Kohtukuolema, kamala asia :(

[miettinyt asiaa päivittäin]

Mä en vaan pääse tästä ahdistavasta tunteesta vaikka asia ei edes koske minua vaan yhtä tuttuani (ei edes läheinen). Tuntuu niin surulliselta ja sitten mietin että onko mulla edes oikeus surra koska asiahan on kuitenkin hyvin yksityinen. Miten muut olette käsitelleet ei niin läheisen ihmisen kohtaamaa surua. Tekisi mieli lähettää surun valittelut, mutta onko se ihan tökeröä kun ei muuten olla tekemisissä.

 

[Micosa]

En lähettelisi mitään suruvalitteluita henkilölle jonka kanssa en ole tekemisissä.

 

[har]

En lähettelisi mitään suruvalitteluita henkilölle jonka kanssa en ole tekemisissä.

Peesi. Saattaisin pahoitella jos törmättäisiin muissa merkeissä mutta en välttämättä sitäkään. Riippuu henkilöstä.

 

[aapee kiittää]

Niin itsekkin ajattelen, mutta toisaaltaan haluaisin viestittää että ovat myös meidän ajatuksissamme. Mutta ehkä parempi niin, ettei vaan loukkaa toisia tahtomattaan.

 

[Poppeliini]

Mun parhaan ystävän vauva kuoli rv 35 masuun. Hänelle lähetin surukukkia ja kortin. Itse olin silloin raskaana rv13 ja itkin ihan hillittömästi pari päivää (varmaankin raskaudella oli myös jotain vaikutusta..). Nyt kun näin kuvan vauvasta (yli vuosi tapahtuman jälkeen), ei sitä voinut muuta kuin itkeä. Jos ei olisi ollut näin läheinen ihminen, en varmasti olisi kokenut asiaa näin voimmakkaasti. Kyseessä siis ihminen joka on minulle melkein kuin sisko (oikeita sisaruksia mulla ei ole).

Ehkä joku kaunis tekstiviesti riittäisi sinun tapauksessa?

 

[hmph]

Anna asian olla. Annat vaan kaikella mahdollisella viestillä kuvan siitä, kuinka haluat vaan mässäillä toisen surulla. : /

 

["just"]

Anna asian olla. Annat vaan kaikella mahdollisella viestillä kuvan siitä, kuinka haluat vaan mässäillä toisen surulla. : /

näin! Miksi ottaa yhteyttä ihmiseen johon ei muutenkaan ole yhteydessä?

 

["aapee"]

[QUOTE="just";23104060]näin! Miksi ottaa yhteyttä ihmiseen johon ei muutenkaan ole yhteydessä?[/QUOTE]

Näin pelkäänkin että ajatellaan. En voi sille mitään että olen ihan aidosti surullinen ja en halua mässäillä toisten surulla. Mutta näinhän se on suuremman osan mielestä että mulla ei ole oikeutta surra koska kyseessä ei ole läheinen ihminen.

 

["eve"]

mun vauva on kuollut kohtuun ja olisin ollut iloinen jos olisin esim saanut tekstiviestinää suruvalittelun kauemmalta tutulta., pahempaa on olla sanomatta mitään.. se ei loukkaa että sanoo ottavansa osaa suruun.

kohtukuolema.fi on hyvä sivusto jonka meikäläiset on tehneet ohjeeksi.

 

["aapee"]

[QUOTE="eve";23104082]mun vauva on kuollut kohtuun ja olisin ollut iloinen jos olisin esim saanut tekstiviestinää suruvalittelun kauemmalta tutulta., pahempaa on olla sanomatta mitään.. se ei loukkaa että sanoo ottavansa osaa suruun.

kohtukuolema.fi on hyvä sivusto jonka meikäläiset on tehneet ohjeeksi.[/QUOTE]

Kävinkin lukemassa tuon sivuston kokonaan ja oli kyllä asiapitoinen sivusto, kiitos siitä teille. Pahoittelut että olet kokenut kohtukuoleman

 

["just"]

[QUOTE="aapee";23104079]Näin pelkäänkin että ajatellaan. En voi sille mitään että olen ihan aidosti surullinen ja en halua mässäillä toisten surulla. Mutta näinhän se on suuremman osan mielestä että mulla ei ole oikeutta surra koska kyseessä ei ole läheinen ihminen.[/QUOTE]

toki sulla on oikeus surra, mutta väkisellä tulee sellainen olo, että miksi ottaisit yhteyttä nyt, kun et muutenkaan ole yhteydessä. Eihän kukaan kiellä sua suremasta.

 

[Micosa]

[QUOTE="aapee";23104079]Näin pelkäänkin että ajatellaan. En voi sille mitään että olen ihan aidosti surullinen ja en halua mässäillä toisten surulla. Mutta näinhän se on suuremman osan mielestä että mulla ei ole oikeutta surra koska kyseessä ei ole läheinen ihminen.[/QUOTE]



Eihän sinulle kukaan sanonut ettet saa surra asiaa, vain että jättäisi suruvalittelut laittamatta.

 

[kikikii]

Olen itse kokenut kohtukuoleman ja kyllä voin sanoa, että suruvalittelut ovat paikallaan. Mielestäni voit rehellisesti kertoa, että olet kuullut tämän ikävän asian ja se koskettaa sinua syvästi ja esittää surunvalittelut.

Kohtukuoleman kokeneet kuulevat niin paljon surunsa vähättelyä (tyyliin sehän oli pelkkä keskenmeno), että jokainen surunvalittelu, jonka silloin saa tulee tarpeeseen.

Jos mietit asiaa, etkä ole vielä tehnyt niin tee se nyt.

 

["hmmm"]

Mä olisin sanonut, että älä laita, mutta jos kohtukuoleman kohdanneet taas sanovat, että osanotot ja ajatukset tuntuvat lohduttavalta, niin laittaisin viestin. Toki sellaisen hyvin hienovaraisen. Riippuu ihmisestä, miten sen ottaa.

 

[dfg]

Ei ole yhtään sama asia, mutta samanlaisten tunteitten kanssa kamppailin, kun kuulin, että tuttuni (ei läheisen) lapsi on sairastunut vakavasti. Lopulta keksin tikusta asiaa, ja kirjoitin hänelle naamakirjassa viestin, jossa sitten sivusin tuota varsinaista asiaani. Ja voin sanoa, että hän oli viestistäni ilahtunut, vaikka pelkäsin kovasti, että loukkaan, tungen liian lähelle, kun ei läheisiä olla.

Laita ihmeessä surunvalittelut, jos et vielä ole laittanut. Minusta on tosi outoa ajatella, että ne voisivat loukata!

 

["eve"]

mä vielä korostan että ehdottomasti kannattaa laittaa surunvalittelut! ne tuntui tosi lämpimälle surun alkuaikoina, ja varmasti muistin että jos tiesin että oli kuullut meidän tilanteen ja ei pahoitellut/ottanut osaa niin koin sen hyvin negatiivisena että ohitti meidän suurimman surun mitä maan päällä voi olla, oman lapsen kuolema.
taas huomaa että kuvitellaan että lapsen kuolema olisi henkilökohtainen asia, ei se ole. lapsen kuolema koskettaa laajaa piiriä eikä sitä voi väheksyä. vauvaa on odotettu ja vauva tulee aina olemaan osa tätä perhettä. kun näette ensi kerran voit rohkeasti sanoa osanoton. se ei loukkaa todellakaan.