onko kellään muilla äiteillä sellanen tunne ettei jaksa enään hoitaa kotia ja siivoilla lasten/miehen jälkejä?
meillä on 1v.tyttö ja 2v.poika sekä n. 4 viikon ikäinen vauva.
tuntuu etten jaksa enään siivoilla kun se on turhaa ja tuntuu että revitään joka suuntaa ettei oo omaa aikaa eli mies komentellee mua nyt enemmän kun vauva synty kun ennen minä määräsin kaapin paikan talossa.
mieheni käy päivällä/illalla autotallissa kun on tilaisuus ja paistamassa makkaraa kavereitten kans mutta mulla ei oo ystäviä ollenkaa (esikois pojan jälkee) ja ei oo harrastuksi kun missä välissä minä kerkeen mitään harrastaan?
vauva ei ota mieheltäni pulloo tai sitten sillä ei oo kärsivällisyyttä yrittää kunnolla kun minulta se ottaa joskus.
joten en voi käydä koiran kans ees pitkällä kävelyllä :|
tuntuu etä olen umpikujassa kun ei ossaa tehä mitään ja ei voi kotoa irtautua ja tuntuu että väsyn tytön ja pojan jakapäiväseen kiukutteluun
toinen juttu on että välillä en tiedä rakastanko miestäni ja puhun erosta kun se näyttäs tällä hetkellä niin kirkkaalta ajatuksesta että ois oma talo ja kukaan ei määrää ja illalla saan olla omissa oloissani ja kuitenki nyt olemme muuttamassa ens kuun alussa perheen kans ouluun asumaan jospa paikkakunnan vaihto piristäis mutta siinäkin on mutka matkassa kun anoppi asuu viereisessä talossa joka on sit aina kyttäämässä ja emme yleensä tulla toimeen jos näemme paljon...
milloinhan pääsisin harrastaan jotain tai irtautuun lapsista muutamaks tunniks ja pois kotoa,onhan ne joskus yötä pois mutta silloinkin olen vaan kotona kun on vauva.eihän mummutkaa pärjää vauvan kans kun ei aina ota pulloo ja eivät uskalla ees yrittää |O
meillä on 1v.tyttö ja 2v.poika sekä n. 4 viikon ikäinen vauva.
tuntuu etten jaksa enään siivoilla kun se on turhaa ja tuntuu että revitään joka suuntaa ettei oo omaa aikaa eli mies komentellee mua nyt enemmän kun vauva synty kun ennen minä määräsin kaapin paikan talossa.
mieheni käy päivällä/illalla autotallissa kun on tilaisuus ja paistamassa makkaraa kavereitten kans mutta mulla ei oo ystäviä ollenkaa (esikois pojan jälkee) ja ei oo harrastuksi kun missä välissä minä kerkeen mitään harrastaan?
vauva ei ota mieheltäni pulloo tai sitten sillä ei oo kärsivällisyyttä yrittää kunnolla kun minulta se ottaa joskus.
joten en voi käydä koiran kans ees pitkällä kävelyllä :|
tuntuu etä olen umpikujassa kun ei ossaa tehä mitään ja ei voi kotoa irtautua ja tuntuu että väsyn tytön ja pojan jakapäiväseen kiukutteluun
toinen juttu on että välillä en tiedä rakastanko miestäni ja puhun erosta kun se näyttäs tällä hetkellä niin kirkkaalta ajatuksesta että ois oma talo ja kukaan ei määrää ja illalla saan olla omissa oloissani ja kuitenki nyt olemme muuttamassa ens kuun alussa perheen kans ouluun asumaan jospa paikkakunnan vaihto piristäis mutta siinäkin on mutka matkassa kun anoppi asuu viereisessä talossa joka on sit aina kyttäämässä ja emme yleensä tulla toimeen jos näemme paljon...
milloinhan pääsisin harrastaan jotain tai irtautuun lapsista muutamaks tunniks ja pois kotoa,onhan ne joskus yötä pois mutta silloinkin olen vaan kotona kun on vauva.eihän mummutkaa pärjää vauvan kans kun ei aina ota pulloo ja eivät uskalla ees yrittää |O