V
väsyttää
Vieras
En saanu unta kun vasta joskus 1.30 maissa kun olin nukkunut päikkärit päivällä...
ja sitten 2.30 heräs esikoinen ja tuli huoneeseemme ja sanoi et oli nähny pahaa unta. Kun sanoin et menee omaa sänkyyn takasin nukkumaan, ni nosti mekkalan ja sitte alkoi köhimään. Kuultiin ukon kanssa et sen ääni oli aivan käheenä.
Noh vajaan tunnin päästä kuopus kömpi huoneeseen ja se piti viedä takasin...
Jossaki välissä yötä mies laittoi esikoisen toiseen huoneeseen patjalle nukkumaan kun se tahallaan köhiskeli ja koitti saada laattaakin lentämään...sitte valitteli et kurkkuun sattuu...
sitte 6 aikaan havahduin kun esikoinen itkeskeli vähän väliä ja sitte se huus että korvaan sattuu...
Sitte mää nousin ja aattelin et kaippa tuota nyt sitte oikeesti johonki särkee ja nakkasin sille pronaxenia ja pamolia kitusiin...ja ihmeellisesti meni 30min ja se nukahti valittamatta enää mitään.
Sitte kuopus kömpi 7 aikaan meijän viereen uudesti ja oli että nyt herätään :S IHANAA!
Mua vaan niin raivostuttaa, kun sillä on tapana ollu et jos se ei saa jsosaki asiassa tahtoa läpi tms. ni sit alkaa valitus et sattuu sinne ja sattuu tänne, sit ku oikeesti sattuu ni ei sitä osaa ottaa tosissaan. Tuokin köhiminen, oltiin ukon kanssa et ok, voihan sillä olla kurkku kipee, mut siihen auttaa lähinnä uni ja et lopettaa köhimisen tahalleen ku se oli JUST sen kuulosta, et kuhan huomiota haki. Ja sitte harmittaa tuo korvakipu, et jos sillä nyt oikeesti se sitte oliki kipeenä ja en aikasemmin lääkettä antanu, ku aattelin et kuhan taas vaan keksii lisää syitä "olla kipeä" mut sit tosiaan kun havahuin siihen itkuun ja et sitäki oli jo jatkunu jonku aikaa, ni aattelin et varmasti on kipee. Mut sit taas...mene ja tiedä...
Nyt se tuola nukkuu, edelleen, saas nähä kun herää et vieläkö on korva kipeä..Kuopus on ainakin ihan räkänen, jipii!!
ja sitten 2.30 heräs esikoinen ja tuli huoneeseemme ja sanoi et oli nähny pahaa unta. Kun sanoin et menee omaa sänkyyn takasin nukkumaan, ni nosti mekkalan ja sitte alkoi köhimään. Kuultiin ukon kanssa et sen ääni oli aivan käheenä.
Noh vajaan tunnin päästä kuopus kömpi huoneeseen ja se piti viedä takasin...
Jossaki välissä yötä mies laittoi esikoisen toiseen huoneeseen patjalle nukkumaan kun se tahallaan köhiskeli ja koitti saada laattaakin lentämään...sitte valitteli et kurkkuun sattuu...
sitte 6 aikaan havahduin kun esikoinen itkeskeli vähän väliä ja sitte se huus että korvaan sattuu...
Sitte mää nousin ja aattelin et kaippa tuota nyt sitte oikeesti johonki särkee ja nakkasin sille pronaxenia ja pamolia kitusiin...ja ihmeellisesti meni 30min ja se nukahti valittamatta enää mitään.
Sitte kuopus kömpi 7 aikaan meijän viereen uudesti ja oli että nyt herätään :S IHANAA!
Mua vaan niin raivostuttaa, kun sillä on tapana ollu et jos se ei saa jsosaki asiassa tahtoa läpi tms. ni sit alkaa valitus et sattuu sinne ja sattuu tänne, sit ku oikeesti sattuu ni ei sitä osaa ottaa tosissaan. Tuokin köhiminen, oltiin ukon kanssa et ok, voihan sillä olla kurkku kipee, mut siihen auttaa lähinnä uni ja et lopettaa köhimisen tahalleen ku se oli JUST sen kuulosta, et kuhan huomiota haki. Ja sitte harmittaa tuo korvakipu, et jos sillä nyt oikeesti se sitte oliki kipeenä ja en aikasemmin lääkettä antanu, ku aattelin et kuhan taas vaan keksii lisää syitä "olla kipeä" mut sit tosiaan kun havahuin siihen itkuun ja et sitäki oli jo jatkunu jonku aikaa, ni aattelin et varmasti on kipee. Mut sit taas...mene ja tiedä...
Nyt se tuola nukkuu, edelleen, saas nähä kun herää et vieläkö on korva kipeä..Kuopus on ainakin ihan räkänen, jipii!!
Ilkeetä aatella näin, mut hitto...