kivun lievitys

Oletteko ottaneet minkäänlaista kivunlievitystä synnyttäessä?
Onko kokemuksia lääkkeillä ja ilman? Oliko suurikin ero?

 

Mun mielipide on se että epiduraali on maailman paras kivunlievitysmuoto! Sivuvaikutuksena mulle tuli siitä vähän tärinää mutta se oli pientä verrattuna niihin supparikipuihin ennen sitä. Suosittelen kyllä lämpimästi. Multa se vei tunnon kokonaan pois mutta ponnistamisen tarpeen tunsin kyllä. Epiduraalin lisäksi mulle laitettiin vielä joku puudutepiikki ennen ponnistamista. En tiedä olisiko ollut välttämätön, mutta laitettiin siltä varalta jos joudutaan leikkaamaan.

 

Intratekaali.

 

kaikki kolme syntynyt ilman mitään kivun lievitystä. On se mahollista vaikka nykyään kukaan ei sitä tunnu uskovan =)

 

ilokaasu. ja ponnistusvaiheessa happi. auttoi siksi kun keskittyi hengittämään maskista oikein.

 

Neljä lasta ilman mitään kivunlievitystä.Viimeisessä synnytyksessä olisin voinut ottaakin jotain,kun oli niin kipeät supistukset,mutta oli niin nopsasti ohi (alle 2h)että ei ehtinyt kuin käväistä mielessä.
Jaa,no se paikallispuudute on annettu kahdessa ekassa välilihanleikkauksen takia,mutta sitä ei liene varsinaiseksi kivunlievitykseksi lasketa.

 

Ekan synnytyksessä sain epiduraalin ja koin sen silloin tosi tehokkaaksi;en tuntenut kipuja sen laiton jälkeen lainkaan.Tokan aikana sain spinaalin mutta se vei kaikki tunnot->en tuntenut edes millon olis tarvinnut ponnistaa :\|
Kahen viimesen lapsen synnytyksessä en saanut mitään ja koin sen kaikkein parhaimmaksi kun mitään kivunlievityksiä en saanut/ottanut;
siis omalle kohalle...
Nyt odottelen viidettä ja tuntuu että en aio pyytää taaskaan kivunlievityksiä =)
Paras kivunlievitys tuntuu olevan mun kohalla se että saa sit vihdoin ponnistella vauvan ulos

 

Ilman kivunlievityksiä minäkin kolme synnyttänyt, mutta kun olen kuullut kavereiden juttuja synnytyksestä, esim. ponnistusvaiheesta ettei se kuulemma sattunut lainkaan..niin olen kyllä halukas ottamaan kaikki puudutukset ponnistusvaiheen tuskia lievittämään. Tosin Synnytykset ovat niin nopeita että tuo kivun lievitys on ennenkin jäänyt juuri siksi ettei ole ehditty.

 

ilokaasu autto mulla tosi pitkälle ja epiduraali oli kyllä huippu. Mä en voi sanoa siitä mitään negatiivista, paitsi tietty se hirvee tärinä mikä siitä sit vissiin johtu, kaikki 4 tuntia mitä mä heräämössä olin niin tärisin, mut sain sit onneks sitä tärinän poisto lääkettä =) mitä ikinä lieneekään. Mut se oli aika kamalaa ku hampaat kalisi yhteen koko ajan.

 

Ensimmäiseltä oli kivunlievityksenä pelkkä lämmin vesi, olin ammeessa avautumisvaiheessa, ja kokeilivat myös akupunktioneuloja käsiin ja päähän, en tiedä oliko vaikutusta, en ainakaan usko. Olin valtavan kipeenä koko ajan.
Eli luomuna synnytin ensimmäisen. Toiselta otan epiduraalin tai spinaalin jos kerkeän ottaa, oli sen verran kipee kokemus tuo ensimmäinen synnytys.... :snotty:

 

Esikoisen synnytyksessä oli epiduraali ja kuopus syntyi mikrossa lämmitettävän kauratyynyn avulla =) kummankin synnytyksen koin yhtä kivuliaina, ehkä esikoisen synnyttäminen oli jopa hankalampaa kun oksitosiinitippa piti synnytystä käynnissä... Kipu ei kuitenkaan mitään sietämätöntä ollut kummassakaan. Ponnistusvaihekin oli toisella kerralla paljon mukavampi kun pystyin itse valitsemaan asennon ym., ja vauvakin tuli tosi paljon nopeammin maailmaan! Jos joskus vielä pääsisin synnyttämään, niin KOKEILISIN varmasti taas luomusynnyttämistä. Jokainen synnytyshän voi olla niin erilainan kokemus, ettei sitä voi oikein etukäteen suunnitellakaan... :wave:

 

Ekaa synnyttäessäni henkäilin ilokaasua ja sekös alkoi ällöttämään, ei tullut kuuloonkaan, että olisin kokeillut seuraavissa, vieläkin puistattaa pelkkä ajatus... Seuraavat ovat menneet ilman mitään, koska kahessa vikassa paikat on olleet liian auki epiduraalille siinä vaiheessa, kun olen tullut sairaalaan eikä kakkoseltakaan ehditty, kun synnytys eteni vauhdilla. Ainoastaan jotain puudutetta on joskus laitettu välilihaan tms., mutta eipä ole auttanut ponnistusvaiheen kipuihin.
Nuo jälkitärinäkertomukset epiduraalin jäljiltä alkoivat mietityttämään haluaisinko sellaista, kun on uusi synnytys eessä n. 10 vko:n kuluttua. Jotain jos ois, mikä auttais ponnistusvaiheen kipuun, niin oispa hyvä. Edellisestä synnytyksestä on lähes 7 vuotta, onko mitään keksitty sillä välin ?

 

no mä olen molemmista tärissy kans ja ekasta luulin että johtui just tosta epiduraalista mut toisen kohdalla ei ollu vielä annettu epiduraalia niin silti olin ihan horkassa.. eli enemmän se johtuu noista jännitys ja rentoutumistiloista ilmeisesti..

toisesta otin ilokaasua ku ei voitu heti antaa epiduraalia ja mun mielestä siitä ei ollu mitään hyötyä tuli vaan ihan tajuton "kännitila" mulle ainakin ja sopersin sit jotain ja itseäkin rupes naurattaa ku oli sellanen olo et olis ollu vähintään 3 promillen humalas =)

 

ilokaasulla aloteltiin synnytys..ja siitä ei ollut sit mitään hyötyy ku en osannu hengittää sitä oikein ja oikeassa kohdassa \|O sit lopulta pitkän odottelun jälkeen sain epiduraalin(minkä laitto sattui enempi ku supistus,ainaki mulla).se vaikutti vain tois puoleisesti eli supparit tuntui koko ajan vasemmalla...ja sit sain viel lisää puudutusta ku ne vihdoin uskos et sattuu edelleenkin.alapäätä puuduteltiin ja tipasta tuli mitä lie.ainakin supistuksien voimistavaa lääkettä,ne kun pahaset katosivat siinä ponnistaessa...mut muuten ihan positiivinen mieli jäi