämpiä ja loogisempia kuin pojat, koska mieshormoni vaikeuttaa johdonmukaista ajattelua.
– Tuo ei näyttänyt häiritsevän ketään, mutta kuvitteles toisinpäin! Lööppikamaa, opettaja kirjoittaa minulle.
Kun elämänkatsomustiedon oppikirja käsitteli sukupuolten tasa-arvoa, jokaisessa esimerkissä naiset ja tytöt olivat syrjittyjä, miehet etuoikeutettuja.
– Jopa koulu kohtelee kirjan mukaan tyttöjä kaltoin – vaikka siis tytöt saavat kaikissa aineissa keskimäärin paremmat arvosanat kuin pojat, koulupudokkaat ovat pääosin poikia ja selvä enemmistö opettajista on naisia, opettajakaverini pohtii.
Toinen tuttavani kertoo, kuinka hänen yläkouluikäinen tyttärensä pohti poliitikolle kirjoittamista, sillä häntä ärsyttivät sateenkaarityöpajat, joita koulussa pidettiin. Seiskalla kaikkia oppilaita pyydettiin täyttämään lomakkeeseen heidän pronomininsa.
– Eniten häntä ärsyttää se, että teemasta puhutaan koko ajan ja sitä “mainostetaan” muutenkin kuin Pride-aikoina. Seinillä ja ilmoitustauluilla on Pride-lippuja ja erilaista sateenkaari-infoa ja Wilmassa tulee vähän väliä viestejä, että kirjastossa on jotain sateenkaarisessioita, tuttavani kertoo.
Hyvä ystävättäreni puolestaan kertoo, kuinka hänen tyttärensä koulussa vietettiin rasisminvastaista päivää. Luennoitsija oli puhunut pitkät pätkät “poc-ihmisistä” hämmästeleville koululaisille.
Lopulta joku oli uskaltautunut kysymään, että mitä ihmettä tarkoittaa poc-ihminen (person of colour).
– Kiva, että tällaisia amerikkalaisista yliopistoista lähteneitä keinotekoisia ja vieläpä englanninkielisiä lyhenteitä tuputetaan teineille ikään kuin ne olisivat virallisia suomenkielisiä termejä, ystävättäreni ihmettelee.
Kerran eräs kouluttaja oli kysynyt luokalta heteron määritelmää ja kun oppilas oli vastannut, että hetero on ihminen, joka tuntee seksuaalista vetoa vastakkaista sukupuolta kohtaan, hänelle sanottiin, että vastaus on väärä. Ei kuulemma ole vastakkaista sukupuolta, koska sukupuolia on useita.
– Lasten koulussa eivät myöskään opettajat ole enää vuosiin saaneet puhua tytöistä ja pojista, vaan aina tyttö- ja poikaoletetuista. Ja esimerkiksi vanhojentansseissa opettajat puhuvat aina “siitä, joka vie” ja “siitä, joka seuraa”, koska edes tanssin yhteydessä ei voi sanoa, että mies vie, hän kertoo.
Eräs tuttavani on tehnyt koulukirjoja ja kertoo, että hän ei saanut kirjoittaa lukion oppikirjaan naisista ja miehistä tai molemmista sukupuolista vaan piti puhua kaikista sukupuolista – ja ihmisten nimien toivottiin olevan sellaisia, että niistä ei selviä sukupuoli.
Lukiossa taas englannin tunneilla eräässä moduulissa nuorille lapioitiin ilmastosanastoa kahden kuukauden ajan. Kokonainen enkunkirja oli omistettu ilmastoasialle.
Otavan elämänkatsomustiedon oppikirjassa 7.–9.-luokkalaisille puolestaan opetettiin, että joissain maissa esimerkiksi Facebook listaa 71 erilaista vaihtoehtoa sukupuolelle.
Kirjan kuvituksena on pariskunta, jonka mieheltä näyttävä puoliso oli raskaana. “Nykyään mieskin voi synnyttää”, kuvatekstissä luki.
Kirja myös väitti, että perinteisesti on ajateltu sukupuolia olevan kaksi, mutta nykyään tästä käsityksestä on alettu irtautua; eikä biologiselle sukupuolelle ole pelkästään kahta vaihtoehtoa.
Ysiluokkalaisille taas jaettiin taannoin kirja, jonka otsikossa luki: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä.
Kun tällainen huttu leviää kouluissa eikä kukaan pane sille hanttiin, on ilmeisesti vääjäämätöntä, että hetken päästä siirrytään seksiakteihin luokan edessä.
Tuorein kohu syntyi, kun mediataiteilija Aku Meriläinen näytti Aalto-yliopiston kurssilla opiskelijoille itse kuvaamaansa pornoa, jossa hän masturboi ja työntää asioita pyllyynsä.
Muunsukupuoliseksi identifioituva Meriläinen kertoi pyrkivänsä pornollaan muuttamaan maailmaa tasa-arvoisemmaksi:
– Elämme patriarkaatissa, jossa naiset kohtaavat seksuaalista häirintää, ja se on lähestulkoon poikkeuksetta miesten tuottamaa. Se on hirveää, ja osaltaan tutkimus, jota teen, pyrkii haastamaan mieskatsetta, Meriläinen selosti Ylelle touhujaan.
Nämä sanat siis todellakin lausui mieheltä näyttävä, miehen nimeä käyttävä muunsukupuolinen Aku, joka näyttää masturbaatiotaan naisopiskelijoille. Harvoin tulee kolumnistille tilannetta, että ei oikein tiedä, mitä sanoa. Juuri nyt on sellainen hetki.
Samaan aikaan, kun kurssin vetäjä runkkaa ja työntelee esineitä peräaukkoonsa, oppikirjat kertovat, kuinka mieskin voi synnyttää, Seta järjestää kouluissa sateenkaarityöpajoja ja Elokapina käy esittelemässä oppilaille toimintaansa, koulu joutuu maksamaan korvauksia, jos oppilas kuulee uskonnollista musiikkia.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan mukaan hämeenlinnalaiskoulun uskonnoton oppilas joutui syrjityksi, kun hän kuuli koulussa uskonnollista musiikkia, eikä tästä tiedotettu huoltajille etukäteen.
Kirkkonummelainen koulu puolestaan perui opiskelijoille tarkoitetun barokkikonsertin “uskonnollisten viitteiden” takia. Uudellamaalla sijaitsevaan kouluun suunniteltu konsertti peruttiin, koska siinä piti esittää osia Händelin Messias-oratoriosta.
Ja tässä sitä ollaan: maassa, jossa barokkikonsertit ja uskonnolliset viitteet katsotaan niin vaarallisiksi, että konsertti on peruttava, mutta yliopistokurssilla objekti työntyy luennoitsijan pyllyyn, koska patriarkaatti ja miehinen katse.
Oppilaat saavat kyllä oppitunteja “poc-ihmisistä” ja siitä, kuinka monin tavoin miehet ovat sortajia, mutta erehdyksessä kuultu virsi on liikaa – siitä maksetaan hyvitystä kuin kärsimyksestä.
Tasa-arvolautakunnat valvovat kuin Orwellin romaanissa, ettei kenenkään hauras mieli altistu uskonnollisille vaikutteille, mutta samaan aikaan teineille opetetaan, kuinka monta sukupuolta he voisivat valita.
Kun oppikirjoissa opetetaan, että mies voi synnyttää ja sukupuolia on niin monta kuin mielikuvitus keksii, on ehkä ajanhukkaa edes kysyä, miksi uskonnollinen musiikki loukkaa.
Ja niin koulujen käytävillä kaikuvat aivan uudet sävelet: tieteellisen totuuden paikalla on ideologian pyhä dogmi, tasa-arvon nimissä unohtuu kokonainen sukupolvi poikia ja risti vaihtuu sujuvasti sateenkaareen.
