Hei
Mulla takana 2 kohdunulkoista raskautta, joista toinen oli harvinainen kaksoisraskaus.
Ensimmäinen ko meni itsestään ohitse keskivaikean kivun ja vähäisen verenvuodon ( vatsaonteloon) myötä. Suru oli musertava kun niin kauan haluttu unelma hajosikin palasiksi.
Toinen raskaudenulkopulinen yllätti ulkomaan matkalla ( ei todellakaan sellaisesa maassa, jossa saisi suomen tasoista sairaalahoitoa!) Toinen alkio oli kohdussa ja toinen jälleen samalla puolen munajohtimessa kuin se ensimmäinenkin kerta. Tällä kertaa vuotoa ja kipua oli RUNSAASTI ja olin todella huonossa kunnossa, leikattiin ja melkein henki lähti. Toinen munajohdin otettiin pois, ja vielä näytti niin pahalta että syöpääkin epäiltiinl. Onneksi ei kuitenkaan sitä löytynyt. Kumpikaan pienoisita ei selvinnyt. Aluksi vointini oli niin huono ettei siinä ehtinyt paljoa surra, henkiinjäämisestä olin kiitollinen ja kun vihdoin pääsin takaisin kotisuomeen alkoi pitkä sairasloma kun niiin rajusti joutuivat leikkaamaa ja vuotoa oli paljon. Nyt, kun vointi jo parempi, on iskenyt kamala suru kaksosteni takia.
Yhtään lasta minulla ei ole. Toivon hartaasti, että vielä jonain päivänä oman lapsen saisin.
Mulla takana 2 kohdunulkoista raskautta, joista toinen oli harvinainen kaksoisraskaus.
Ensimmäinen ko meni itsestään ohitse keskivaikean kivun ja vähäisen verenvuodon ( vatsaonteloon) myötä. Suru oli musertava kun niin kauan haluttu unelma hajosikin palasiksi.
Toinen raskaudenulkopulinen yllätti ulkomaan matkalla ( ei todellakaan sellaisesa maassa, jossa saisi suomen tasoista sairaalahoitoa!) Toinen alkio oli kohdussa ja toinen jälleen samalla puolen munajohtimessa kuin se ensimmäinenkin kerta. Tällä kertaa vuotoa ja kipua oli RUNSAASTI ja olin todella huonossa kunnossa, leikattiin ja melkein henki lähti. Toinen munajohdin otettiin pois, ja vielä näytti niin pahalta että syöpääkin epäiltiinl. Onneksi ei kuitenkaan sitä löytynyt. Kumpikaan pienoisita ei selvinnyt. Aluksi vointini oli niin huono ettei siinä ehtinyt paljoa surra, henkiinjäämisestä olin kiitollinen ja kun vihdoin pääsin takaisin kotisuomeen alkoi pitkä sairasloma kun niiin rajusti joutuivat leikkaamaa ja vuotoa oli paljon. Nyt, kun vointi jo parempi, on iskenyt kamala suru kaksosteni takia.
Yhtään lasta minulla ei ole. Toivon hartaasti, että vielä jonain päivänä oman lapsen saisin.