Kohta 29 v, en ole saavuttanut elämässäni mitään :(

[whitehorse]

Amk-tutkinto ja vakityöpaikka (töissä reilu 5 vuotta), mut siihen se jääkin.

Yksityiselämän puolella ei mitään merkittävää. 13 vuotta parisuhteessa, joka ei ole edennyt mihinkään, ei kihloja ei naimisiinmenoa. Alkaa muistuttaa kämppäkaveruutta. Ei lapsia.

Taloudellisesti menee ihan jees, sukanvarteen oon keränny rahaa (lähes oman vuosipalkan verran) pahan päivän varalle. Minulla ei ole velkaa, miehellä muutama tonni. Miehen omistusasunnossa asutaan maaseudulla. Remonttia varten pitäis ottaa lainaa jonkin verran, pienin askelin aiottiin senkin suhteen edetä. Ollaan tosi varovaisia kaikissa ratkaisuissa ja asioissa.

Välillä toivon että tulis joku unelmien prinssi valkealla ratsullaan, pelastais mut, vannois rakastavansa ja haluavansa mua koko loppuelämänsä...

Onko tää jotain kolmenkympin kriisiä, vai mikä mua vaivaa..?

 

[Arew]

Jos rahaa on säästössä oman vuosipalkan verran, niin siltä osin olet saavuttanut moninkertaisesti enemmän kuin vaikkapa minä! Eikö vakityöpaikka ole saavutus?

 

[..]

Ihmiset ei oo sitten mihinkään tyytyväisiä. Nauttikaa elämästä alkääkä näivettykö paikoillenne!

 

[njaa]

Miksi pitäisi "saavuttaa" jotain, mieluiten vielä ne elämän ainoat oikeat virstanpylväät tarkassa määrätyssä järjestyksessä, vuodenkin heitto voi romuttaa kaiken. Eikö voi vain elää ja nauttia asioista tässä ja nyt.

 

[vieras vieras]

Miksi tässä elämässä tarttis saavuttaa jotain? Kuhan porskuttaa eteenpäin päivä kerrallaan ja yrittää pitää itsensä tyytyväisenä Mitään saavutuksia ei hautaan saa mukaan kuitenkaan. Elä päivä kerrallaan ja huolehdi OMASTA onnellisuudestasi. Älä kärsi toisten onnen takia. Sinä elät vain kerran.


Kliseitä, mutta mun elämänohjeita.

 

[Damitar]

Nyt en ymmärrrä....Miten niin et ole saavuttanut mitään?

 

[vieras]

joskus tota sanottiin 30 kriisiksi, ohimenevä tila. Elämäkin alkaa vasta 40 kuulemma.

 

[Kyllä]

Musta kuulostaa enemmänkin siltä että se on se parisuhde joka mättää. Vaikka kämppä ois millanen linna ja täysin velaton, niin ei se sitä parisuhdetta kummosemmaks muuta. Ja lapsen teko parisuhteen piristykseksi on ehkä se viimonen asia mitä kannattaa tehdä.

Koitapa saavuttaa se että saat parisuhteesees virtaa. Tai jos ei mitenkään onnistu niin mieti onko se se asia joka tossa kuviossa mättää.

 

[whitehorse]

Tuo parisuhde ja sen junnaaminen se ahdistaa jotenkin. Kaikki kaverit alkaa olla vähintään kihloissa, menneet naimisiin, saaneet lapsia, ostaneet hienon ok-talon tai rakentaneet uuden hienon ok-talon.

Me asumme vanhassa talossa ja olemme ilmeisesti saamattomia kun emme ole saaneet sitä remontoitua tähän mennessä. No ehkä vuoden päästä.

No on se ainakin plussaa että meillä ei ole isoa velkataakkaa niskassamme.

 

[kannattaa miettiä]

Nyt en ymmärrrä....Miten niin et ole saavuttanut mitään?

Juuri näin. Liian moni ei osaa arvostaa sitä mitä on ennen kuin sen menettää.
Toki ap voisi nyt tehdä samoin kuin moni muu liian hyvään kyllästynyt. Hankkisi sivusuhteen ja sen avulla tuhoaisi nyt jo saavutetut edut (kuten ilmainen asunto ja tasapainoinen ihmissuhde oletettavasti uskollisen kumppanin kanssa). Vuoden päästä löytäisi itsensä jonkun kunnan vuokrakämpästä tai omasta yksiöstä itkemästä kissa kainalossa, että kun ei ymmärtänyt arvostaa sitä mitä oli. Kyllä se entinen avokki oli sittenkin parempi kuin se aluksi niin jännittävältä tuntunut baaripano.