Enkelipoikamme, esikoisemme kuoli kohtuun rv 40+5 marraskuun 7. päivänä tai sitä edellisenä, syytä ei ainakaan avauksessa löytynyt. Vielä 6.11. iltapäivällä kaikki oli ok kun käytiin synnärillä "ottamassa vauhtia" ja ennen kotiuttamista ultrasivat. Sitten kun mentiin takaisin 7.11. aamuyöllä ei enää ollutkaan mitään tehtävissä, pieni sydän ei sykkinyt enää.
Asian edessä alkaa nöyrtyä, kun saa itsensä liikkeelle ja jotain tekemistä. Ei ole koko aikaa mielessä. Mutta ne yksin- ja joutenolon hetket - jotenkin sitä kuuntelee omaa kehoaan paljon tarkemmin ja säikkyy kaikkea. Jälkitarkastus parin viikon päästä. Kaikki asiat pyörii mielessä suloisena sekamelskana, parempien hetkien jälkeen on huono omatunto siitä että enkö sure tarpeeksi.
Asian edessä alkaa nöyrtyä, kun saa itsensä liikkeelle ja jotain tekemistä. Ei ole koko aikaa mielessä. Mutta ne yksin- ja joutenolon hetket - jotenkin sitä kuuntelee omaa kehoaan paljon tarkemmin ja säikkyy kaikkea. Jälkitarkastus parin viikon päästä. Kaikki asiat pyörii mielessä suloisena sekamelskana, parempien hetkien jälkeen on huono omatunto siitä että enkö sure tarpeeksi.