Kivut ja vuoto lääkkeellisen jälkeisen kaavinnan jälkeen?

Hei

Vauvallamme todettiin rakenteellinen poikkeama, joka oli sitten sen verran paha, että jouduimme keskeyttämään raskauden. Keskytys tapahtui 17 viikolla lääkkeellisesti. Kaikki meni lääkkeellisen jälkeen hyvin ja ensimmäiset kuukautisetkin tulivat melko lailla aikataulussa. Kunnes… kuukautisten jälkeen alkoi tiputteluvuoto ja kivut. Menin tarkastukseen ja kohdussa nähtiin raskausjäämiä, ilmeisesti istukkaa palanen.

Kaavinta oli viime viikon keskiviikkona. Siinä kuulemma poistettiin sähköllä vain tuo kyseinen alue ja kaavittiin siitä alta tai ympäriltä hiukan. Lääkärin mukaan toimenpide meni hyvin. Kipuja mulla oli kolmisen päivää aivan mielettömästi. Nyt on seitsemäs päivä kaavinnasta ja edelleen tulee päivän aikana muutama kramppijakso ja vuotoa.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Mulla on jotenkin mennyt luotto lääkäreihin. Ennen kaavintaa soittelin jo useamman kerran osastolle ja sanoivat kaiken olevan vain normaalia. Mun kohdalla mikään ei ole mennyt lähellekään normaalisti ?

Koko tilanne on henkisesti tosi raskas ja stressaan tuota vuotoa ja kramppeja koko ajan.

Onko siis muilla kaavittu vain se kohta, johon materiaalia on jäänyt ja onko teillä kivut ja vuodot kestäneet miten kauan? Mä alan olla jo varmasti vähän luulosairaskin. Pelkään vaan koko ajan, että jotain on edelleen pielessä. Vaikka ei kai se kovinkaan todennäköistä ole. Päivystyksessä ultrattiin jo suolaveden kanssa ja syynättiin sen verran tarkkaan, että kai siellä olisi näkynyt jos jotain olisi ollut.

Mä kiittelen täällä epätoivoisena jo etukäteen!

 

Ikävä juttu tuo sinun kokemuksesi, voimia surun keskelle!

Minulla oli kuukausi sitten kkm, ensin lääkkeellisesti keskeytettiin, joka ei ollutkaan täydellisesti onnistunut. Sikiö ja istukka syntyi lääkkeellisesti sairaalassa ja samana iltana pääsin kotiin. Kaksi päivää riuduin kotona tuon jälkeen, kun en enää pärjännyt buranan ja panacodin voimin ja menin ensiapuun sairaalaan. Siellä kohtu ultrattiin ja huomattiin että kohdussa oli massiivisesti limakalvoturvitusta ja raskausmateriaalia. Jouduin odottamaan kaavintaa kaksi päivää sairaalassa (eivät voineet tehdä virka-ajan ulkopuolella päivystystyönä, vaikka kiirreellisyys kaavintaan oli päivystyksellinen)

Kaavinnassa oli jouduttu kaapimaan koko kohtu, seinämissä oli ollut runsaasti raskausmateriaalia. Kivut kaavinnan jälkeen jatkui yli 2 viikkoa niin että päivittäin tarvitsin buranaa ja panacodia. Supistuksia tuli lähes koko ajan sen kaksi viikkoa, jouduin olemaan pois töistä yli viikon vielä kaavinnan jälkeen (supistuskipu oli samanlaista kuin poikani synnytyksessä). Kaavinnan jälkeen meni vuorokausi kun taas jouduin menemään sairaalaan kipujen takia ja todettiin kohtutulehdus, sitä sitten hoidettiin reilu viikko kahdella eri antibiootilla.

Nyt kaavinnasta on yli kolme viikkoa, kivut ovat jääneet kokonaan. Ja ihme kyllä, aika on jo nyt helpottanut tuskaa ja ahdistusta. Kolme vuotias poikamme on pitänyt huolen siitä, että äidillä ei ole aikaa surra kaikkia päiviä. Ajoittain mietin missä vaiheessa nyt olisin ja vatsa kasvaisi jo ihanasti..Toivottavasti vielä saisin kokea uuden raskauden ja parempaa onnea sen myötä! =)

Voin todeta omalla kohdallani, että aika on ollut paras lääke. Iltaisin katselen taivaalle ja etsin tähdistä kirkkaimman, jolle toivitan kauniita unia :heart:

 

taitu kiitos!

Paljon voimia ja jaksamista sinulle myös. :hug: Hurjalta kuulostaa tuo sinun kokemuksesi. Mulla meni 6 viikkoa siinä lääkkeellisen ja kaavinna välissä. Vähän ylikin. Kun kaikki vaikutti ihan hyvältä aluksi.

Nyt meni melkein vuorokausi jo ilman vuotoja ja olin niin onnellinen. Eilen alkoi vielä illalla krampit ja pieni vuoto. Toivottavasti nyt loppuisi ja päästäisiin elämässä eteenpäin.

Meille vauva oli ensimmäinen, joten suru ja tyhjyyden tunne ovat aika valtavia. Kauheasti toivon uutta raskautta. Vaikka tiedän ettei uusi vauva korvaa menetettyä ja kyse on eri ihmisestä, niin silti kaipaan syliini sitä nyyttiä, jota en koskaan saanut.

Perinnöllisyydestä saatiin kuulla, ettei vauvamme olisi todella selvinnyt, vika oli sen verran paha. Se edes vähän lohduttaa, että keskeytys oli todella aiheellinen eikä tarvitse jossitella enää.

 

Minulla meni samalla tavalla tuo vuodon loppuminen, saattoi mennä vuorokausi tai parikin että vuotoa ja supistuksia ei ollut, sitten taas alkoi molemmat. Mutta sen kolmen viikon jälkeen ne loppui melko kerralla.

Särkylääkettä söin kyllä säästelemättä, minusta kivut olivat sen verran voimakkaita että en olisi ilman lääkettä pystynyt tekemään juuri mitään edes kotona. Ja suosittelenkin käyttämään särkylääkkeitä jos on voimakkaita ja kipeitä "jälkisupistuksia".

Tuo perinnöllisyysasia varmasti mieltäsi edes vähän rauhoittaa, minullekin sanottiin kkm:n saatua että luonto kyllä korjaa "pahoin virheelliset taimet". Alkuun tuo kuulosti minusta aivan kamalalta, mutta nyt ymmärrän sen, parempi näin kuin niin että lapsi olisi syntynyt oikein sairaana ja joutunut kärsimään kuitenkaan selviämättä.

SookyS - toivon kaikin mahdollisin tavoin, että saat vielä oman lapsen! Ja tässä sen näkee, lapset ovat lahja! :heart:

 

Kiitoksia Taitu :heart:

Kävin tänään hermoromahduksissani vielä päivystyksessä tarkistuttamassa paikat kun viime yönä kivut yltyivät menkkamaisiksi ja vuotoakin taas tiristi.

Kuulemma kaikki oli edelleen hyvin, kroppa vaan saattaa sekoilla pitkäänkin. Lääkäri ultrasi munasarjat ja ihasteli juuri irtoamaisillaan olevaa munasolua. Huokaisin siinä syvään että voi ei ja ei päästä edes yrittämään. Johon lääkäri tokaisia että miksi ette??? Siitä vaan yrittämään oli hänen ohjeensa. Kai siihen uskaltaa luottaa. Mulle kyllä toinenkin lääkäri sanoi, ettei siitä ole vahinkoa jos heti alkaa yrittämään, raskaus vain ei ala jos kroppa ei ole valmis siihen.

Jotenkin koen tuon "luonnon korjaamisen" ihan oikeana ajatuksena, jos kyse on keskenmenosta, mutta meillä vauva ei olisi ollut millään menossa kesken kun keskeytyskin kesti tosi kauan. Sääliksi käy pikkuista kun oli niin tiukasti elämässä kiinni vaikka todellisuudessa ja masun ulkopuolella ei olisi paljon toivoa ollut :'(