Toggle sidebar

Koetko itsesi kauniiksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
..no en mä nyt mikään ruusu ole mutta kait nyt jonniinmoisesta perunasta menen :p :D...

Ja sitten ihan tosissani - toisinaan koen itseni kauniiksi, toisinaan taas en...niinkuin Booty tuossa jo aikaisemmin viisasti sanoikin - kauneus on mielentila :). Ja se on niin totta!
 
koskaan tunne itseäni kauniiksi. Pienet rinnat, ei kiinteät. Vatsa on kuin kaljatynnyri, lähes jokainen onnittelee ja kysyy laskettua aikaa (useampi synnytys,4, synnynnäiset huonot vatsanpeitteet ja kaksi tyrää). Nääma kuin raastinrauta. Silmät ehkä paraspuoli vaikka ei nekään täydelliset roikku luomineen. Todella epänaiselliset jalat jne. Mutta kait mä kuitenkin ees jollekin näytän koska mies aina kehuu ja seksi luistaa. Tai sit en.
 
En, mutta en järkyttävän rumaksikaan. Mulla on liikaa läskiä että olisin kaunis ja vanhakin alan olla.
Ihoni on silti todella hyvä ja rypytön, varmaan siksi kun olen ylipainoinen. Jotain hyötyä siitäkin. Mulla on kauniit, suuret ja tummat silmät, suora nenä. Kynnet kasvavat luonnostaan pitkiksi.
Vyötärönkohta on hyvä, se on mulla kuitenkin olemassa vaikka läskiä onkin. Persekin on hyvä.
Nilkkojani inhoan,mulla ei ole niitä. Hiuksetkin ovat rumat, luonnonkiharat, ihan säkkärää eikä niitä saa mitenkään kuriin. OLen jo luovuttanut.
 
Semmoset vajaat 15v sitten olin kaunis, laiha ja kiinteä. Nyt olen pyöreä ja kaikki roikkuu. Silti tunnen itseni kauniimmaksi, kuin nuorena. Olen paljon itsevarmempi ja nautin omasta itsestäni. Ja kai se jotenkin säteilee ulospäin, sillä kysyntää on ulos mennessä ihan yhtä paljon, kuin nuorenakin;)
 
olen mielestäni tosi kaunis, myös ilman meikkiä. ennen olin mielestäni vain kasvoista kaunis, mutta nyt kun olen harrastanut kuntosalia pari vuotta olen myös tosi tyytyväinen vartalooni. vihdoin mulla on peppu :D
 
Nuorena olin mielestäni todella kaunis ja menoa oli. Nykyisin liki 30v väsynyt, kulahtanut ja lihonnut äiti-tantta. Joo ei tunnu kauniilta. Eikä kyllä varmasti näytäkkään. Naiseksi tässä ei kyllä itteänsä tunne. Ei musta koskaan tälläistä pitänyt tulla. Silti elän onnellista elämää väsymyksestä ja rupsahtamisesta huolimatta.
 
Minä koin itseni nuorena rumaksi, milloin oli nenä liian iso, ripset liian lyhyet, hiukset huonot ja tissit liian pienet ja sääret liian paksut. Ja finnejä ja ties mitä milloinkin.

Joskus kolmenkympin kieppeillä oltiin ruotsinlaivalla tyttöporukalla ja meikattiin itseämme siinä vessan peilin ja hytin peilin edessä. Kukin tälläsi naamaansa meikkiä omalla tavallaan - ja tajusin jotain. Että kaikilla meillä on joku kohta jota korostaa ja joku jossa on korjattavaa. Ja yhtäkkiä olin tavattoman onnellinen että mulla on just mun naama. En osaisi meikatakaan kenenkään muun naamaa...

Ja olen ollut aika tyytyväinen itseeni sitten sen jälkeen jo kaksikymmentä vuotta. En ole maailman kaunein, mutta olen varmasti ihan ainutlaatuinen, ja paras minä mikä voi olla.
 
Toki joskus peili tekee yhteistyötä kanssani ja näytän ikäisekseni ihan ns.mukiin menevältä. Taskuun en ihan mahdu näillä kiloilla.. mutta siltikään en tunne mitenkään rumaksikaan itseäni.
Juu on roikkurintaa, luomet lurpattaa (ihan nuoresta ollut raskaat luomet) yms. Sellulta olen säästynyt aika hyvin, joten siitä pointsit kotiin. :)

Kauneus, omassa päässä, on juurikin se mielentila.
 
[QUOTE="30v";28127355]Nuorena olin mielestäni todella kaunis ja menoa oli. Nykyisin liki 30v väsynyt, kulahtanut ja lihonnut äiti-tantta. Joo ei tunnu kauniilta. Eikä kyllä varmasti näytäkkään. Naiseksi tässä ei kyllä itteänsä tunne. Ei musta koskaan tälläistä pitänyt tulla. Silti elän onnellista elämää väsymyksestä ja rupsahtamisesta huolimatta.[/QUOTE]

Juu. Nuorena olin hoikka ja sievä, melkeinpä kaunis, mutta nyt nämä vuodet lastensaannin jälkeen on lösähdyttänyt mun ulkoisen olemuksen. En ole kuin korkeintaan tavallinen väsähtänyt mamma. Jotain tarttis tehdä.
 
Fyysiset ominaisuudet kunnossa ja olen tyytyväinen.
Mentaalipuolella olis parantamisen varaa=)
 
Tykkään mun kasvojen luustosta, mutta liikaa läskiä ja epäsymmetrisyyttä.
Niin ja mun hymy/nauru on järkyttävän harakka.

Välillä oma ulkonäkö häiritsee paljonkin (tai oikeastaan ne läskit), mutta jos on muuten onnellinen, niin ei se silloin haittaa eikä sitä mieti ollenkaan.
Yritän kyllä sutjakoitua, etten vaan märehdi tekemättä mitään.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa