Tää on ihana ketju
Mä haluan pysyä tunnistamattomana, joten en laita tytsin syntymämittoja, älkää pahastuko.
Tilkun poitsu on tosi vauhdikas tapaus. Meillä tyttö 6kk ryömii meidän sängyssä, muttei lattialla. Tyyli on sellainen hupaisa "nenä maahan, peppu ylös suorille jaloille ja hetkautus", jolla pääsee kyllä hyvin eteenpäin, mutta kovalla lattialla tyyli ei pelitä. Peruuttaminen sen sijaan onnistuu lyhyitä matkoja meilläkin. Just tossa 4 kk jälkeen meilläkin oli kova hinku päästä liikkeelle, mutta nyt istuminen on kaikkein kivointa, eikä tyttö halua pötkötellä lattialla ollenkaan. Syöttötuolissa istuminenkin sujuu jo joitain minuutteja kerrallaan (taidan olla aika varovainen näiden juttujen kanssa).
Meilläkin on jekovit-tipat, ja disflatyliä käytettiin aiemmin noin 3-viikkoisesta ehkä parikuiseksi, ja hyvin auttoivat. Nyt vatsavaivoja ei ole. Yritetään päästä 4:ään ruokailuun (aamupuuro-kasvissose-lihasose-iltapuuro) ja siinä riittää puuhaa. Tyttö on kyllä hyvä syömään. Ja mikä ihaninta, viimeiset 3 viikkoa on nukuttu yöllä paremmin, kun pahimmillaan meillä herättiin tunnin välein syömään. Jätettiin myös rintakumit pois, ja sekin on lyhentänyt/vähentänyt yöimetyksiä, ja ihanaa kun niitä ei tarvi siellä pimeässä etsiskellä. Mentiin ensin vähän aikaa sekä rintakumilla että ilman, kunnes tyttö itse tyynesti katsoi tissiä, tarttui kädellä rintakumiin ja tiputti sen kädestään esim. lattialle. Ja sitten imaisi tyytyväisenä tissin suuhunsa. Meillä siis vauva lopetti rintakumin käytön
Huonosti nukuttujen öiden takia meillä on joulun laitto ihan kesken. Ei olla kyllä kotonakaan kun vasta tapaninpäivänä, joten en paljon meinaa laittakaan. Vauvan hoito on mulle ainakin täyttä työtä, joten esim. joululahjojen yms hankinta on työlästä, puhumattakaan siitä että askartelisin kortteja tms. Mut mä en stressaa

Vieläkään mä en oikein käsitä, että tänä jouluna mulla on vauva!
Tilkku: mäkään en ole vielä puolessa vuodessakaan päässyt entisiin mittoihini, saati onnistunut/halunn ut/jaksanut aloittaa säännöllistä liikuntaharrastusta. Olen antanut itselleni luvan olla "vaan" äiti. Musta tuntuu, ettäkunb väsymys helpottaa mä jaksan taas ihan mitä tahansa, mut nyt mun ei tarvitse. Olen kyllä päättänyt aloittaa tammikuussa jumpat, ihan siksikin että kun tyttö syo enemmän kiinteitä, niin mieskin pärjää useamman tunnin tytön kanssa.
Mimis: hienosti tyttösi on kasvanut! Eikö oo häkellyttävää miten nopeasti se vastasyntynyt muuttuu vauvanpallukaksi?
Jane, sun mies autaa ihanasti noissa nukkumisaioissa. Meillä ei vielä voi, kun tyttö ei huili tuttia, niin tarvitsee aina herätessään tissin/äidin päästäkseen uudelleen uneen. Huono juttu, tiedetään,mutta kunhan varmistun että tyttö syö tarpeeksi päivällä, uskallan luopua yöimetyksistä. Haaveilen jo siitä, että mies voi hoitaa esim. nukutusvuoron
HMM: meillä ei oo vielä hampaita, mut puhetta riittää täälläkin. Erityisesti kiljahtelua neiti rakastaa, vanhemmat ei niinkään...
Minttuli, ristiäiset on ihana juhla! Ja kun saatte päätettyä nimen ja se on vähän aikaa käytössä, alkaa vauvakin näyttää just oman nimiseltään niin ettei muuta nimeä vois kuvitellakkaan.
Mukavaa viikkoa äitylit ja pallerot
