Kohta 34-v. äidiksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rajapyykki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

Rajapyykki

Vieras
Olen lukenut että naisen hedelmällisyys laskee huomattavasti 35 ikävuoden jälkeen. Minulla ei ole lapsia ja alkaa "iskeä paniikki". Itsestäni on tuntunut jo kauan että olisin jo valmis lapsen tekoon, mutta elämäntilanteeni on ollut sellainen että se ei ole vielä ollut mahdollista. Olen seurustellut alle kaksi vuotta miehen kanssa ja pähkäillyt olisiko meistä perhettä perustamaan. Meillä on ollut sen verran erimielisyyksiä ja riitoja etten ole uskaltanut oikein ajatellakaan sitä vakavassa mielessä.

Toivon että asiat selviävät siihen pisteeseen että perheen perustaminen tuntuisi hyvältä ajatukselta. Mutta miten tuon iän kanssa, ajaako aika pian ylitseni?
 
Niin, kun noista asioista ei loppujen lopuksi kukaan tiedä... On parikymppisiä jotka eivät luomusti raskaudu kuten myös 4-kymppisiä. Ei tuo ikä kaikkea kerro eikä suoraviivaisesti voi sanoa klun täytät 35 niin sorry, mahikset meni. Toki kello tikittää ja erilaiset ongelmat varmasti lisääntyvät. Koitahan selvittää ensin olisiko teistä perheeksi.
 
Niinpä..ikä alkaa painaa. Joskus opiskellessani sairaanhoitajaksi oli gynen luento. Tämä naisgyne piti pitkän puheen naisen hedelmällisyydestä, ja muistutti, että uraa pystyy luomaan, mutta lapset kannattaa tehdä nuorena. No 20 vuotiaana nuo opit meni sivu suun...ja 23v sain ensimmäisen ja 25v toisen lapsen ilman suurempia yrityksiä. No 32v alkoi vauvakuume taas vaivata (sama mies), ja lapset jo kouluikäisiä. No tärppiä ei kuulunut, ei muutosta elämäntavoissa, ja mieskin sama. Eli ilmeisesti biologinen kello tikittää..Kolmen vuoden yrityksen jälkeen hakeuduttu hoitoihin, vikaa ei edelleenkään..Hoidot tehty, lasta ei kuulu. Eli itse vakaasti uskon tuohon iän tuomaan muutokseen. Jos lapsen haluat, niin älä jarruttele! Ikä tuo lisää vaikeuksia!
 
Olin 33v kun jätimme ehkäisyn pois ja puolenvuoden yrityksen jälkeen plussasin. Kävimme ikäni vuoksi myös veriseulassa ja ei siinäkään huono tulos ollut, 1:7458. Eli eiköhän se ole vähän naisesta kiinni, ei iästä. Isoäitini sai esikoisensa myös 34 vuotiaana ja teki vielä kuusi perään!
 
Kiva kuulla että vielä on mahdollisuuksia vaikka ikääkin jo on mittarissa. Kunhan vain löydän sen miehen kuka olisi se oikea lapseni/lasteni isäksi. Tämä nykyinen ei oikein siltä tunnu, ikävä kyllä..

Mutta kiitos kommenteistanne! Ei siis vielä kannata kuitenkaan luovuttaa! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja No jaa:
Olin 33v kun jätimme ehkäisyn pois ja puolenvuoden yrityksen jälkeen plussasin. Kävimme ikäni vuoksi myös veriseulassa ja ei siinäkään huono tulos ollut, 1:7458. Eli eiköhän se ole vähän naisesta kiinni, ei iästä. Isoäitini sai esikoisensa myös 34 vuotiaana ja teki vielä kuusi perään!

Mikä tuo veriseula on? Mitä siinä mitataan?
nimim. kello tikittäääää
 
Se on lisätutkimus niskapoimu ultran yhteydessä, jolla selvitetään mahdollinen riski down-syndroomaan. Ihan simppeli verikoe äidille. Yli kolmekymppisillähän se riski alkaa jo kasvaa, mutta meillä siis noinkin hyvä tulos!
Tuohon suhdelukuun vaikuttavat äidin ikä, np-ultra ja se veriseulan tulos. Suosittelevat vissiin lapsivesitutkimusta jos suhdeluku on pienempi kuin 1:250. Mutta siitä ei ole tietoa, kun oltiin noin selvillä vesillä.

Ei kannata tosiaankaan heittää kirvestä kaivoon vielä!

Ja mitä tulee tuohon raskausaikaan ja synnytykseen, niin ihan hyvin jaksoin molemmat. Loppuraskautta varjosti raskausmyrkytys, mutta se nyt voi tulla kenelle vain. Ja synnytys kesti 16 tuntia kolmen lähes valvotun vuorokauden päälle (käynnistelyjä) ja jaksoin vallan mainiosti niin fyysisesti kuin psyykkisestikkin. Eikä minulla ole valittamista nyt synnytyksen jälkeenkään, ihan hyvin jaksan yöheräilyt.
 
Sehän on ihan yksilöstä kiinni. Jotkut voivat tuosta noin vaan raskautua senkin jälkeen kun mittariin on tullut 35 ja ennemmänkin mutta uskon, että noin yleisellä tasolla on totta, että hedelmällisyys alkaa laskea 30:n jälkeen. Itse olen nyt ekaa kertaa raskaana,ikää on 30. Ihan helposti raskaus ei lähtenyt alulle ja kieltämättä kävi mielessä, että olisiko tärpännyt helpommin viisi vuotta sitten. Mutta itsellä ei olisi missään nimessä ollut mahdollisuutta eikä haluja ruveta perhettä perustamaan vielä viisi vuotta sitten. Nykyisen mieheni olen löytänyt vasta kaksi vuotta sitten ja edellisen kanssa perheen perustamisesta ei todellakaan olisi tullut mitään. Kaikilla kun elämä ei mene niin, että Se Oikea löytyy 22-vuotiaana jne. Joskus elämä heittelee niin, että perheen perustamista ei realistiseti pysty ajattelemaankaan ennen kuin päälle 3-kymppisenä. Siinä ei auta vaikka kuinka tietäisi faktoja naisen hedelmällisyyden laskusta tietyn iän jälkeen.

Alkuperäiselle sanoisin, että jos todellakin haluat perheen ja sydämessäsi tiedät, että nykyisen miehen kanssa siitä ei mitään tule, kannattaisi varman sitten tehdä päätöksiä elämän suhteen. Vielä ei ole myöhäistä lapsen tekoon mutta muutaman vuoden päästä se voi jäädä enää haaveeksi.
 
Niin, olisin minä halunnut lapset jokusen vuoden aiemmin, mutta löysin mieheni vasta kolmekymppisenä... Mutta minun oikea ikäni perustaa perhe olisi ollut joka tapauksessa lähempänä kolmeakymmentä, vasta silloin aloin kypsyä aikuiseksi :-)

Olimme varautuneet myös siihen, ettei sitä lasta meille (enää) suotaisikaan ja keskustelleet asiasta "mitäs sitten tehdään" tyyliin. Meidän tapauksessa emme olisi tehneet mitään, vaan jatkaneet muutoin rikasta elämää kaksin.

Kakkosen yrittäminen on vielä mietinnässä, mutta esikoisen 1v päivänä tehdään siitä "viimeinen" päätös. Joko asia laitetaan vireille tai unohdetaan ikuisiksi ajoiksi. Pidemmälle en halua lasten tekoa enää lykätä.

Niin ja palatakseni tuhon hedelmällisyyden laskuun, niin kyllä se vaan alkaa laskemaan, mutta käsittääkseni jo 25 vuotiaana ja kiihtyy sitten 35v jälkeen. Mutta tämähän on kuitenkin yksilöllistä. Siinä missä 4-kymppinen hedelmöityy hetkessä, voi parikymppinen kärsiä lapsettomuudesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sissu73:
Niinpä..ikä alkaa painaa. Joskus opiskellessani sairaanhoitajaksi oli gynen luento. Tämä naisgyne piti pitkän puheen naisen hedelmällisyydestä, ja muistutti, että uraa pystyy luomaan, mutta lapset kannattaa tehdä nuorena.
Ihmetyttää, että tästä saarnataan vain naisille, aivan kuin päätös lasten hankinnasta olisi vain heidän harteillaan. Ja aina tuota samaa urahölinää. Entä jos sopivaa vastuuntuntoista miestä ei vain löydy? Mieleeni on lähes polttomerkin tavoin kärähtänyt edesmenneen Aki Sirkesalon perheen perustamiseen liittyvä kommentti, joka meni suunnilleen niin että kyllä naisessa on jotain vikaa jos hän ei ole kolmekymppisenä naimisissa ja äiti. Näinköhän?

Minusta kaikki 20-25 vuotiaat miehet voisi velvoittaa luennolle, jossa käytäisiin läpi kylmät faktat. Vaikuttaa näet siltä, että useimmat miehet alkavat tosissaan vakiintua ja kypsyä isyyteen vasta kolmikymppisinä (jos sittenkään), kun naisilla alkaa olla jo kiire.

 
Olisin vielä kysynyt, onko täällä minun ikäisiäni ensisynnyttäjiä (33-34v.)? Tulitko helposti raskaaksi, haluatko vielä lisää lapsia ja missä aikahaarukassa? Oliko jotain ongelmia? Mikä on mielestäsi ns. viimeinen takaraja lapsille?
 
Meidän perheessä sisko ja käy ovat molemmat pyöräyttäneet esikoisensa yli 3-kymppisinä, toinen oli 33 ja toinen 34. Helposti tulivat molemmat raskaaksi (toisesta kierrosta molemmat) ja toinen pyöräytti vielä toisen 36-v ja yhtä helposti silloinkin raskautui. Eli raskautumisen helppous tai vaikeus on myös yksilöllistä, ikä on yksi tekijä, mutta ei ainoa. Oman gynekologini mielestä 35 on selvä rajapyykki, minkä jälkeen hedelmällisyys selvemmin huononee. Eli VIELÄ ehdit!!
 
Heippa!

Täällä on yksi 32 v esikoistesta haaveileva. Olemme mieheni kanssa nyt tasan vuoden yrittäneet raskautua. Kerran se jo onnistuikin viime syksynä mutta päätyi keskenmenoon. Nyt olemme varanneet ajan lääkärille, on tutkimusten aika. Kello tikittää...
Mua henk. kohtaisesti harmittaa todella paljon että lapsen tekoa on lykätty näin myöhälle. Mutta toisaalta halusin lasta vasta tämän suhteen myötä, ja olemme olleet yhdessä nyt 4 vuotta. Pakkohan sitä on myös miettiä sitä vaihtoehtoa että entä jos se ei enää onnistukaan. Aika synkältähän tuo vaihtoehto tuntuu... Mutta ei auta kuin toivoa ja uskoa että vielä sen oman nyytin saan syliin :)
 
Mulla normaalista aivan päinvastainen kokemus... Kahta ensimmäistä lasta yritettiin urakalla useita kuukausia, jopa yli vuosi, ja ikää oli vasta alle 25 näillä kerroilla. Useita keskenmenoja sinä aikana. Kahta viimeistä ei tarvinnut odotella. Kumpikin raskaus sai alkunsa ekasta kierrosta. ikää 28 ja 32v. Eli mun tapauksessa nuorena ja hedelmällisenä raskauduin huonommin ja nyt vanhempana raskaudet lähtivät "tuosta vaan".
Raskaudet itsessään ovat olleet samanlaisia. Nuorempana sitä otti ehkä rennommin... vanhana ja viisaana sitä miettii turhiakin asioita... =)
 
Kiva lukea teidän muidenkin kokemuksia tästä aiheesta. Tästä myös näemme kuinka yksilöllisiä kaikki olemme ja hedelmällisyyteen vaikuttaa todella moni asia. Sellaiset joihin emme itse voi vaikuttaa ja sellaiset, joihin voimme. Itse olen lähes 30 v. Ehkäisy jätettiin pois ollessani 27 v. ja nyt jonossa lapsettomuushoitoihin. Samaan aikaan eräs 40 v ystäväni tuli ehkäisystä huolimatta raskaaksi, joten tuntemattomat ovat hedelmällisyyden tiet :) vaikka välillä se niin epäreilulta tuntuukin. Helpottavaa kuitenkin, että täällä palstalla lukiessa muiden tuntelmuksia huomaa, ettei paini yksin näiden asioiden kanssa.
 
Olen tänä vuonna 34 v ja nyt terolut( 8kk) + clomifen(1 kk) takana. Saas nähdä kuinka käy. Itse en halunnut vielä lapsia alle 30v ja sittemmin miehet eivät halunneet. Onneksi nyt tämä rakkaani jonka kanssa oltu tasan 2 vuotta, halajaa lasta liki enemmän kuin minä.

Toisaalta, tuttavani ei käyttänyt ehkäisyä nuoruusvuosinaan, ja tuli raskaaksi vasta 27vuotiaana. Nyt hän on onnellisesti neljän lapsen äiti :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja -ap-:
Olisin vielä kysynyt, onko täällä minun ikäisiäni ensisynnyttäjiä (33-34v.)? Tulitko helposti raskaaksi, haluatko vielä lisää lapsia ja missä aikahaarukassa? Oliko jotain ongelmia? Mikä on mielestäsi ns. viimeinen takaraja lapsille?


Hei,
olin 33-vuotias, kun sain ensimmäisen lapseni. Raskaus alkoi helposti viidennestä tai kuudennesta yrityskierrosta. Toista onkin sitten jo yritetty pitkään...4 keskenmenoa (tosin varhaisia, mutta kuitenkin) ja aikaa yritykseen on mennyt kohta kolme vuotta. Joo ja ikää tänä vuonna 37v.

Tuntuu, että omalla kohadallani ikä on ainakin tuonut lisää ongelmia...

 
Itse olen 29v. nainen kolmen koulun opiskellut ja työelämässä 8 vuotta ja vakavassa suhteessa. Tunnen itseni vielä ihan teiniksi ja lapsen teko tuntuu kauhealta ajatukselta. Tupakoin ja oletankin että en kerkeä lasta tekemään koko ikänä, koska valmistun 32v ja sitten olisi kiire työmarkkinoille.. tämä on niiku totuus miltä minusta tällä hetkellä tuntuu.. Mites teistä jotka ette ole vielä saaneet lapsia (ja joo, joo ei tartte säälittävyyksiä ruveta saarnaamaan)
 
Minä tunnen todella monia naisia, jotka ovat saaneet lapsensa pitkälle yli kolmekymppisinä. On ensiksi opiskeltu pitkään, hommattu vakkariduunit ja se mieskin ja kun kaikki nämä on suht ok, niin sitten ovat vasta lapset tulleet.

Esim. oma siskoni sai ensimmäisen lapsen 39-vuotiaana ja toinen tuli 41-vuotiaana. Molemmat pikkutytöt ovat aivan ihania ja mitään ongelmia ei ollut. Tämä tietysti on yksilöllistä, mutta mitä olen seuraillut lähipiiristä, niin harvalla kumminkaan on ollut mitään vakavampia todellisia ongelmia raskauden aikana. Juuri kuulin tänään duunikaveriltani, että hän sai ekan lapsensa 43-vuotiaana!

Minä olen 38-vuotias ja odotan juuri ensimmäistä lastani. Tulin raskaaksi todella helposti ja mitään ongelmia seitsemännellä kuulla) ei ole ilmennyt ja toivottavasti ei ilmenekään. Nykyaikana tilanne on kuitenkin niin erilainen kuin joskus silloin kun omat vanhempani olivat lapsentekoiässä. Silloin oletettiinkin automaattisesti, että naiset hommaavat ne lapset parikymppisenä. Nyt terveydenhoito on ihan eri kantimissa kuin silloin muinoin ja muutoinkin ihmiset varmasti kiinnittävät eri tavalla huomiota omaan terveydentilaansa jne.

En kadu ollenkaan sitä, että halusin lapsen tämän ikäisenä. Olen nauttinut raskaudestani täysin siemauksin.
 
Meillä näin: Äitini sai kaksoset 35-vuotiaana ilman hoitoja ja 31-vuotias siskoni raskautui ensiyrittämällä ja on nyt ihanan tytön äiti. Perheen perustaminen itselläni on ajankohtaista ensi vuonna. Hyvä terveys ja terveet elämäntavat ovat merkityksellisiä. 20-vuotias ylipainoinen/alipainoinen, tupakoiva päihteidenkäyttäjä on huonommassa asemassa kuin itsestään huoltapitävä 30-vuotias.
 
Huomasin tämän yli vuosi sitten aloittamani ketjun johon oli tullut uusia kommenttejakin. Varsinkin tuo viimeinen, happyfeetin kirjoitus antoi toivoa :). Kiitos teille kaikille!

Itse seurustelen edelleen saman miehen kanssa ja lapsistakin on jo juteltu mutta tilanteemme ei ole parantunut niin paljoa että vieläkään perheen perustaminen hänen kanssaan tuntuisi hyvältä. Mies käyttäytyy ajoittain kuin teini-ikäinen vaikka on itsekin jo muutaman vuoden yli kolmekymppinen, mahtaakohan koskaan rauhoittua, en enää oikein jaksa uskoa tai sitten rauhoittuu vasta kun on minun kannaltani jo myöhäistä.

En sitten tiedä, pitäisi varmaan pistää pillit pussiin hänen kanssaan ja lähteä hakemaan sitä sopivaa isäehdokasta vapailta markkinoilta.. Täytin jokin aika sitten 35 ja kello tikittää kuitenkin kovaa vauhtia. En haluaisi tehdä lasta huonoon suhteeseen vaikka alkaakin tulla paniikki siitä saanko lapsia koskaan. Moni varmaan tekee niinkin jos se lapsi on tärkeä saada miehestä huolimatta. Mihin vaihtoehtoon tässä kallistun on vielä vähän epävarmaa mutta päätöksiä on nyt alettava tekemään suuntaan tai toiseen...

Onko joku teistä tehnyt lapsen "huonon" isäehdokkaan kanssa tietäen ottavansa riskin päätyä esim. yksinhuoltajaksi?
 
Jos miehesi on vieläkin sitä mieltä että ei lapsia vielä...tai ei vaikaa koskaan, niin kyllä sinun kannattaisi harkita haluatko sinä? Jos haluat ja piankin niin sitten kannattaa pian lähteä etsimään uutta. Huonossa suhteessa ei pidä enää tuon ikäisenä olla. Kaverini teki juuri näin pitkän suhteen jälkeen. Hän löysi uuden miehen kyllä heti, mutta voi olla ettei uutta niin vaan löydy ja aika tikittää. Mieti mitä tunnet miestä kohtaan, ja voisko hän olla sitä tyyppiä joka rauhoittuu vasta lapsen myötä...näinkin on käynyt.
 
Jos miehesi on vieläkin sitä mieltä että ei lapsia vielä...tai ei vaikaa koskaan, niin kyllä sinun kannattaisi harkita haluatko sinä? Jos haluat ja piankin niin sitten kannattaa pian lähteä etsimään uutta. Huonossa suhteessa ei pidä enää tuon ikäisenä olla. Kaverini teki juuri näin pitkän suhteen jälkeen. Hän löysi uuden miehen kyllä heti, mutta voi olla ettei uutta niin vaan löydy ja aika tikittää. Mieti mitä tunnet miestä kohtaan, ja voisko hän olla sitä tyyppiä joka rauhoittuu vasta lapsen myötä...näinkin on käynyt.

Kiitos tästä! Niin, olisi hyvä jos olisi kristallipallo mistä näkisi mitä kannattaisi tehdä ja mitä ei. Aika hakuammuntaa on tosiaan miettiä rauhoittuuko mies lapsen myötä vai ei, vaihtoehdot ovat 50-50. Riski on itsellä kyllä, jos miestä ei perhetouhut kiinnostakaan hän voi hyvin (liian helposti) jättää isän velvollisuudet hoitamatta. Olen nyt kahden vaiheilla ja harkitsen vakavasti tulevaa. Tuntuu että nyt on aika käsillä tehdä asioiden eteen jotain. Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi ei olisi mikään kiire vielä mutta nyt on aivan eri tilanne. Mieskin kyllä tietää tämän hyvin ja mietin mitkä hänen motiivinsa tässä suhteessa ylipäätään on...että välittääkö hän tästä asiasta ylipäätään yhtään että kelloni tikittää.
 
Viimeksi muokattu:
Ap, sä puhut lapsesta mutta kyllä nyt on kyse ensisijaisesti sinusta ja sinun onnestasi. Sä ehdit saada vielä lapsia, sulla on vielä vuosia aikaa saada lapsia, mut juuri nyt sun on huolehdittava siitä, että olet onnellinen ja koet eläväsi hyvää elämää.

Jos olette jo monta vuotta seurustelleet, niin jotain hyväähän teidän suhteessanne on, eikö? Jokaisessa parisuhteessa on ongelmansa, ja raskausaikana niitä meillä ainakin tuntui olevan tuplaten, mut ongelmien laatu ratkaisee. Niin kauan kuin luottamus ja puheyhteys säilyy, niin niistä selvitään. Jos takana on pettämistä, päihteitä tai väkivaltaa, niin asia on sitten täysin eri ja silloin täytyy miettiä tarkasti jaksaako niitä tulevaisuudessakaan. Lapsi sitoo sut tohon toiseen ihmiseen, hyvässä ja pahassa, ja voin sanoa, että yksi pahimmista yksinäisyyden muodoista on olla yksin uuden pienen elämän kanssa, josta kukaan muu ei tunnu iloitsevan.

Mun kaveripiirissä kaikki (muut kuin minä, olin siis 29) on tehneet lapsensa yli kolmikymppisinä, koska pitkä kouluttautuminen, uran luominen tai muut elämäntilanteet on lykänneet sitä. Ja kaikki on raskautuneet kohtuullisen ajan sisällä, yksi hoitojen avulla, mut niitä hän ois tarvinnut myös nuorempana. Mä tiedän myös kolme yli nelikymppistä äitiä, kaikki saaneet lapsensa luomuna. Tietenkin voi olla niitäkin, jotka ei ole lapsia saaneet vaikka olisivat halunneet, mut tiedän myös varmasti, että suurin osa lapsettomista nelikymppisistä kavereistani ovat sitä täysin vapaaehtoisesti.
 

Yhteistyössä