Kohta 6veen uhmaako?

Hei!
Taasen meillä päivä piloilla.. kohta 6vee tyttö kayttäytyi hoidosta haettaessa tosi puupäisesti.. lelut kerätään ennenkuin lähdetään pois hoidosta mutta meijän tyttöpä ei halunnutkaan kerätä mitään ja alkoi murrottamaan. teki kaikenlaisia ilkeilyjä kun kehoitimme häntä keräämään.. On muuten aina tosi reippaasti hoidossa mutta kun äiti menee hakemaan niin kiukkuilu alkaa heti! Olin luvannut tehdä ohukaisiakin(hän kovasti pitää niistä!) kun tulemme hoidosta pois.. mutta ei!! kaadoin ohukais taikinan lavuaariin.. :ashamed: itkettiin sitten kumpikin kun hermot meni.. on todellakin niiiin jääräpää jos sille päälle haluaa. onko tämä vielä uhmaa? vai vaan hänen kovapäisyyttä.. tai jopa äidin kasvatusmoka... Olen todella loppu hänen kanssaan! riittääkö äidin rakkauskaan enää..tuntuu välillä etten tunne edes sitä enää... :ashamed: :ashamed:

 

Meillä on pari vuotta vanhempi tyttö, joka käyttäytyy noin, kun joku asia vinossa. Nyt vanhempana ehkä hiukan enemmän oppinut ymmärtämään omia tunteitaan ja joskus jopa kertoo niistä. Aiemmin tytöstä sai aina etsimällä etsiä syytä huonoon käytökseen. Muuten tyttö oli ja on aina aika tasainen, mutta joskus alkoi käyttäytyä erittäin huonosti, eikä uskonut mitään. Kun lopulta keksittiin asia (siis me keksimme miehen kanssa, ei tyttö) mikä painoi ja selvitettiin se, oli tyttö taas oma rauhallinen ja herttainen itsensä. Pikkusiskonsa on täysin eri maata, täynnä tulta ta tappuraa ja kertoo heti mikä harmittaa ja vähän ylikin . Voisin melkein väittää, että pienmpi temperamenttipakkaus on tavallaan helpompi hoidettava, vaikka onkin ajoittain ollut todella rankkaa esim. uhmaiän aikaan.

 

Hei!

Kuulostaa ihan tutulta.. Minulla on tammikuussa 6v. täyttänyt poika, jolla samankaltaisia tempauksia nykyään harva se päivä, erityisesti kun on väsynyt. Hoidossa hänellä ei ole mitään vaikeuksia, käyttäytyy täysin moitteettomasti, mutta jo heti kotimatkalla kyllä usein alkaa jonkinlainen vääntäminen. Hän uhmaa sanallisesti, tekee "pientä kiusaa" ja huomaan kyllä että oikein kokeilemalla kokeilee miten häneen kulloinkin reagoidaan.
Olen ainakin itse ajatellut että tämä on nyt ikään liittyväinen asia, koska aiemmin mitään tämmöistä ei pojan kanssa ole ollut. Ja toki nytkin on myös niitä päiviä kun kaikki menee hienosti!

Itse olen huomannut, että tilanteet menee ohi sitä nopeammin mitä vähemmän itse "ottaa pulttia" lapsen uhoamisesta, että antaa mennä suurimman osan ihan ohi vaan.. Toisaalta kyllä meillä myös jutellaan asioista, siitä mikä on kaikkien kannalta mukavaa käytöstä, ja kyllä teoilla on myös seuraamuksia, eli ei mitä tahansa saa tehdä. Huonosta käytöksestä ei todellakaan palkintoja heru.
Olen kyllä yrittänyt olla "anteeksiantavainen", onhan tuo kasvaminen ja tunteenpurkaukset lapselle itselleenkin rankkaa.

Mutta ymmärrän täysin väsymyksesi, itsellä aika-ajoin ihan samanlaiset fiilikset.. pinnaa saa venyttää ja kovasti, ihan aina ei edes riitä. Mutta koitetaanhan jaksaa näiden hurmaavien 6-vuotiaidemme kanssa.. =)

 

Kuulostaapa NIIN kovin tutulta.... Itsellä poika joka täyttää syyskuussa 6-v. Kaikesta pitää vängatä vastaan ja mikään ei käy. Kaikki on niin kauan hyvin kun asiat menevät niinkuin poika haluaa, mutta jos tulee mutkia matkaan niin sitten ovat oksat pois.

Nyt olisi sitten vielä isompi mutka matkassa. Meille tulee vauva. Mikä on tietysti ihana asia, mutta odotan kauhulla kuinka poika suhtautuu tähän. Voihan olla että kaikki menee ihanasti ja poikakin rauhoittuu, mutta mitäs jos uhma vaan kasvaa vauvan myötä?

Olisiko kellään kokemusta "isosta" ikäerosta? Olisin kiitollinen jos kertoisitte omia kokemuksia......

 

meillä ikäero 6 v ja esikoinen poika. Suhtautuu tosi ihanasti vauvaan, joka nyt 3 kk. Ei mustasukkaisuutta vaan pelkästään helliä tunteita on. Itsekin odotin mustasukkaista käytöstä. Uhmaa meilläkin pojalla, mutta se ei kohdistu vauvaan eikä muuttunut vauvan tultua taloon.