kodinorja

[pöö]

Miten tämä elämä tähänkin tilanteeseen minut heitti?
En pääse lasteni kanssa ulos joka päivä, en välttämättä edes joka toinenkaan päivä. Ja syy tähän on valtavat kotityöt.
Eli kahdeksan hengen pyykkivuori, kone rallattaa tasaiseen tahtiin aamusta iltaan, viikkaan ja vien kaappeihin.
Sitten ruoka eli kaiken teen alusta loppuun itse. Kaupassa käyn kerran pari viikossa.
Sitten vielä siivousta aamusta iltaan eli ruokailujen jälkeen astianpesukoneen täyttöä ja tyhjennysta n.viisi kertaa päivässä.
Hiekkaa ja muruja täytyy imuroida kerran/kaksi päivässä, jotta koti pysyisi puhtaana ja lelujen korjausta paikoilleen aina kun pääsen keittiöstä irrottautumaan.
Tämän kaiken kruunaa suunnaton yksinäisyys, mies töissä ja käy vain nukkumassa kotona. Ystävät kaikonneet kuka minnekin ja lapset vaan ilonani kotona.
Yksinkertaisesti en pääse lähtemään kodistani enää minnekään, joskus olen yrittänyt käydä mm. äitilapsi-kerhossa, mutta sain seuraavina päivinä tuplasti tehdä kotitöitä, jotka jäivät tekemättä noina kerhopäivinä.
Usein olen miettinyt, kuinka kauan ihminen jaksaa aamusta iltaan saman kaavan mukaan elää ja tehdä kaiken kun ainoa sosiaalinen kontaksi moneen päivään on kaupan kassalla kiitos ja hei? Tietty lapset juttelee, mutta sehän ei ole sama asia kuin toinen aikuinen?
Sukulaisia ei ole avuksi asti, sillä heilläkin on oma elämänsä, enkä ole ikinä oppinut pyytämään. En kieltäytyisi avusta, jos sitä tarjottaisiin vaan ei ole koskaan tarjottu enkä kehtaa pyytää enää kun aina on jotakin muuta.
no, tulipa tilitystä kerrakseen ja ei tää tilanne nyt niin kamala ole kuitenkaan kun antaa ymmärtää ja tiedän etten ole ainoa vaan on muitakin ja asiat helpottaa heti kun lapset isoja jne...
Mutta, joskus olisi mukava kun saisin mennä lasten kanssa ulos ja ei olisi edessä se, minkä jätti taakseen kun lähti ulos. Eli olisi oma kotiapulainen joka tyytyisi pieneen palkkaan ja täysihoitoon ja tekisi puolestani kodinhoidolliset työt...

 

[w]

Miten tämä elämä tähänkin tilanteeseen minut heitti?

Ei elämä ole sua tuohon tilanteesen heittänyt, itse olet sen valinnut.

 

[mamatsu]

Meillä on kahdeksan hengen perhe,enkä todellakaan pyykkää ja siivoa aamusta iltaan.Ruoatkin teen itse.Käymme kyläilemässä,lapset kerhossa,osa koulussa ja perhekerhossakin.Joka ikinen päivä 2-3x ulkona.Mies tekee paljon töitä ja reissaakin.

 

[nnn]

Miten tämä elämä tähänkin tilanteeseen minut heitti?

Ei elämä ole sua tuohon tilanteesen heittänyt, itse olet sen valinnut.

vähän noin mäkin sen ajattelin.
olet kuitenkin varmasti onnellinen 6 lapsesta, mutta itse sitä en kyllä KOSKAAN haluaisi.

 

[4lapsen äiti]

En tajua sitä, että ONKO PAKKO tehdä ne asiat vaikeimman kautta. Esim. tee kerralla kattilallinen keittoa, mikä riittää ainakin pariksi ruokakerraksi. Osta puolivalmista, tai tee helpompia ruokia. Ei tarvi tehdä salaattia kun kuorit porkkanoita kasallisen.
Mitä haittaa jos on vähän muruja ja hiekkaa, älä nyt ainakaan kahta kertaa päivässä imuroi.
Minkä ikäisiä on lapset, isommat varmaan pärjää keskenäänkin ulkona.

Älä vaadi täydellisyyttä niin hyvin pärjäisit ja ehtisit/pääsisit joka päivä ulos!!

 

[vieras]

Voin kyllä kuvitella...ota viikossa muutama päivä millon et stressaa kotitöistä!

 

[Ohis]

olisiko jo aika laittaa lapset tekemään oman osansa? jokainen voi oman lautasensa kantaa tiskipydälle, isommat voivat jo viikata osan vaatteista, sekä totutella hakemaan puhtaat vaatteet siitä viikkaamattomien korista... ja lelujen keräys kuuluu lapsille. ja imurointia ja moppausta ei tarvitse niin usein tehdä... varsinkin näin kesällä, jos syö pihalla sitä kotia kun ei kukaan sotke, jos ei siellä kukaan ole pysykää enemmän ulkona. ja pyykin määrää voi vähentää ihan sillä, että ei vaihda puhtaita niin usein, varsinkin jos on kotosalla niin mitä haittaa pari tahraa paidassa.

 

[sofiann]

ettekö voisi palkata kotipalvelua
tai jtn vastaavaa apua? jos ei OIKEASTI ole varaa,mutta todellinen avun tarve niin yhteiskunta kyllä avustaa silloin...kyllähän lasten pitää ulos päästä päivittäin.

 

[pöö]

Ruokaa en voi tehdä paljoa kerralla, koska mies syö kaiken minkä näkee valmiina sen nukkumisen ohella. Oikeastaan rahaa olisi paljon, ellei mies söisi niin paljon. Usein joudun jakamaan lapsille lautasille annokset valmiiksi, että saavat mahansa täyteen, ennekuin mies tulee ja syö kaiken lastenkin edestä.
En halua lasteni kulkevan likaisissa vaatteissa.
Meillä ei ole mahdollisuutta ruokailla pihalla, kun ei ole rahaa ostaa kalusteita.
Olen yrittänyt välillä ottaa päiviä, jolloin en tekisi kuin välttämättömimmän, mutta...se kostautuu seuraavana päivänä.
Meillä käy lasten kaverit ja yritän pitää kodin kunnossa, jotta lapset voivat häpeämättä tuoda kaverinsa meillekin kylään.
Ja oikeastaan palvelen miestäni ja sen tarpeita kunnioittamalla miehen toivetta puhtaasta kodista, koska mies ei voi sietää epäjärjestysta ja sotkua, jota joutunut omassa lapsuudenkodissaan kokemaan ja häpeämään niin ettei voinut kavereita viedä.