Kivaa" kädenvääntöä" miehen kanssa lapsettomuushoitoihin....

[ärtynyt]

liittyen.

Minulle tehtiin torstaina inseminaatio ja tuon jälkeen tulikin muutaman tunnin kuluttua kamalat alavatsakivut, kestivät noin 2 tuntia.

Tuon jälkeen ei ole mitään tuntemuksia tullut. Paitsi viime yönä aamuyön tienoilla alkoi taas tuttu kuumottava olotila. Mittasin myös aamusta lämmöt jotka olivat jälleen romahtaneet normilukemiin 35,8 astetta eikä päivälläkään lämmöt enää nousseet kuin 36,1 asteeseen. Torstaina eli inssipäivänä lämmöt taasen nousivat kunnolla ja pysyivät siis korkealla tähän aamuun asti.

Minulla on kyllä selkeä tunne nyt, että ei tästä mitään tärppiä tullut ja kahden viikon päästä kuukautiset alkavat taas + alkaa sitten seuraava inssihoitokerta.

Mies taas on erittäin varma siitä, että kyllä tästä tärppi tulee. Hän ei ole lainkaan samaa mieltä kanssani, että ei tästä kyllä nyt mitään tullut. Olen hänelle sanonut jo useasti, että et sinä voi kroppani toimintaa mitenkään tuntea, kyllä minä itse tiedän ja tunnen kroppani toiminnan parhaiten.

Ei tuollainen kuumottava / hikoiluttava olotila voi tietää mitään hyvää. Ja kun ei lisäksi ole mitenkään nuo alavatsakivut jatkuneet. Olotila on niin normaali ja hyvä kuin olla ja voi. Saatikka kun lämmötkin noin alas jo tulivat. Ei sekään ole hyvä merkki.

Aikanaan kun aloin odottamaan ekaa (ja toistaiseksi ainoaamme) lastamme, niin muistan, että alkuraskauden aikana (jotain rv.4-5 eteenpäin) lämmöt pysyivät korkealla 36,7 - 36,9 astetta.

 

[huolet on]

Äläs nyt huoli kun katsot asian kerrallaan. Lämpöilystä et voi päätellä yhtään mitään. Mihinkään suuntaan. terv lämpöjen viitteettömyydestä kokemusta

 

[gfrewg]

Voi jeesus... Onko turhempaa aihetta väitellä.

 

["vieras"]

Minusta on hienoa että miehesi jaksaa olla positiivinen ja toiveikas.

 

["vieras"]

Siis mikä kädenvääntö?? Ai että oletko raskaana vai et? Miksi siitä pitää kättä vääntää, pianhan se selviää..

 

[---]

Mulla on sama kokemus, että nainen kyllä tuntee kroppansa ja jos sulla on olo, että ei tärpännyt, niin tuskin tärppäsi. Lapsettomuus voi olla miehellekkin paljon isompi asia kuin edes suostuu myöntämään ja hänkin voi olla ahdistunut ja surullinen kun ei tärppää. Siksi hän ehkä haluaa pitää vielä toivoa yllä. Älä riistä sitä häneltä ilman "todisteita".

 

[alkuperäinen]

____, otettiin vielä kunnolla asiasta yhteen tässä illemmalla ja kyllä on itselläkin nyt masis fiilis. Kyllähän minäkin pientä kovasti toivon (vaikka meillä onkin jo 1 muksu talossa ) mutta kun olen jo vuosia aiemmin tehnyt useita negatiivisia raskaustestejä, niin kyllä tässä vain ollaan realistisella kannalla. Kun tuntuu, ettei ole tärpännyt, niin miten voin tunnetta muuksi muuttaa.

Mies taas on satavarma, että kyllä nyt ollaan onnistuttu. Ja hän vain tuumasi, että minä vain valitan samaa virttä, eikä hän jaksa sitä kuunnella. Hän myös sanoi, etten minä kai ollenkaan haluaisi olla raskaana jne jne ja jos tästä mahd. raskaaksi tulen, niin kyllä minä olen masentunut koko odotusajan ja pitkälle sen jälkeenkin.

Minä vain jatkoin, että haluan olla realistinen. Jos tässä nyt isotkin pilvilinnat ja haaveet ympärilleen rakentaa, niin kyllä sieltä sitten kun rysähtää alas, niin kyllä se henkisesti koville ottaa. Kyllä voisi työntekokin sen jälkeen olla haastavaa ja keskittyminen työhön heikkoa. Kun nyt on realistinen, niin ei tule niin isoa pettymystä kahden viikon päästä.

 

[jaahasjaa]

ihme ukko sulla, ei voi muuta sanoo.

 

[alkuperäinen]

jaahasjaa, miten niin ihme ukko minulla?

 

[dgg]

Huhhuh. Toivottavasti teidän suhde ei oo normaalisti tollasta vaan toi on vaan jotain stressin aiheuttamaa. Jos on normaalistikin tollasta niin ei kannata lasten hankkimista suunnitella vaan eroa...

 

[Blue]

Siis minkä ihmeen takia tuollaisesta nyt tarvitsee kättä vääntää??

Miehesi haluaa olla toiveikas. Sinä haluat olla negatiivinen. Ei varmasti tarvitse tapella vielä siitä kumpi on oikeassa, kohtahan se selviää ja sitten te voitte jompi kumpi päteä sille että sanoinhan että olen oikeassa.

Voi hyvä ihme...

 

[alkuperäinen]

dgg, emme me usein riitele ja kiistele, meillä on pääosin suhde rauhaiseloa. Mutta toisinaan sitten tulee tämmöistäkin.

Blue, no ei kai tässä mikään järki ole. Mutta jos itse tietää oman kroppansa toiminnan ja toinen on toista mieltä, niin sitä siinä hetkessä alkoi itseä harmittamaan. Tosin nyt olen kanssa tässä itkenyt ja harmitellut miten huonosti kohtelin miestäni ja pahoitin hänen mielensä perinpohjin. Haluan aina miellyttää häntä ja olla hänelle mukava. Myönnän, että nyt en käyttäytynyt kovin fiksusti.

 

[Blue]

dgg, emme me usein riitele ja kiistele, meillä on pääosin suhde rauhaiseloa. Mutta toisinaan sitten tulee tämmöistäkin.

Blue, no ei kai tässä mikään järki ole. Mutta jos itse tietää oman kroppansa toiminnan ja toinen on toista mieltä, niin sitä siinä hetkessä alkoi itseä harmittamaan. Tosin nyt olen kanssa tässä itkenyt ja harmitellut miten huonosti kohtelin miestäni ja pahoitin hänen mielensä perinpohjin. Haluan aina miellyttää häntä ja olla hänelle mukava. Myönnän, että nyt en käyttäytynyt kovin fiksusti.

Mene sinne miehen kainaloon ja pahoittele ja sano että olet vähän herkillä tästä asiasta. Mies ymmärtää kyllä.

 

["kia"]

Mä kävisin AP:n tilanteessa kyllä nyt ja heti pyytämässä anteeksi. Ei sitä tarvitse spekuloida kummankaan jos tekee noin vaikeeta olla eri mieltä asiasta. Käsittelettet selvästi asiaa eri tavoin, miehesi on optimisti ja sinä realisti/pessimisti. Ei kummassakaan itsessään mitään vikaa ole, vika on siinä, että ryhdytte sättimään toistenne tapaa suhtautua asiaan. Ja mies on todennäköisesti hyvin tietoinen siitä, että hän ei tunne kroppaasi eikä saa olla siinä osallisena. Hän voi kokea, että työnnät häntä pois ja että hän on tässä ulkopuolinen.

 

[eras, vierailija]

1) Mies on ja haluaa olla optimistinen, ja hän kokee sinun sutautumisesti negatiivisena suhtautumisena, mikä ahdistaa, jaa saa hänet jopa ajattelemaan että haluatko tätä ollenkaan. 'Positiivinen ajattelu auttaa' -asenne.
2) Sinä et uskalla olla positiivinen, etet tipu kovaa ja korkealta. Lisäksi omat fyysiset tuntemuksesi tukevat tätä kantaa.
3) Kumpikaan ei ole oikeassa eikä väärässä, van ei vain ymmärrä toisen suhtautumista, mikä sotii omaa suhtautumista vastaan.
4) Mitä voi tehdä? Mies voisi ymmärtää, että pelkäät vain sitä romahdusta jos et olekaan raskaana. Sinä voisit olla maalaamatta piruja seinälle, ja koittaa olla yleisesti positiivisella mielellä, vaikka mielessasi varautuisitkin siihen että ei vielä tärpännyt.
5) Kumpikin voisi rauhoittua ja odotella rauhassa sitä tulosta ja reagoida enemmän sitten kun siihen on aihetta, puoleen tai toiseen, ja koittaa nyt keskittyä nykyhetkeen ja niihin asioihin mitä teillä on, kuten vaikka toisenne.
( 6) ehkä parhaiten miehelle menisi perille just se että pelkäät sitä korkealta tippumista jos liikaa juhlitaan etukäteen. Turha ehkä selittää omista kehon tuntemuksista, ainakin meillä mies vieläkin jaksaa väittää että joku mun kurkkukipu tai ihan täysin erilainen vatsakipu voi johtua menkoista, siis apua, ottaa niin päähän kun kivenkovaa väittää että voihan se olla, mistä sä tiedät. Nykyään en jatka tota keskustelua enää mihinkään suuntaan, kun ei siitä mitään hyvää seuraa kumminkaan.)

 

[alkuperäinen]

eras, onneksi saimme tilanteen taas kuntoon eilen illalla. Pyysin mieheltä anteeksi ja asia oli sillä selvä. Sinullakin on hyviä ajatuksia tähän tilanteeseen. Kiitokset!!