kohtalokavereita

[särjetty sydän]

mies valehteli alku aikoina minulle ja vieläkin, monen vuoden jälkeen se satuttaa. asia on ehkä miehelle pieni, mutta minulle se on iso asia,

olen harkinnut eroa. rakastan miestäni, enkä haluaisi erottaa miestä kahdesta pienestä pojastamme, mutta itse en enää jaksa.

viikonloppuna mies oli kavereiden kanssa hiihtämässä. kaikki muut tulivat sitten pois paitsi mieheni ja siskoni. se oli kuin punainen huivi härälle ja kaikki menneet palasi mieleen.

siis se valehtelu liittyy mieheeni ja siskooni.

juoksin sitten ladulle ja onnittelin siskoani, kun pilasi avioliittomme. sisko vaan siihen et oon aina miettiny miks ylipäätään menimmee naimisiin. ja sano et minkäs hän sille voi jos mieheni oli jo alussa hänestä kiinnostunut..

niin, minkäs sisko sille voi. hankkii mieheni numeron että voi olla hänen kanssaan yhteyksissä selkäni takana.. ja mieheni.. aghr..

ja kaikki vika on minussa. että näin..

ok. jo tätä tekstiä kirjoittaessani ymmärrän, ettei meillä ole enää mieheni kanssa tulevaisuutta..

 

[ap]

unohdin mainita sen, että rakkaudesta menin naimisiin mieheni kanssa. luulin, että avioliitto saisi unohtamaan menneet. niin saikin, joskikin aikaa. ja kun lapsi syntyi, luulin, että olemme miehelleni kaikki kaikessa. toisin kävi.. nyt kun kakkonen syntyi, ei tilanne ole ainakaan parantunut.

mieheni ei enää turhaan kotona ole. viimeiset rahamme tuhlaa itseensä. ennemmin muu perhe saa nähdä nälkää. hän ei enää auta minua kotona, ei ole kyllä ennenkään ollut kehumista kotitöiden panostuksessa.

en enää kelpaa mihinkään..

mihin voi lähettää joensuussa avioeropaperit ja onko jossain pohjaa, kuinka avioeropaperit täytetään..

 

[Sanni]

Voi sinua, paljon jaksamista. En osaa kysymyksiisi vastata, mutta toivottavasti elämäsi selkeytyy, ja saat luotettavan suhteen joskus.

 

[Darwinin leski]

:hug: :hug: :hug: Vittu mutta on paska mies :|

 

[krimski]

iso hali, ja voimia! Maistraattiinhan ne paperit viedään, tiedät varmaan missä se on joensuussa?

Eikö puhuminen auta?

 

[Haleja]

En mitenkään voi ymmärtää miten siskosi voi tehdä sulle noin!
Vaikka avioliitto olis kuinka pahassa jamassa se ei mitenkään oikeuta koskemaan toisen mieheen.
Koita jaksaa.En osaa kuvitellakkaan miten pahalta sinusta tuntuu.

Toivottavasti löydät miehen joka tosissaan välittää ja kunnioittaa sinua... :hug:

 

[ap]

tuntuu, että olen tehnyt kaikkeni. ei puhuminen auta, miestä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta puhua.
itse asiassa mikään ei kiinnosta kanssani.

ja mitä siskooni tulee, sano vaan, että on oppinut virheistään. no, nyt se on vähän myöhäistä.

ja entäs, kun mieheni alkoi laihikselle. yritin parhaani mukaan kehua ja kannustaa, mutta ei miun sanat tuntunu missään. mies vaan totes et kuinkas miun laihis edistyy.
no, sisko sano vkl:nä et onpas miun mies laihtunu ni eikös mies ollu yhtä hymyä. miun kehut ei tuntunu missään siis. ja kiva kun sisko katteli kerran valokuvia ni sano et vitsi tuo siun mies on hyvännäköne ja kuinka ollakaan, taas oli mies yhtä hymyä. ja entäs ku mie sanon miehelle kuinka komea se on, ni on et no niin varmaan..

ja sisko jo alkuaikoina sano mikä namu miun mies on.. että tahtoo ite samanlaisen.. no, tais sisko voittaa tän taistelun miun miehestä kun ite en enää jaksa pitää kiinni..

ja sitä en ymmärrä, miks siskon piti ees alunperin mieheni numero metsästää, kun se oli kaiken lisäks salainen..

olo tuntuu niin paskalta..

kiitokset haleista ja kannustavista teksteistä, nyt vaan tuntuu, ettei mikään piristä tai auta!