Kimppa
Onkohan mulla käynyt vain huono tuuri vai onko muilla kokemuksia hankalista/ itsekkäistä ym. kämppiksistä lapsivuodeosastolla?
Kun olin esikoisesta laitoksella, kämppis kävi muutaman kerran tupakalla ulkona. Kun se tuli sisälle, tuli tietenkin hirveä tupakanhaju mukana. Pesi hampaansa ja yritti peittää hajua. Sitten se päätti vähän tuuletella ja avasti ikkunan! Kauhea tuuli kävi sisään. Ulkona oli toistakymmentä astetta pakkasta, ja mulla oli vauva siinä mun vieressä nukkumassa omassa kopassaan. Pyysin ystävällisesti sulkemaan ikkunan, koska "mulla on vauva tässä"...
Pikkukakkosesta saavuin lapsivuodeosastolle kolmen maissa yöllä. Synnytys oli ollut hurja - hurjan nopea ja ilman kivunlievitystä. Todellakin siis kaipasin ainakin rauhaa ja hiljaisuutta kokemuksen kelaamiseen - unta en saanut muutamaan tuntiin, koska adrenaliini varmaan vielä virtasi. Kämppikseni hälytti hoitajan ja alkoi tilittää pahasta unesta, jonka oli nähnyt. Eikä asia ollutkaan sitten lyhyt, vaan juttua alkoi riittää laidasta laitaan. Välillä vähän huolestuttavampaa tavaraa, välillä ihan niitä näitä. Siis kolmen aikaan yöllä toisen yrittäessä levätä vieressä verhon takana! Eikö voisi sen vertaa huomioida toista, että olisi sitten mennyt vaikka käytävälle juttelemaan. Keskustelu oli myös sisällöltään sellaista, etten olisi halunnut kuulla, mutta ei voinut olla kuulemattakaan..
Oli mulla kivojakin kämppiksiä, mutta nämä kaksi olivat vähän huonommasta päästä.. Aika itsekästä touhua mun mielestä. Mitä muut mieltä?
Kun olin esikoisesta laitoksella, kämppis kävi muutaman kerran tupakalla ulkona. Kun se tuli sisälle, tuli tietenkin hirveä tupakanhaju mukana. Pesi hampaansa ja yritti peittää hajua. Sitten se päätti vähän tuuletella ja avasti ikkunan! Kauhea tuuli kävi sisään. Ulkona oli toistakymmentä astetta pakkasta, ja mulla oli vauva siinä mun vieressä nukkumassa omassa kopassaan. Pyysin ystävällisesti sulkemaan ikkunan, koska "mulla on vauva tässä"...
Pikkukakkosesta saavuin lapsivuodeosastolle kolmen maissa yöllä. Synnytys oli ollut hurja - hurjan nopea ja ilman kivunlievitystä. Todellakin siis kaipasin ainakin rauhaa ja hiljaisuutta kokemuksen kelaamiseen - unta en saanut muutamaan tuntiin, koska adrenaliini varmaan vielä virtasi. Kämppikseni hälytti hoitajan ja alkoi tilittää pahasta unesta, jonka oli nähnyt. Eikä asia ollutkaan sitten lyhyt, vaan juttua alkoi riittää laidasta laitaan. Välillä vähän huolestuttavampaa tavaraa, välillä ihan niitä näitä. Siis kolmen aikaan yöllä toisen yrittäessä levätä vieressä verhon takana! Eikö voisi sen vertaa huomioida toista, että olisi sitten mennyt vaikka käytävälle juttelemaan. Keskustelu oli myös sisällöltään sellaista, etten olisi halunnut kuulla, mutta ei voinut olla kuulemattakaan..
Oli mulla kivojakin kämppiksiä, mutta nämä kaksi olivat vähän huonommasta päästä.. Aika itsekästä touhua mun mielestä. Mitä muut mieltä?