Kohdunulkoisen raskauden kokeneita!?

En tiedä kuuluuko tämä tänne, mutta mihin se sitten kuuluisi?
Itsellä todettiin ulkoinen raskaus pari kolme viikkoa sitten ja huomaan että tarvisi vertaistukea ja juttuseuraa, asia painaa mieltä. Ehti sitä jo iloita olemattomasta!
Onko muille tullut suru menetyksestä josta koskaan ei olisi voinnut mitään tullakkaan?

 

Hei!

Minulla todettiin ku myös viime viikon tiistaina. Olimme luovutetun munasolun hoidossa, jossa 2 alkiota siirrettiin ja hcg oli lähes olemattomasti koholla testipäivänä (8), joten tuli täytenä yllätyksenä, että alkio olikin jatkanut kasvuaan oikeassa tuubassa. Itse tässä kyllä mietinkin, että kun heti alusta asti epäilin, että kaikki ei ole kunnossa, vaan osasin epäillä kohdunulkoista enkä raskaudesta sillä tavalla ollut iloinen, niin ajattelinkin, että varmasti olisi paljon kovempi juttu, jos olisi siinä uskossa, että kaikki on kunnossa. Voin mielessäni kyllä kuvitella tuon tilanteen. Hieman lääkärit kyllä meilläkin välillä nostatteli toiveita normaaliraskaudesta kun hcg nousi seurannassa niin hyvin. Onneksi meillä todettiin niin aikaisessa vaiheessa (hcg oli n. 1500).. Mulla on tiistaina kontrolli ja toivon todella, että yksi Metotrexaattipiikki riitti!

Jos jaksat kuulisin mielelläni lisää teidän tilanteesta ja hoidosta. On tämä kyllä henkisesti raskasta. Itse olen onneksi saanut mieheltä tukea, hän on ollut mm. minun kanssani kotona, kun on ollut vaikeita päiviä.

Surusta vielä.. itselläni on vielä hoito niin kesken, että lähin tunne tällä hetkellä on pelko, onnistuuko hoidot jne. Luulen, että suru saa tilaa vielä sitten kun voi pelolta huokaista.

 

Onhan täälläkin tuo mies tukena, mutta se ei käsittele asioita niin "raskaasti" kun minä : /

Tosiaan mulla tuli menkat ja tein testin, pääsin pian ultraan koska viikkoja ei osattu arvioida. Eihän siellä ultrassa mitään näkynyt ja elätin toiveita että on sama tilanne kun poikaa odottaessa, silloinkaan ei ekassa ultrassa näkynyt mitään. Hcg nousi tässä raskaudessa ekat päivät kait ihan hyvin, mutta missään vaiheessa ei yli 300. Taas ultrattiin ja löyty vaan kysta ja joku oikeesta munajohtimesta, sain käskyn heti lähtee sairaalaan jos tulee kipuja, hcg oli laskussa. No taas mentiin ultraan pienen kivun takia ja hcg oli noussu ja kysta ja joku paikkallaan, ei antanu virtauksia eikä ollut (onneksi) kasvanut. Tätä soutamista siis jatkui ja jatkui koko lokakuun! Hcg nousi ja laski, koko ajan väliä 150-300. Jossain vaiheessa joku lääkärikin sanoi "ei täällä kohdun ulkoista ole, seuraavalla kerralla jos ei mitään näy, aletaan tutkimaan harvinaisia sairauksia jotka nostavat hcg arvoa"! Minä kilttinä tyttönä googletin ja syövän pelko iski! Pääsin onneks taas uudelle lääkärille ja sitten katto toinenkin lääkäri ja ne määritteli sen kohdunulkoiseksi, mutta ei varmaksi ja alkoivat pähkäileen mitä tehdään, siinä vaiheessa karjasin hoitopöydällä maatessa että riittää. Olin pelänny kipuja ja sairaalaan joutumista, en ollu moneen viikkoon nukkunu öitäkään kun mietin tilannetta. Sain valita tähystyksen ja Metotrexaatti piikin väliltä, valihin piikin.
Piikin hakeminen syöpäpolilta pelotti jo itessään, alustavasti siittä ei oltu kerrottu mitään muutakun että kamalaa myrkkyä ja 3kk raskautumiskielto. Menin aamusella hakemaan piikin, mies ONNEKS otti pekkasen töistä ja jäi hoitaan poikaa kotia. Ekana pistopäivänä olo oli ihan ok, pahoinvointia (söin pahoinvointi lääkettä jota sain osastolta), hieman lämmöt koholla ja ripulia. Toisena päivänä lämmöt yli 38, ripulia, pahoinvointia, kamalaa kipua toisella puolella alavatsaa, en pystynyt vessassa käymään ja sängyssä asennon vaihtokin sattui. Taas siis mentiin lääkäriin ja ei ollu vuotoa sen enempää kun ennenkään, ehti siis vuotaa vatsaan hieman ennen hoitoa. Kolmas päivä kamala, samat kivut, itkin vessassa kustessani kipua ja se kuume! Neljäs päivä tais olla jo kuumeeton, maha meni kivikovalle ja tuli järkky hikoilu ja vapina. Viides päivä parempi. Jonkun kuutisen päivää maha oli kosketusarka, siis ekoina päivinä todella kipeä!
Mulla alko hcg heti laskea ja toisella labrakäynnillä oli jo 5, eli negatiivinen. Nyt vasta tajuaa 3kk kiellon! Yritettiin siis jo aikasemmin puolisen vuotta ja nyt elämä tuntuu kaatuvan 3kuukauteen!
Tosiaan en muista päiviä (hatara muisti), mutta nyt oottelen ekoja menkkoja. Ja olin niin onnellinen kun sain sillon negatiivisen raskaustuloksen että oksat pois! Vuodin siis kokoajan hieman rusehtavaa taikka tummaa verta hieman.

Toivottavasti en pelotellut tarinallani! Kerrothan sitten miten se piikki vaikutti suhun? Joillekkin se ei vaikuta mitenkään ja ei edes huomaa.
Jännää musta oli se, että vaikka sieltä "tuhotaan" jotain, ei tarvi välttämättä tulla kuukautismaista vuotoa. Omaan järkeen käypää olis tyhjennysvuoto.

Tuosta surusta, itellä oli kans alku vaan pelkoa. Nytkun kaikki on ohi, on taas tullu.. Voiko sanoa menettämisen suru ja pahaolo siittä. Kaikkea ei ehtiny edes tajuta, kaikki vaan tapahtu. Ja pahinta on se että ehti iloita aidosti asiasta että meitä voisikin pian olla neljä! Samalla sitä ehkä miettii, uskaltaako sitä sitten alkaa edes yrittämään kaiken jälkeen ja kuinka sitä pelkää että taas tulee sama rumpa.

Voimia sinne :hug:

 

Anteeks, näin unisena ja pöpperössä lukiessani huomasin, että oot saannut jo piikin! Toivotaan että eka riitti!

Tulipas mulla äsken pitkä sepostus

 

Heippa!

Hcg oli hyvin tippunut ekalla meto-piikillä, viikko sitten oli yli 1500, tänään jotain 170.. Huh. Pikkuhiljaa pitäisi palata taas arkeen. Vähän jännittää, miten se sujuu. Hieman huimausta on vielä.

En saanut mitään jatko-ohjeita, mutta olin lukenut jo aiemminkin tuosta, ettei saa yrittää raskautta 3kk.. Varmaankin johtuu siitä, että munasolut kehittyy 3 kuukaudessa ja saatu piikki vaikuttaa niihin jo kehittymissä oleviin munasoluihinkin. No, meillä ei sitä pelkoa ole, kun on 5 vuotta jatkunut jo lapsettomuus ja omista munasoluista ei muutenkaan ollut mihinkään. Viimeiset kolme hoitokierrosta on tehty lahjoittajan munasoluilla ja ainoa plussa on koko aikana ollut tämä, joka oli ku.

On totta, että miehet ottavat nämä asiat niin erillä tavalla. Mutta meille naisille se puhuminen on tärkeää ja siitä kyllä monesti on apua.

Kyllä muakin varmasti pelottaisi yrittää raskautta uudelleen, että tuleeko taas ku, mutta jos jatkettaisiin (ollaan tehty päätös, että ei enää jatketa hoitoja) yrittäisin kerätä rohkeutta ja ajatella, että tuulta päin ja pitää uskaltaa elää. Mutta voin kuvitella, että jos joskus raskautuisin varmasti ekaan ultraan jännittäisin tosi paljon, että onko nyt varmasti siellä missä pitää.

 

Onneks on hcg lähteny hyvin laskuun! kuinka usein sul katotaan hcg ennenku nega tulee?! Ja anteeks, en tienny että teillä nuin pitkä yritys takana :hug: Ite murehin pientä aikaa!

Voimia sulle ja miehelles.

Itellä jotenkin tuli edellisen pitkän kirjotuksen jälkeen helpottunu olo. Kirjotin kaikki "ulos" jota oon miettiny.

 

Kyyneltenhymy viikon päästä ois seuraava hcg kontrolli. Toivottavasti on laskenut niin, että se on viimeinen, mutta jos ei, niin sitten varmaan taas viikon päästä labraan. Me lopetettiin nyt hoidot tähän ku:hun ja suunnataan katseet sijaisvanhemmuuteen, jos joskus meille löytyy huostaanotettu lapsi.

Jaksamisia sinne myös :hug:

 

Suuret halaukset :hug: teille molemmille. Tiedän miltä teistä tuntuu. Minulla on takana kaksi kohdun ulkoista raskautta. Ensimmäinen tuli vuoden yrityksen jälkeen oikealle puolelle ja se meni pois yhdellä Metotrexaatti piikillä. Hcg arvoja mittailtiin reilut pari kuukautta joka viikko ja joka kerta se laski hitaasti mutta varmasti. Tämän ekan ja toisen kohdun ulkoisen välissä oli kolme keskenmenoa ja reilu vuosi.

Toinen kohdunulkoinen paljastui niin että kävin ultrassa ja siellä ei ollut mitään ja minut pistettiin kotiin ja parin päivän päästä sitten hcg arvon verikoe. Kävin sinä aamula verikokeessa ja sitten pikku hiljaa tuli huono-olo ja lopulta olin ihan kippurassa. Kunnallisella puolella piti odottaa terveyskeskuksessa monta tuntia ja ei siellä sitten voitu tehdä mitään vaan minut siirreettiin sairaalaan ja siinä vaiheessa ambulanssilla. Tässä vaiheessa ei mitään arviota mikä minua vaivaa.

Kun pääsin sairaalaan ja jonkun hetken päästä lääkärin luo niin se osasi heti sanoa että kohdun ulkoinen raskaus ja sitten vielä ultrasi. Se oli silloin vasemmalla puolella ja ei muuta vaihtoehtoa kuin leikata se pois. Sen jälkeen pääsin osastolle ja vihdoinkin sain särkylääkettä joka ei ennätty tepsiä vaan koin elämäni hirveimmän kivun olkapäästä varpaisiin. Sain lisää lääkettä ja nukkumaan kun oli jo ilta ennättäny tulla. Seuraavana aamuna pääsin leikkaukseen jossa poistettiin vasen munanjohdin.

Sen jälkeen meidät tutkittiin ja multa sit toi oikeanpuolen munanjohdin "ilmattiin" (puhallettiin ilmaa sinne, joka tuntu hirveeltä) ja todettiin että se ei vioittunut ekasta kohdun ulkoisesta ja on mahdollisuus omiin lapsiin.

Sen jälkeen on ollut yksi keskenmeno ja sitten viime keväänä sain oman pikku tyttöni syliin neljän vuoden odotuksen ja kuuden epäonnistuneen raskauden.

 

Tikruitin Kiitos, että jaoit kokemuksesi. Onpa rankkaa teillä ollut, mutta ihana lukea, että kuitenkin lopulta onnellisesti olette saaneet tytön syliin.

Itselläni jo ruskeaksi muuttunut vuoto muuttui jälleen veriseksi, harmillista. Sitten tajusin, että aloitin syömään Helokkikapseleita ihon kuivuuteen ja luin netistä, kun joku kirjoitti, että haavat vuotaa vaan kun syö Helokkikapseleita. Täytyykin lopettaa ne heti..

Muistatteko, että oliko teillä kivuliaat ja runsaat menkat ku:n jälkeen? Vähän pelolla odotan niitä.

 

Pitkästä aikaan kirjauduin tänne, pitäny hieman päässä asioita pyöritellä, vaikka sitäkään en jaksa perusteellisesti tehdä. vieläkään en pysty lukea kesäkuun odottajien pinoa, sinne siis ehin liittyä ennen ulkosen totaemista!
Ainiin ja tunteita lisää vielä se että lähisukuun on tulossa samalla LA:lla vauva kuin me luultiin saavamme! Samaten kävi ekan varhaisen keskenmenon jälkeen, lähisuvulle tulee vauva ja meil ois ollut sama LA! Voimia siis vaaditaan kahta kauheammin! Vaikka olen onnellinen muiden puolesta.

Sharlin täällä kans pelolla odotetaan menkkoja, jota ei oo vielkään näkyny! pelkään niitten olevan tosi kipeät, en tiä miks.

Musta tuntuu et mulla alko vaihdevuodet sen piikin jälkeen! Hikoilen kun pieni sika, se tulee kamalina aaltoina, mieliala on yleensä kärttyisen puolella ja tänään huomasin mahakarvani kasvaneen

 

Heippa Kyyneltenhymy! Ai ei ole vieläkään tullut menkkoja? Oho, ehkä hormonitoiminta on sekaisin, kun kuumiakin aaltoja on. Ootko tehnyt raskaustestiä, olisiko mahdollista olla raskaana? Mulle lääkäri sanoi, että menkkoja ei tule ennen kun HCG on alle 10. Tänään sainkin hyviä uutisia, HCG oli 10. Eli hyvältä näyttää!
Se on kyllä ikävää, että sattuu lähipiirissä olemaan raskautuneita, joihin voi verrata omaa tilannetta.. Mutta uskon, että kaikella on joku tarkoitus, mitä me ei ymmärretä. Ehkä oli tarkoitettu vaan, että teidän lapsi syntyy hieman myöhemmin, jotta joku juttu sopii hänen tulevaan elämäänsä ajallisesti..

Sellaista jäin miettimään tuon ku:n kanssa, että milloin antavat anti-D-immunoglobuliinia..?Jos veriryhmä on RH-, niin synnytyksen jälkeen annetaan se vasta-aine, mutta sain vastauksen, että HUS:ssa annetaan erittäin harkitusti. Onneksi itsellä oli viikkoja niin vähän, ettei muutenkaan verenkierto varmaan ollut kehittynyt ja kun se, että tulisin raskaaksi on muutenkin niin pienen pieni mahdollisuus. Mulla on edelleen sitä ruskeaa/veristä vuotoa, se sais kyllä jo loppua.

 

Nyt ne menkat alko! Meinasin isännänki herättää aamulla vartavasten, mutta annoinki sen nukkua viel pari tuntia Ihminen voikaan olla onnellinen Ja nää menkat on oudot kun ei kipuillu muutakun vitutus käyrällä pääs, yleensä oon tosi kipee menkkojen aikaan. Toivottavasti kierrot nyt tasottus taas heti eikä tulis hämminkiä. Yleensä ollu aina kierron pituus 33 ja heti synnytyksen jälkeenki tasottu siihen.
Ja mul oli heti tokalla labrakäynnil hcg alle 5 ja raskauden mahollisuutta ei olis ollut kun ei tuol sängys oikeen kukoista : /

Ja tuo piikki, se pitää kait saada kun on yli seittämännellä viikolla, näin ainakin mulle kerrottiin. Mulla siis kans Rh- veri.

 

Onnea menkoista ! Kyllä meni sitten aikaa, ennenkun tuli, jos sulla oli HCG niin matala.. Missä te olitte hoidossa? Sulla ei siis ollut yli 7 viikkoa vai saitko sen piikin? Mulla oli yli, omien laskujen mukaan 7+4 eikä kukaan maininnut asiasta yhtään mitään, itse sitä Käypä hoito suosituksista luin. Mutta kun se on niin kallis piikki, niin HUS säästää. voi rähmä. Mutta itse asiassa en ole edes varma onko mulla se Rh-, kun sitä ei ole tutkittu. Mutta tiedän, että isällä ainakin on, mutta ei ne sitäkään halunneet tutkia, siis onko mulla vai ei.

 

Aika jännä kun eivät tarkistaneet asiaa mikä ryhmä on! Mun tietääkseni se piikki on aikas tärkeä.
Mä oon käynny pkks (pohjois-karjalan keskussairaala).
Mullahan ois ollu viikkoja oikeesti 9+ (omien laskujen mukaan)? jos ois ollu "elävää" sorttia, mutta ei vastannu kait 5viikkoakaan.. Mutta lääkärin sanelut tuli postissa ja siit sai kyl käsityksen et ois ollut jotain elon merkkejäkin jossain vaihees.. Tiedä tuota! Nii ja siin oli viikoiks merkattu 5+4 kuukautisista laskettuna, eivät siis oo ymmärtäneet mitä oon niille selittäny!

 

Sori jos tää kuulostaa liian kyyniseltä, ei ole tarkoitus.

Mun kohdunulkoisesta on jo muutama vuosi mutta kun sain taas keskenmenon niin puhuttiin siitä taas tänään miehen kanssa. Se oli kamalaa, mutta näin jälkikäteen katsottuna se asetti sen nollatason, jota vasten on hyvä verrata kaikkia muita elämän vastoinkäymisiä. Mikään ei ole niin pahaa. Mulla oli harvinainen kohdunkaulanraskaus (metotreksaatilla tapettiin), jossa siis riskinä oli että verenvuodon vuoksi joutuisi poistamaan koko kohdun tai sitten siihen vuotoon kuolisi. Tää siis pari kuukautta sen jälkeen kun eka raskaus päättyi keskenmenoon ja olimme miehen kanssa aika alamaissa valmiiksi kumpikin. En ole ehkä ikinä elämässäni ollut niin hysteerisen onnellinen kuin sinä päivänä kun lähdin ku:n jälkeen sairaalasta kotiin *elävänä* ja kohtu yhä mukana! Me saimme onneksi pari vuotta sen jälkeen lapsen.

Esimerkiksi nyt: sain keskenmenon, mutta so what? Koska mun henki ei ole uhattuna ja kohtu on vielä paikallaan ja meillä on jo lapsi - asiat ovat siis hyvin. Elämä on helppo laittaa tärkeysjärjestykseen.

Kyyneltenhymy, Sharlin ja te muut, koittakaa jaksaa. Tämä on teille rankkaa aikaa mutta todennäköisesti rankinta mitä joudutte kokemaan. Toivottavasti tulevat raskautenne sujuvat paremmin! Luottakaa huomiseen.

 

Zin, tämä kuulostaa kyllä kamalalta mutta oli ihanaa lukea, että joku muukin on kokenut kohdunkaularaskauden.

Meillä kävi niin, että tulin edellisestä keskenmenosta suoraan raskaaksi, ja tämä raskaus ehti jo viikolle 11+6, kun sekin alkoi mennä kesken. Rv 9 oli todettu sikiön sydämenlyönnit ultrassa, mutta neuvolalääkäri ei silloin huomannut, että raskaus oli kohdunulkoinen. Se on kai vähän hankala huomata, etenkin jos sikiö on elävä? Vasta keskenmenon alkaessa todettiin sairaalassa erikoislääkärin johdolla, että raskaus on kiinnittynyt kohdunkaulaan ja sikiö oli kuollut noin viikko uä-tutkimuksen jälkeen. Se alkoi siis tulla vasta pari viikkoa myöhemmin ulos.

Aiemmat keskenmenoni (2kpl) eivät tuntuneet miltään, tavallista menkkamaista verenvuotoa ilman kummoisia kipuja, mutta tämä kolmas oli kuin oikea synnytys ja supistelutuskat jotain sanoinkuvaamatonta. Ne lievittyivät vasta suonensisäisellä kipulääkkeellä. Toivon, ettei kukaan joutuisi koskaan kokemaan sellaista!

Lääkäri sanoi että kohdunkaulaan kiinnittynyt raskaus on erittäin harvinainen. Ajattelin, että esiintyvyys joku 1:100, mutta kun googletin, luvuthan osoittautuivat todella koviksi (1:1000 tai jopa 1:16 000). Suomenkielisiltä nettisivuilta ei meinannut löytyä juuri mitään vertaistukea kun suurin osa kohdunulkoisista on munatorviraskauksia. Siitä ymmärsin, kuinka helkutinmoinen "lottovoitto" kohdalleni oli osunut. Sekin vähän pysäytti, kun käsitin että tilanteeni voi olla jopa hengenvaarallinen verenvuotoriskin takia. Lääkäri ei halunnut tehdä kaavintaa, koska kohdunkaulan verisuonisto on niin tiheää että vuoto voisi karata käsistä.

Samoin kuin Zin, minäkin sain metotreksaattipistoksen. Pääsin pitkän kärttämisen jälkeen sairaalasta kotiin odottamaan että sikiö tulee ulos. Eivät olisi halunneet päästää, koska pelkäsivät että istukan irtoamisesta aiheutuisi kovaa verenvuotoa. Kerkesin kolme yötä nukkua sairaalassa ja se alkoi todella tympiä, etenkin ne jatkuvat verikokeet... Kotiin oli ihana päästä lepäämään. Se auttoi, sillä seuraavan päivän iltana sikiö+istukka pullahtivat ulos. Kokemus oli todella ristiriitainen. Toisaalta olin pillahtaa itkuun ilosta, että koettelemukseni oli ohi ja saatoin vihdoinkin keskittyä paranemiseen. (Olin myös pelännyt kaavintaa, joka olisi ollut edessä seuraavana päivänä, ellei metotreksaatti olisi irrottanut istukkaa.) Ja toisaalta... se oli kuitenkin ensimmäinen lapseni, jolle olin ehtinyt jo miettiä nimenkin.

Olen toipunut mielestäni hyvin, jälkivuoto loppui noin viikossa. Henkisellä puolella riittää vielä käsittelemistä, huomaan että asiat tulevat pieninä paloina ulos alitajunnasta. Olen yllättynyt omasta suruprosessistani, vaikka raskaus oli yllätys ja siihen sopeutuminen oli vienyt aikansa. Nyt meillä on metotreksaatin takia päällä kuuden kuukauden karenssi ennen kuin raskautta saa taas yrittää. Sukuni on molempien vanhempien puolelta hedelmällistä ja miehelläkin on lapsia edellisestä suhteesta, joten kyllä tässä on ihan vähän viallinen olo, kun omat raskaudet menevät tällä lailla pieleen. Mutta jospa nyt sitten jonain päivänä, kun tähdet ovat oikeassa asennossa.

Toivottavasti tästä viestistäni on apua muille kohdunkaulaan kiinnittyneille. Ja voimia kaikille muillekin kohdunulkoisen kokeneille. Elämässä on se hyvä puoli, että uusia tilaisuuksia tulee ja äitiyttä voi toteuttaa monin tavoin.

 

puputyttö,pahoittelut ikävästä kokemuksesta. Itselläni myös todettiin kohdunulkoinen kuukausi sitten, eikä ultrassa ole löydetty, että mihin se on kiinnittynyt. Pari ensimmäistä viikkoa seurattiin hcg:tä ja koska se oli noususuunnassa edelleen, jouduin ottamaan metotreksaattipiikin 1,5viikkoa sitten. Edelleen odottelen, että vuoto alkais pian ja pääsis tästä jatkamaan eteenpäin. Se pisti teksistäsi silmään, että teillä on 6kk karenssi metotreksaatin vuoksi. Meille lääkäri sanoi, että ainoastaan kuukausi. Jos joudutaan ottamaan toinen annos, on karenssi silloin 3kk. Onkohan se lääkäristä kiinni?

 

Heippa kaikille ja kiitos, että olette jakaneet kokemuksianne tänne! =)

Minulla todettiin viime viikon torstaina kohdunulkoinen raskaus. HCg -lukemat oli korkeita ja edellisviikon ultrissa ei ollut vielä kunnolla mitään näkynyt. Menin torstaina ultaääneen sillä fiiliksin, että nyt vihdoin pikkuinen näkyy. Näin heti gynekologin ilmeestä, että kaikki ei ole hyvin! Gynekologi näytti, miten kohtu oli tyhjä ja kohdun ulkopuolella elävä alkio. Kyllä oli niin huono fiilis! Itkin siinä sitten, mutta sitten kokosin itseni. Gynekologi sanoikin, että vaikutan nyt liian rauhalliselta. Gynekologi kertoi pääpiirteittäin mitä jatkossa tulee tapahtumaan.

Perjantaina menin sitten sairaalaan, jossa ensin tehtiin ultraääni ja sitten verikokeet ja osastolle odottamaan leikkausta. HCG -lukema oli niin korkea, ettei olllut muita vaihtoehtoja kuin tämä toimenpide. Osastolla ei tarvinnut pitkään odottaa, kun jo pääsin leikkaussaliin. Toimenpide tehtiin tähystyksessä ja oli löydetty rakennemuutos, rudimentin kohtu, johon hedelmöitynyt munasolu oli kiinnittynyt. Tämä poistettiin ja lisäksi oik. munajohdin. Näillä pyritään nyt ehkäisemään uutta kohdunulkopuolista raskautta. Leikkaava lääkäri kävi kanssani keskustelemassa leikkauksen jälkeen, mutta sen verran olin vielä unen pöpperössä, että en huomannut kaikkia kysymyksiä esittää silloin. Tai voi olla että kaikki kysymykset ovat nyt vasta tulleet esiin.

Heti seuraavista kuukautisista saamme ruveta taas yrittämään lasta. Tässä on vaan niin epäonnistunut olo. Lasta yritettiin reilu 1,5 vuotta ja sitten kävi näin! Mutta positiivisella mielin oltiin heti alussa siitä, että noilla hormooneilla olen kuitenkin raskaaksi tullut. Että kai tässä vielä toivoa on ja teidän muiden kokemuksia lukiessa toivo nousee pintaan!

 

Hei valoa, toivottavasti metotreksaatti alkoi vaikuttaa ja sait kohdunulkoisesi pois. Aika pitkään jouduit odottamaan, jos 1,5 viikkoa ehti jo viestisi aikoihin kulua! Minulla meni noin 57 tuntia piikin ja kohdun tyhjenemisen välillä.

En tiedä miksi meillä on näin pitkä karenssi, ehkä sain isomman annoksen metoa. Mutta kyllä tauko on toisaalta nyt aika tervetullutkin. Ehtii vähän koota ajatuksia ja käydä tapahtunutta läpi.

Mulla alkoi muuten menkat 4,5 viikon päästä siitä, kun sikiö tuli ulos. Tuntui tosi hyvältä päästä takaisin normaaliin rytmiin. Vähän jännitin, että olisivatko menkat jotenkin muuttuneet, kun sellaistakin näemmä tapahtuu. Kaikeksi onneksi ne eivät olleet mitenkään erikoisen kivuliaat. Nyt vain elellään ihan normaalisti ja ehkäpä sitten syksyllä tunnustellaan tilannetta uudelleen..

PS. Marsiina: voimaa teille ja paljon toivonsäteitä tulevaisuuteen, aivan varmasti teillekin on luvassa vielä ilouutisia! Lapsia ei todellakaan tehdä, vaan heitä saadaan, sitten kun aika on oikea ja planeetat kohdillaan

 

hei!
voisinpa minäkin tulla tsemppinä oman tarinani kertomaan,jos siitä joku saisi toivon kipinää vaikka.
elikkäs,viimevuoden joulukuussa tein positiivisen testin..oli kokoajan olo et joku mättää..ja ikenet turposi! jostain todella outoa..ennestään mulla 5 lasta on ja tämä odotus ei tuntunut millään lailla samalta.
tammikuussa,olikohan rv6,harrastettiin miehen kanssa vähän rakkautta..sitä ennen oli jo tullut mahaan sellaisia viiltely kipuja..
no,siinä rupesi sitten ruskean ja kirkkaan veren välimaastoa liruttaa..mutta aika vähän.ja tosiaan sellaisia menkkakipuja,tai muita normeja raskauskipuja ei ollut..lähinnä sellaista pistävää.

menin sitten päivystykseen yöllä..kivut oli jo hellittäneet..lääkäri katsoi huonolla ultralla ja sanoi kohdussa jonkin heijastuman näkevän,mutta jos se olisi sikiö,se vastaisi viikkoa 4.epäili kovasti ku:ta.

otettiin sitten labrat ja arvo oli noin 600,uusinta labra 2pvän päästä..880..vielä tässä vaiheessa väläyteltiin että alkio on voinut kiinnittyä myöhemmin..itse tiesin että näin ei ole.
ultrattiin myös ja kohdussa ei näkynyt kun nesteläikkä,joka ilmeisesti oli verta.
tilannetta seurailtiin viikko pari.hormonit nousi korkeimmillaan 1600 ennen toimenpiteitä.sain metotreksaattia kankkuun. (ja muuten,yhden piikin jälkeen raskautumiskielto on 1kk,tarkastin teratologisesta tietopalvelusta asian)
metotreksaatti ei mulla toiminut.viikko tuosta hcg nousi 2200.ja tulin kipeäksi.kuume nousi ja kivut oli aika kovat.
pääsin osastolle,sain itse päättää otanko lisää tuota metoa,vai leikataanko.
lääkärin kanssa oltiin yhtämieltä että tähystetään.

ja luojan kiitos että niin päätettiin! mulla oli pahasti vioittunut vasen munajohdin,missä raskaus oli.se sitten jäi pöydälle.
oikea munatorvi oli löyhästi kiinnittynyt vatsanpeitteisiin..se irroiteltiin oikeaan kohtaan ja tarkastettiin sen aukiolo.
eli jos tuota viallista ei olisi poistettu,seuraava raskaus olisi melko varma ku.ja toinen terve johdin olisi edelleen pois pelistä.
tapahtumasta toipuminen oli rankka,sain itsekkin kovat vuodot ja ihan selkeät synnytys supistuksen,syytä en tosin tiedä.
tammikuun lopulla tehtiin siis tuo johtimen poisto ja hormonit laski nopeasti nollille.(tsekkailin testeillä)
ja nyt,maaliskuun lopulla olen jälleen raskaana,tuolla yhdellä torvella. ja viikkoja olisi nyt 5+5. maanantaina pääsen ultraan katsomaan,onko tälläkertaa varmasti pikkuinen siellä missä pitääkin.hyvä uutinen tässä kuitenkin on se,että elimistö alkoi nopeaan toimimaan ja raskautumis mahdollisuus on näköjään hyvä.

pelko tässä seuraa jokatapauksessa ainakin ultraan asti..väkisin mielessä pyörii,että mitäpä jos se on taas ku?jos menetän toisenkin torven? ei auta kun toivoa parasta ja pelätä pahinta.tälläkertaa raskaus tuntuu erilaiselle kun tuo ku,ja kohtu tuntuu venyvän.

ei muuta kun kovasti voimahaleja jotka tämän helvetin ovat joutuneet kokemaan:heart:

 

hei,noi metotreksaatti suositukset on uusittu melko hiljattain,kaikilla lääkäreillä ei uusinta tietoa ole!! eli yhden piikin jälkeen raskautumiskielto on 1kk. useamman kun yhden,3kk. jos tuo asia mietityttää,kannattaa soittaa teratologiseen tietopalveluun.ohjaavat upeasti! ja heillä on asianmukainen tieto,mitä ei näytä lääkäreillä olevan.

 

Pakko tulla tänne avautumaan...meillä siis tilanne se, että takana 3 keskenmenoa peräjälkeen 2010-2011...Viime Syyskuussa sitten myös luultiin, että taas spontaani keskenmeno...vuoto ei vain lakannut ja aloin saamaan järkyttäviä kipukohtauksia, kun viikkoja meni eteenpäin...ravasin jatkuvasti terveyskeskuksessa ja sieltä lähetettä sairaalaan, jossa ultrattiin, mutta aina lähetettiin kotiin...vaikka olin tuossa vaiheessa jo niin kipeä, että ultraaminen oikealta puolelta ei edes onnistunut, kun sattui niin paljon. No, lopulta pääsin sairaalaan sisään, ja tähystykseen jossa oikealta puolelta löytyi raskauteen viittaavaa materiaalia...ja munanjohdin jouduttiin poistamaan (oliko se munanjohdin? ) Tämän kokemuksen jälkeen söin helmikuulle asti pillereitä, mutta ilmeisesti aika kultaa muistot, koska jätimme ne pois. Viime viikolla huomasin olevani taas raskaana. Maanantaina kävin hcg:ssä arvo oli 380 (5+1) eilen kävin yksityisellä ultrassa, eikä kohdussa näkynyt raskaudesta pienintäkään viitettä...lähetteellä taas sairaalaan jossa sama tuomio!Huomenna olisi taas mentävä sairaalaan jossa jatketaan kokeiden ottoa yms. Tällä hetkellä ei pyöri mitään muuta mielessä, kun miksi?miksi meille käy näin?Ja mitä niin pahaa mä olen tehnyt, että joudun tämän kaiken käymään läpi? Rehellisesti sanottuna en todellakaan tiedä miten oma pääni tämän kaiken kestää. Lisäksi olemme menossa naimisiin mieheni kanssa vajaan 2 kuukauden päästä...ja melkeen tekisi mieli perua koko juhlat..ei oo oikein kiinnostusta tällä hetkellä järjestelyihin...

 

Peikkoprinsessa Se ei sitten voi olla myöhäinen kiinnittyminen? Jos se on kohdunulkoinen, en voi kuin lähettää voimia.. olen kokenut sen. Jos on, niin on vielä alussa, että varmaan hoituu metotrexaatilla, ultrassa vaikea ilmeisesti nähdä mitään, ennen kun hcg on n.1000.. Jakamisia!!

 

jaksuja täältäkin.tuo arvo on ihan liian matala noille viikoille ellei sitten ole ihan alussa.kai ne ottaa kontrolli hcg:n?
oletko pyytänyt munajohtimen aukiolo tutkimusta?? koska jossainhan se vika on että se munasolu sinne kiinni jää. vertailuarvoksi,mulla oli tässä raskaudessa 6+2 tuo hcg 16700.. ja 7+5 43.300.. toivotaan vielä parasta sinne <3

 

Pakko tulla kertomaan, että hcg oli lähtenyt laskuun (oli viime to noin 200) eli vaikuttaisi siltä, että kyseessä oli ihan normaali alkuraskauden keskenmeno...huh...pienempi paha kuitenkin noista vaihtoehdoista!Ja pienen toivonpilkahduksen myös saimme siitä, että heinäkuussa minulta katsotaan hyytymistekijät jos vaikka niistä vikaa löytyisi niin ainakin saisi selvyyden mistä nämä ainaiset keskenmenot johtuvat. Kiitos tsempeistä Sharlin ja daizy06