hei, enkelipojan äiti.
olen kokenut kohtukuoleman muutama kuukausi sitten. lapsemme oli niin täydellinen, ja sisälle jäi niin tyhjä olo että yhteistuumin päätimme antaa pikkusisarukselle mahdollisuuden, heti kun molemmista siltä tuntuisi.
meillä on jo lapsi ja häntä emme takaisin saa, elävää sisarusta pojallemme kuitenkin toivomme, jos luoja suo.
ainoastaan kuolleen lapsen vanhempana on hyvin raskasta olla...
muutama päivä sitten tein raskaustestin joka näytti plussaa. olemme uutisesta tietenkin onnellisen innoissamme mutta samalla peloissamme, taasko tämä sama rumba alkaa? olemmeko todella valmiita tähän? entä jos tälläkin kertaa jää vain tyhjä syli.. mitäs sitten??!
raskaus on ihan alussa, joten varovaisesti tässä edetään..olen yrittänyt muistuttaa itselleni, se mitä tapahtui viimeraskaudessa oli oma juttunsa ja tämä on nyt uusi raskaus. tällä uudella tulokkaalla on kaikesta huolimatta oikeus samanlaiseen onnelliseen odotukseen ja äidinrakkauteen mitä koin esikoista odottaessa. se mitä tapahtui ei mitenkään ole uuden tulokkaan vika sati esikoisen vika ,asiat nyt vaan menivät niin ja sille ei kukaan mitään voi, kaikki tehtävä tehtiin.. vaikka aivan varmasti meille kaikille jäi asiasta jotain hampaankoloon kaivelemaan loppu iäksi.
helppo tämä raskaus ei varmasti tule olemaan, sillä peloissaan saa olla ihan siihen asti, kunnes saa elävän vauvan rinnalleen. siitä huolimatta halusimme yrittää..
haluamme pitää raskauden salassa mahdollisimman pitkään, meidän perheen omana salaisuutena. mitä se kenellekään kuuluu, teennäisen iloiset raskaudenonnittelut kadulla ja kaupassa vastaantulevilta puolitutuilta, on vähintä mitä nyt haluan.
meillä on jo yksi lapsi jota rakastamme ja vaikka hän ei luonamme olekaan on hän aina sydämmissämme... ja nyt hänelle jännityksellä odotamme sisarusta..
:hug: kaikille enkelien äideille, ja voimia luottaa tulevaan!
