Yks synnytys takana, kesto 22,5 tuntia ja 16 tunnin kohalla otin epiduraalin. Sitä ennen käytin kaurapussia jonkin verran ja siinä kaikki. Epiduraali vei kaikki kivut, mitkä alko olla jo aika sietämättömiä, vaikka aiemmassa vaiheessa olin voimakkaammatkin supistukset kestänyt tosi hyvin. Vahinko vain, että epiduraali vei kaikki muutkin tuntemukset. Supistuksista ei tietoakaan, eikä siis siitäkään, millon ois pitänyt ponnistaa kun se vaihe vihdoin koitti. Ja pelkäsin hitosti, sillä epiduraalin jälkeen laski vauvan sydänäänet pariinkin otteeseen. Ja imukuppiyritysten jälkeen vietiin sektioon, missä sählättiin spinaalin kanssa ja taas hävis sydänäänet ja kiireellisestä sektiosta tulikin hätäsektio ja mut nukutettiin ja ei voi sanoa kun että onneksi vaavi selvisi.
No joo, poikkesin lievästi aiheesta. Ens kerralla (noin 3 kk:n päästä) en ainakaan halua epiduraalia enkä muutakaan lääkkeellistä kivunlievitystä. En ala vannoa, etten mitään käytä, mutta koetan kyllä välttää vimoseen asti. Aion liikkua enemmän (eka kerralla enimmäkseen makasin kuin lahna, eikä kukaan kannustanut liikkumaan, vaikka sittemmin olen kuullut, että pystyasento ja liikkuminen voivat edistää synnytyksen kulkua, kun mulla se sit jämähti kun olin 5 cm auki, syytähän en tietty voi tietää) ja keskittyä rentoutumiseen ja hengittelyyn jne. Tällä kertaa olen ottanut ja aion ottaa enemmän selvää. Synnytysvalmennuksessa kun vain puhuttiin enemmän näistä teknisistä kivunlievitysmenetelmistä siihen tyyliin, että totta kai kaikki jotain käyttää ja jokaiselle varmaan jotain löytyy.