Kohta 3v. itkee koko ajan.

[epätoivoinen..]

Alkaa olla hermot lopussa. Lapsi siis kohta 3v. ja meillä päivät täyttyvät siitä, että lapsi itkee suunnilleen koko ajan. Istun esimerkiksi väärään kohtaan sohvaa, siirrän hänen sukkansa lattialta, pörrötän hiuksia ohimennessäni, katan pöytään väärän haarukan jne., ja heti seuraa aivan kamala itku. Lapsi itkee "se on minun paikka, älä ota minun sukkaa, älä koske minun tukkaan" jne. jne. Sama juttu, jos paita ei mene sekunnissa oikein päin tms.

Onko tämä nyt jotain uhmaikää vai mitä ihmettä? Ja miten pitäisi reagoida lapsen itkuun?

 

["joooo"]

Alkaa olla hermot lopussa. Lapsi siis kohta 3v. ja meillä päivät täyttyvät siitä, että lapsi itkee suunnilleen koko ajan. Istun esimerkiksi väärään kohtaan sohvaa, siirrän hänen sukkansa lattialta, pörrötän hiuksia ohimennessäni, katan pöytään väärän haarukan jne., ja heti seuraa aivan kamala itku. Lapsi itkee "se on minun paikka, älä ota minun sukkaa, älä koske minun tukkaan" jne. jne. Sama juttu, jos paita ei mene sekunnissa oikein päin tms.

Onko tämä nyt jotain uhmaikää vai mitä ihmettä? Ja miten pitäisi reagoida lapsen itkuun?

meillä on just samanlaista,lapsi 2v9kk...

 

["vieras"]

Kuulostaa tutulta. Meillä herkästi myös menee itkuksi jos ei joku mene niinkuin haluaa. Normaalia on. Meillä lapsi 3v 4kk :tta.

 

["Lotta"]

Meillä on ollut 2 lapsella tuossa iässä samanlaista käytöstä. Menee kyllä ohi aikanaan, mutta meilläkin kesti molemmilla melko pitkään, siis useita kuukausia ainakin tuo. Rasittava vaihe! Joissain asioissa voi yrittää luovia, esim. antaa lapsen itse kattaa itselleen haarukka tai lapsi saa itse valita itselleen sukat tms. pientä päätäntävaltaa. Sen sijaan meillä ei lapset määrää missä aikuinen seisoo tai istuu, niihin meillä on sanottu napakasti "äiti istuu nyt tässä" ja sen jälkeen en ole lapsen kitinöihin reagoinut.

 

["vieras"]

Meillä aina tuollaista kun lapsi on nukkunut huonosti ja on väsynyt.

 

[näyttelijän äiti]

meillä 3v pomputtaa isäänsä tuohon tyyliin, minulle ei viitsi edes yrittää. ja tosiaan väsyneenä menee ihan parkumiseksi koko homma. tosin se loppuu kuin seinään, jos isä lähtee käymään ulkona ja kas kummaa, lapsi tulee minun luo, alkaa tehdä asioita kanssani eikä häntä itketä ollenkaan.

 

["Kifa"]

Tuon ikäiselle voi jo sanoittaa tilanteita eli selittää lapselle rauhallisesti että "sinua harmittaa nyt kaikki siksi että olet varmaan väsynyt/nälkäinen, kun syöt/lepäät vähän niin tulee parempi olo".

 

["aloittaja"]

"Kiva" kuulla, että muilla on samanlaista.
Olen yrittänyt selittää tytölle, että sillä itkulla/vinkumisella ei saa mitään. Tuntuu, ettei lapsi ymmärtäisi sitä ollenkaan... Yritän myös auttaa tyttöä ymmärtämään tunteensa, selitän että "sulle tuli nyt tosi paha mieli, kun et saanut puettua paitaa päällesi. Sun ei tarvitse alkaa huutamaan, voit pyytää apua niin äiti auttaa" jne. Yritän myös olla reagoimatta jatkuvaan kiukkuamiseen, kunhan olen ensin sen jotenkin (lyhyesti) selventänyt, mutta se on hankalaa erityisesti muualla kuin kotona.

Toivon todella, että tämä on vain jokin (pian!!) ohi menevä vaihe...